Suklis hakee koulutukseen, osa 2.

Hain tänään taas yhteen lähihoitajakoulutukseen. Sekin on työvoimapoliittinen. Vähän kyllä arveluttaa, kun siinä on erikoistumisalana hoiva ja sairaanhoito, enkä itse oikein ole varma tykkäisinkö sairaalatyöstä. Mutta toisaalta uskon sillä koulutuksella saavan paikan myös palvelutalosta tms. Kuulemma on niin, että lähihoitajia tarvitaan ja suuntautumisvaihtoehto ei ole niin tärkeä sitten loppupeleissä, paitsi nyt varmaan lapsi- ja nuorisopuolella. Ja lapsiala taas ei mua kiinnosta yhtään.

Tällä viikolla on tultu oltua luurissa kiinni ja soiteltua oppisopimustoimistoon ja sitten soitin sille alkoholistiklinikalle. Mietin, että jos oppisopimukseen sinne menisi, mutta eivät he kuulemma ota - heillä ei ole ollenkaan lähärin hommia siellä, joten ei ole mahdollisuutta niitä tietenkään sitten opiskellakaan. :( Harmitti. Se oli sellainen avohuoltoklinikka. Mutta ei täällä kai oikein ole mitään varsinaista 'suljettua' sairaalamaista klinikkaa, tai sitten multa on mennyt ohi semmoisen olemassaolo.

Huomenna taidan vielä soittaa tuohon oman kunnan palvelutaloon, että ottaisivatko HE oppisopimusopiskelijan. Olen vitkastellut naurettavasti sinne soittamista, koska jotenkin se on mulle ollut se isoin toive.. ja pelkään, että jos sanovat ei, niin sitten masennun kyllä.

Kirjalla päähän!

Olen yrittänyt LUKEA lähihoitajan ammatista. Sen Kuka vierelles jää-jutun olen tietysti lukenut jo aikaa sitten. Vähän aikaa sitten luin myös sellaisen romaanin.. Katoamisten kirja oli se nimeltään. Siinä sellainen nuori tyttö teki sijaisuutta vanhainkodissa, eli ei ollut pätevä hoitaja, mutta kumminkin siellä töissä. Tämä tyttö oli lesbo ja ihastui työkaveriinsa. Oikeastaan siinä kirjassa ei mitenkään kattavasti kuvattu hoitotyötä.. se oli vain taustana tapahtumille! Mutta vähän oli kuitenkin. :)

Jokin aika sitten luin ex-sairaanhoitajan kirjoittaman Rankka kutsumus. :( Se pistää jäitä hattuun hoitoalaa harkitseville. Mutta jotenkin olen kai niin naiivi tai tyhmä tai jotain, että minä en suostu ajattelemaan KAIKKIEN hoitoalalla olevien kärsivän.. Kai joku edes on siellä tyytyväinen, koska jos ihan mahdotonta olisi, niin ei kai kukaan siihen kouluttautuisi ja alalla pysyisi?

Miehelle en muuten ole vielä kertonut hakemisestani. Kerron sitten, JOS pääsen valintakokeeseen + haastatteluun. Eikä se ole mitenkään sanottua, että pääsen: aloituspaikkoja on 20. Tällä kertaa en edes viitsinyt työkkärin ihmiseltä puhelimessa kysyä hakijoiden määrää. Sellainen on liian masentavaa!

Lankesin tänään mässyttelemään [mutta vain lyhyesti], koska minua on nyt ahdistanut valtavasti tämä koko härdelli. Reagoin aina paineisiin mässäämällä. Tällä kertaa otin korvapuusteja pakastimesta - siinä meni viimeiset puustit, täytyy taas parin viikon päästä leipoa niitä lisää!