Mietinpä vaan kuinka paljon mukavammat on ainakin mun mielestä ISOT alkkarit, eivätkä mitkään stringit. Sanotaan nyt tässä heti, että makuja on monia, ja ihan kiva jos joku niistä stringeleistä pitää, mutta Suklis ei siihen heimoon kuulu. ;)
Mulla onkin nyt isojen alushousujen määrä noussut.. pikku hiljaa! :) Lidlistä löysin kerran oikein mummokalsarit.. huokeaan hintaan! Ja sitten mulla on yhdet, joista tulee mieleen melkein 50-luku. Sellaiset keimailevan korkeavyötäröiset ja alaslaskeutuvat pökät. Olen varmaan ihan totaalisen sekaisin päästäni, kun minusta isot alushousut VOIVAT joskus olla jopa seksikkäät, mutta toki eri tavalla kuin minimaalisen pienet pitsihärpäkkeet.
Muutenkin olen vähän sellainen alkkarikapinallinen. ;) Kun makailin ympäriinsä, niin huomasin ettei monellekaan miehelle merkinnyt kovin paljon se, millaisia, tai minkä hintaisia, alusvaatteita naisella oli, kunhan nyt olivat puhtaat ja kunhan niiden alta löytyi se, mitä nyt naisen alusvaatteiden alta pitää löytyä. Toki joskus - useinkin - sitä tahtoo käyttää nättejä alusvaatteita itsensä vuoksi, mutta se onkin jo ihan toinen tarina, ja sellaista harrastan minäkin. Se vaan, että mulle ne nätit alusvaatteet ovat isompia kuin kai suurimmalle osalle muita.
Rintsikoiden suhteen elin pitkään kaarituetonta kautta, mutta nyt olen ottanut kaarituellisiakin varovasti takaisin valikoimaan. Kun tuntuu aika toivottomalta yrittää aina etsiä hyviä, toimivia, kaarituettomia liivejä.
Niin, olihan tämä taas sellainen uutisvälähdys tämäkin. :)
Lääkkeettömän elämän haittoja:
1. En pysty katsomaan Täydellisiä naisia. Se sarja MASENTAA jostain syystä aivan mahdottomasti - melkein niin, että pelottaa. Ennen ei ollut niin.Tiedän tämän kuulostavan oudolta. En osaa sanoa syytä.
2. Usko lähihoitajakouluun pääsemisestä heikkenee, koko ajan on sellainen olo, että ei ne mua ainakaan sinne sitten syksyllä ota, turha on hakea, en varmaan sovellu yms.
3. Pikkuasiat kasvavat suuriksi: näin taannoin kauppassa sitä optikkoa, joka mulle myi lasit. Ja sitten myöhemmin hommasin toiset lasit SpecSaversilta. Nyt olin nuo varalasit päässä ja mietin, että onkohan se optikko loukkaantunut tai vihainen, kun en käytä heidän liikeensä laseja. Ihan kuin hän edes muistaisi mitkä rillit mulle myi!!
4. Nukkumistilanne on aika huono.
5. Harrastan herkkuhamstrausta. :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mä olen myös normialkkareiden ystävä eli ei narupöksyille.
Mulla on nyt mennyt jotain ohi, mutta miksi lopetit lääkkeet? Kuitenkin olet jo monta kertaa kuvaillut niitä haitallisia oireita, joita sinulla on ilman lääkitystä, niin en ymmärrä, että miksi lopetit ne?
Kysymys kuuluukin:
Miksi lopetat toistuvasti lääkkeet, kun ahdistusoireet palaavat noin voimakkaina joka kerta?
Mielialalääkitystähän käytetään myös ahdistuneisuushäiriön hoitoon, ei pelkästään masennuksen. Miksi sinulla on tarve lääkitys aina lopettaa? Itsekseen, ilman lääkäriä?
Äh, kuulosti syytökseltä. Ei ollut tarkoitus syytellä, vaan ihan esittää kysymys, kun tämä pohdituttaa minua lukijana. Itse kun aina listaat noita oireita, mitkä lääkityksen loputtua lisääntyvät hurjasti.
Perunalastu: onpa hyvä, että meitä normialkkareiden ystäviä on enemmänkin. ;) Mulla on aina joku sielunsukulaisuuden tunne, kun näen jonkun toisenkin hamuavan niitä ei-kaikkein-pienimpiä pöksyjä ostomielessä! Viimeksi löysin VapaaValinnasta [=maalaisen Stockmann] Finnwearin aika kivat alupöksyt. Eivät olleet mitkään jättialkkarit, mutta eivät kuitenkaan sitä narulinjaa - miksi niitä sitten sanoisi.. Olen ajatellut, että pitää ostaa muutama niitä lisää, olivat niin hyvät päällä.
Gata - ja Perunalastukin: niin, en oikein osaa SANOA miksi lopetan sen lääkityksen aina. :( Se voi olla, ettei se olekaan hyvä ajatus. Mä en tiedä miksi mussa elää niin vahvana se ajatus, että pitäisi pärjätä 'omillaan'. Ettei minussa siis ole mitään 'vikaa', vaan syön huvikseni niitä lääkkeitä. TÄMÄ on täysin kodin perintönä tullut ajatusmalli ja tiedän sen itsekin. Mutta siitä on TOSI vaikeaa päästä eroon! :(
Oikeastaan on kummallista miten mun elämän kahden vaikuttajan, Äetmuorin ja Miehen, näkemykset tästä asiasta eroaa niin täysin toisistaan! Muorin näkemys on, että tarvitsen vain itsekuria, en mitään lääkkeitä, että kehrään vaan kaikkia kuviteltuja ongelmia. Miehen näkemys: Suklis tarvitsee lääkkeensä ja niiden loputtua menee paljon huonompaan kuntoon + ongelmat ovat TODELLISIA.
Oma näkemykseni tilanteesta seilaa noiden laitojen välillä. Olen tahtonut ajatella, että tahdon voimalla pystyn olemaan ilman lääkettä JA kukoistamaan silti. Mutta nyt tuntuu ettei se onnistu.
LUOJAN kiitos pidän tätä blogia!! Jatkossa - jos ja kun lääkkeet aloitan taas - niin niiden lopetusta harkitessa täytyy lukea näitä juttuja..!
En tiedä mistä tulee se tunne, että olen häviäjä, jos syön lääkkeitä?
Nykyisin on raivostuttava tapa ensin kehitellä ihmisille apukeinoja ja sitten syyttää ihmisiä niiden käyttämisestä! Aina marmatetaan, että aivolääkkeitä syö kaaauheeaaan moni suomalainen, kyllä me ollaan onnetonta ja surkeaa kansaa ja pullamössöä. Apua ikään kuin saisi olla, mutta sitä ei saisi käyttää. Vähän sama juttu kuin valmisruokien kanssa. Ensin ne kehiteltiin, ja sitten aletaankin halveksia ihmisiä, jotka niitä syövät.
Mietin nyt oikeasti sitä lääkkeitten aloittamista uudelleen. Vaikken olekaan kai 'masentunut' niin Gata, sinun ajatuksessasi voi olla järkeä, eli niitä voi myös ahdistukseen käyttää. Olen siitäkin joskus syyllistynyt, kun käytän MASENNUSlääkkeitä, vaikka en [omasta mielestäni] ole 'masentunut'. Kyllä minä nauran ihan joka päivä, käyn pesulla [moni masentunut ei käy, ystäväni mies esim. ei käynyt], en nuku koko päivää jne.
Lähetä kommentti