Lasna ollessani Äetmuori sanoi mua usein IDIOOTIKSI. Joskus hän sanoi sen suuttuneena, ja joskus ihan myös tyynenä hetkenä. Oikeastaan siitä lähtien olen ihan todella joutunut pohtimaan, että olenko idiootti.
Mulla ON tiettyjä ongelmia. :( Esimerkiksi mainittakoon nuo aiemminkin puheena olleet matemaattiset vaikeudet. Eli nyt vaikka se, että joskus mokaan suomi24:n keskustelupalstalla siinä kohtaa, kun pitää laskemalla todistaa olevansa ihan elävä ihminen, ei spämmääjä. Joskus olen mokannut simppelin laskutoimituksen tyyliin 11 + 18. Sitten saan uuden laskutehtävän, ja lopulta tietty menee oikein. ;) Sen verran voi olla kiitollisuudenvelassa peruskoulun matikanopeille, hehe.
Niin, mutta tuo IDIOTIA.. jos sellaista on.. idioottimaisuus..? Onkohan tuo matemaattinen osaamattomuus oikeasti sen merkki? Muori muuten ei ollut matikassa yhtään sen parempi kuin minäkään, eli hänen näkökulmastaan idioottimaisuutta on varmaan jokin muu[kin] kuin vain kyvyttömyys laskea.
Nyt olen taas näissä aatoksissa, kun suren sitä lähihoitajakoulu-hakemustani [kts. edellinen postaus] :( En ole vielä saanut soitettua minnekään siitä, kun en tiedä mihin soittaisin. Suoraan opetusta antavaan kouluun, vai jonnekin muualle. Ja onko sitten mulla edes SYYTÄ soittaa? Jotenkin vaan tuntuu, kuin olisi sittenkin pitänyt hakea jossain erillishaussa, koska olen Iäkäs. Ja jo yhden [turhan] tutkinnon tehnyt. Vooiih...! :( Ehkä voisin soittaa työkkäriin ja kysyä heiltä neuvoa siitä, mihin tässä tilanteessa kannattaisi olla yhteydessä? Sen voisin kyllä tehdä. Kyllähän ne kai työksyssä nykyisin tietää kaikkea kouluihinkin hakemisesta. Ehkä jopa enemmän kuin työpaikkojen saamisesta. ;)
Nyt yhtäkkiä tuntuu taas siltä, kuin ei malttaisi housuissaan pysyä! En tarkoita SEKSUAALISESSA mielessä, vaan näin muuten! Koulutusta Suklikselle, ja mieluiten heti! Olen pistänyt itselleni sellaisen määräajan, että seuraavaan synttäriini [=kesällä] mennessä mun täytyy olla päättänyt itselleni joku sellainen 'urasuunnitelma', joka kantaa.. Lähäriksi tavalla tai toisella, tai sitten täytyy mennä yhteen TODELLA typerään koulutukseen.. :( Täydentämään muinaisia läskipäisiä opintojani. Mutta se vaihtoehto ei houkuttele isommin. Se on se viimeinen.. jos mikään muu ei auta.. Pah.. taas joutua siihen samaan soossiin, jossa muhin silloin ajanlaskun alussa..! Grrrh!
Tavallaan tietty olen jo liian vanha tekemään mitään. Mutta pakko on vaan yrittää.
Joku vaihtoehtoinen elämänmalli myös mua kiinnostaisi. Tahtoisin muuttaa jonnekin aitoon korpeen ja viljellä vaikka itse sapuskani. Mutta mies ei varmaan sellaisesta syty, kun hänellä kumminkin ON työ. Minä sanon joskus hänen työtään työkky-yökyksi ['miten meni työkky-yökky?'], koska joskus hän myös valittaa siitä, eli pitää sitä yökistyttävänä.
Ylihuomenna mies meneekin taas Helsinkiin käymäsiltään. Joskus harmittaa sekin, että joku oikeasti MAKSAA hänelle junamatkan ja kaikki... :( Hänet halutaan sinne, häntä arvostetaan. Tietysti olen iloinen miehen puolesta, mutta se myös kirpaisee. Minun näkemisestäni kukaan ei maksa.
Joskus miehelle on maksettu hotellikin ja kaikki. Niin kuin silloin sillä Tanskan matkalla. Tuntuu joskus kuin insinöörit tässä maailmassa saisivat kaiken hyvän. Heillä on sellaista osaamista, mistä maksetaan. Itse en voisi insinööriksi lukea, koska matikka siinä hiertäisi todella pahasti. Vai tarvitseekohan vaikka LVI-inssi matikkaa? Suklis, viemäreiden valtijatar?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mukavaa kuulla, että sinulla on tulevaisuuden suunnitelmia.
Iästä: et todellakaan ole liian vanha. Tunnen viisikymppisenä lähihoitajaksi opiskelleita ja he ovat heti valmistuttuaan saaneet vakityöpaikat.
Aika ikävällä tavalla äitisi puhuu sinulle ja sinusta. Oletko ajatellut ottaa etäisyyttä häneen? Oletko koskaan vetänyt rajoja hänen käytökselleen? Minulla on myös henkistä väkivaltaa käyttäviä sukulaisia, mutta heihin on tepsinyt etäisyyden ottaminen ja rajojen asettaminen. Tässä tosin meni vuosia, mutta nyt on ollut melko asiallista. Esim. minun kodissani minulle ei todellakaan puhuta miten sattuu, heitän ulos. Ja samoin vierailut, jos isäntäväki alkaa törttöilemään, minä lähden ja kerron miksi lähden.
Heippis, ja kiitos kommentista! :) Kyllähän lähäritutkinto tuntuu työllistävän hyvin. Se vaan, että pitäisi valita oikein sitten se suuntautuminen! Veikkaisin, että vanhustenhoidossa ainakin työntekijöitä tarvitaan.
Äetmuori ei ole NYT sanonut mua idiootiksi.. itse asiassa olen tehnyt niin, että jos hän alkaa esim. puhelimessa jotain mollata mua, niin lopetan sitten jutun lyhyeen! :(
Sulla on tosi reipas asenne siis tuohon.. nollatoleranssi henkistä kiusaamista vastaan! Itsekin toivon pääseväni tuota asennetta lähelle, nyt olen jo hiukan 'napakoitunut', toivottavasti vielä lisää.
Mun pitäisi vain opetella [kai] kohtaamaan vastoinkäymiset eri lailla. Tyyliin ei siihen maailma kaadu jne. Nyt juuri tänään oli ikävä v-käyminen.. ja olen ollut TOSI maassa.. pitää kai postata siitä blogiin, JOS KEHTAAN, koska se tuntuu todistavan Äetmuorin puolesta siinä jutussa, että olenko idiootti vai en. :( Joskus oikeasti pidän itseäni ihan toivottomana ja avuttomana, mutta itsen sättiminen vain pahentaa asioita ja passivoi/tekee pelokkaaksi!
Lähetä kommentti