sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Voihan verikosto!

Mulla olikin radio päällä pitkästä aikaa! Oikeastaan se oli siksi, kun mies halusi ihan noin ex tempporee-e kokeilla toimiiko radio vielä! No, se sitten jäi paasaamaan päälle ja olipas aika omituista juttua pataanien elämästä. Ilmeisesti siellä on vieläkin verikosto vallassa. Eli jos sinun perheestäsi joku tapetaan, niin sinun - tai jonkun miespuolisen sukulaisen/jälkeläisen - on kostettava tappamalla murhaajan perheestä joku! Tämä kosto voi sitten ulottua ihan sukupolvien taa, eli kostovelvoite on myös lapsenlapsilla! Huh!

Oli siinä muutakin. :( Aika surullista juttua siitä, kuinka pataanivauvojen napanuora katkaistaan ihan millä tahansa vähän terävällä työkalulla ja siksi moni vauvoista kuolee jäykkäkouristukseen! Sitten ne sottaavat .. ääh, lehmänpaskalla vauvan silmien ympärystät, etteivät kärpäset niihin menisi. Mun mielestä tosin kärpäsiä yleensä houkuttelee sonta, eikä karkoita, mutta enhän mä toisaalta elä siinä kulttuurissa enkä ole kärpäs- tai sontaexpertti. Ehkä se sontajuttu silmissä auttaa? Tai sitten ei! Sitä samaa sontaa myös laitetaan sitten lapsen napanuorantynkään.

Yökkelis. En muuta sano. Mutta varmasti tuollaisessa elämäntavassa on paljon yhteisöllisyyttä, vaikken sitä noin muuten ihannoikaan. En ainakaan verikostoa ja lantajuttuja! :( Joku pataaninainen oli ottanut venäläisiä sotilaita Afganistanin sodan aikana kattonsa alle, eikä sitten suostunut luovuttamaan näitä solttuja aamulla tulleille telottajille! Koska heitä suojasi pyhä vieraanvaraisuuden laki. Nainen oli sanonut heimolaisilleen, että vain minun kuolleen ruumiini yli, ja niin olivat venäläiset pelastuneet.

Tällaista sitä tuli kuunneltua silmät pyöreinä. On vaan maailmassa paljon kaikkea erilaista.. Kai itse saan olla kiitollinen, kun mun napanuora muinoin katkaistiin puhtaasti, eikä silmäni saaneet sontarinkuloita ympärilleen! Mikä lie meidät sitten elämään sijoittaa, sattuma vai kohtalo, mikä lie..

Suun kautta

Olen nyt syönyt joka päivä omenan! Se on tehnyt mulle kyllä hyvää. Honey crunch-omput ovat suosikkejani! Eikä se tosiaan tuota kalorikuviotakaan kaada.

Seuraavaa MÄSSYä vain odottelen. Mies ehdotti, että sen voisi pitää 'jo' 5.2.! Hänen raukan taitaa tehdä mieli kotona leivottua. ;) Saas nyt nähdä! Aluksi kyllä aioin odottaa ihan helmikuun loppuun. Mutta samapa tuo kai on, itselläni ei nyt TÄLLÄ hetkellä ole kauheaa syömisahdistusta - tällä viikolla on kyllä sellaisiakin päiviä ollut! :( Onneksi nyt on jotenkin vähän rauhallisempi vaihe menossa. Jos tyyni vaihe jatkuu, niin sitten herkkuilun voi toki pitää. Katsotaan nyt skitsahdanko täysin vaikkapa maanantaina! Onhan se mahdollista.

Pitäisi kai joskus MÄSSYssä kirjata ylös kalorit! Koska kuten edellisen postauksen kommenttiosastolla sanoin, mua tavallaan hämää se kun en tiedä tarkkaan mitä mätän sisääni herkkuiluissa. Arkikuviot taas tiedän pilkun ja desimaalin tarkkuudella. ;) Siinä on ristiriitaa! Tavallaan jos saisin VARMUUDEN siitä, että en mätä herkkuilussa 10 000 kilokaloria sisääni viikonlopun aikana, niin ehkä se vapauttaisi mut arkena syömään vähän runsaammin!

Mietin pitäisikö seuraavassa herkkuilussa laskea noin suunnilleen nämä kaloriat. Ja pystyisikö siihen..? Eihän se ole aina helppoa ynnäillä kotileivonnaisten kaloripitoisuuksia.

[Mainittakoon muuten tässä, että harkitsen vähän aivolääkkeiden aloittamista taas. Kun tuntuu joskus kuin elämä - ja syömiskuvio etenkin - huononisi ilman lääkitystä. Mutta tämä vasta harkinnan asteella on! Toisaalta harmittaa oma 'riippuvuus' aivolääkkeistä! Inhottaa, kun aina vain uudestaan sorrun käyttämään niitä. Kuitenkin monissa kulttuureissa ja monissa tapauksissa ihmiset selviävät kyllä ilman sellaista kemiallista apua!]

Ei kommentteja: