Minähän en pidä seksin harrastamista pettämisenä, vaikka olisikin joku ihmissuhde päällä. Olen sen sanonut monta kertaa, näin ajattelen. Mutta näin MUN vinkkelistä petos on se, että mun syömishommailuni paljastetaan!! :( Mies teki sen! 2 päivää sitten!
Hän se oli työmatkalla Tanskassa, ja minä olin hänet varustanut lentokenttäostoksia varten KAUPPALAPULLA! Lappu oli käsin kirjoitettu, sukulaati-tietoutta sisältävä ja aika.. yksityiskohtainen. Mies oli ollut tuolla reissullaan yhden työkaverinsa kanssa, eikä hän ollut tajunnut jättää sitä hiton työkaveriaan touhuamaan omiaan.. Kahdestaan oli miehet menneet kauppaan, ja mun mies oli näyttänyt [!!!] listani sille kolleeeeegalleen ja nauranut sitä, että tämmöistä 'käskettiin' tuoda..!!! Sitten mies ei ollut löytänyt niitä mun listaamia sukuja, ja hän oli sen sijasta tuonut.. KAUHEAN määrän kaikkea muuta.. Toki todella hyvää, Lindtiä ja semmoista, mutta se määrä! :( Ihanaa tietty.. mutta ei ole ihanaa, että hän osti kilokaupalla sukulaatia sen työkaverinsa nähden! Päädyn näyttämään ihan HULLULTA! :( Ahneelta sontiaiselta!
Mä en tajua kuinka hän SAATTOI tehdä noin! Olen ollut nyt 2 päivää ihan epätoivoisessa tilassa. Kun kaiken muun 'hyvän' lisäksi tuo työkaveri on sellainen, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä.. ja hän asuukin aika lähellä.. Ja nyt mun on kai pakko alkaa vältellä häntä, koska en voi kohdata sitä ihmistä silmästä silmään noiden miehen ostosten jälkeen! :(
Hitto vie, kyllä tuo mun ziippani tietää, että näiden syömisjuttujen on oltava salaisia!
Tuntuu kuin olisi yllätetty vessasta, ulostushommista. Siltä juuri musta tuntuu! Housut kintuissa!
Yrittääkö mies muka antaa mulle jotain shokkiterapiaa tämän sukulaatihomman voittamiseksi? Se ei onnistu. Neuroosi jyllää..
Mies ei yhtään tajua kuinka nämä ostoshommat on hoidettava! 1. Sano työkaverille, että 'menenpä käymään vessassa'. 2. Livahda kauppaan! 3. Osta suklaat. 4. Poistu. Kuinka vaikeaa se oikein voi olla?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuon kirjoituksen takana on sairautesi. Surullista, ahdistavaa luettavaa. Pyydät miehesi sairautesi rikoskumppaniksi, ja kun hän toimii kuten terve ihminen toimii - ostaa tuliaiset aivan avoimesti, eikä edes tavoita sitä tiuhaan punottua häpeän ja ahdingon verkkoa, mikä sinulla syömiseen liittyy - sinä syytät häntä kamalasta vääryydestä. Jos kysymys olisi alkoholista, olisi asian vakavuus helpompi ymmärtää, mutta ruoan kanssa asia voi olla aivan yhtä vaarallista ja toimintakykyä heikentävää.
Otsikkosi kertoo, että ymmärrät itsekin, miten voimallinen sairaus sinussa asuu. Sen vaikutus lienee työttömyyttäsi, arkuuttasi - kaikkea - suurempi, ellei jopa kaikkia edellä mainittuja ylläpitävä? Toivon todella, että saisit apua. Ansaitsisit vapaan elämän.
Hmm hmm. Mutta en voi sille mitään, että miehen teko tuntui rikokselta, väärältä? On vaikea ajatella sitä niin, että hän olisi toiminut normaalisti.
Kyllähän syömishommeli on aika vakava, tiedän sen itsekin. Se EI ole vakava niin, että söisin 'paljon', koska eivät MÄSSYni sittenkään ole niin valtavia. Mutta ajatuksia tuo juttu kontrolloi aika 'hyvin' kyllä. :( Tahtoisin itsekin vapautua, viime aikoina olen alkanut miettiä, että jos liikunta tosiaan olisi se avain vapauteen. Liikunnan kautta saatava hyvä tunne omasta vartalosta ja sen voimasta, kelpoisuudesta?
Gata taitaa olla ihan "ammattilainen", mutta minäkin maallikkona tajuan, että kyseessä on sairaus, joka vaatii hoitoa.
Jos siirrät mässyttelyharrastuksesi liikunta-addiktiokis, niin mikään ei ole ratkennut.
Et varmaan tiedosta miten sairaalta tuntuu lukea, että se on ookoo, että kumppani harrastaa seksiä muualla, mutta hänen julkiset suklaatuliaisostoksensa eivät.
Ongelmasi ei tule ikinä ratkeamaan ellet tee jotakin asian eteen - siis hakeudu hoitoon.
Minusta on aina kamalan surullista, kun ihmisellä on joku vankila, jonne hän on itse sulkenut itsensä.
Gata sanoikin hyvin sen, mitä ajattelin lukiessani tekstisi. Minullekin tuli ahdistunut ja erittäin surullinen olo kirjoituksestasi.
Onko sinulla hoitosuhde jonnekin? Toivoisin, että saisit voimaa hakea itsellesi hoitoapua. Koska olet pitkäaikaistyötön, voisit myös sitä kautta (työvoiman palvelukeskuksen eli TYPin) saada sairaanhoidon palveluja.
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisena sinä näet oman tulevaisuutesi? Mitä tulevaisuudensuunnitelmia ja -unelmia sinulla on?
Kiitos kommenteista.. Vastaan nyt niihin yhdessä ja samassa, tässä..
Ei, mulla ei ole hoitosuhdetta mihinkään. Yritin puhua tästä jutusta lääkärille, mutta siitä ei ollut apua. Sain siis sen SSRI-reseptin, ja sillä selvä. Nyt olen itse netistä lueskellut, että on olemassa kai 3 lääkettä [yksi niistä ritalin, ihme kyllä], jotka saattaisivat vaikuttaa tähän mun tilaan. Eli ne ottaisi pois sen 'huuman', jonka ihminen paastottuaan saa sokrusta. Mutta sitä pitää vielä selvittää.
Mun tulevaisuudensuunnitelma on nyt se, että hain siihen lähihoitajakoulutukseen! Siitä pistän vielä lisää ihan erillistä postausta! Toivoisin, että voisi sitä kautta työllistyä --> saada omaa rahaa --> mennä ehkä jopa terapiaan. Koska nyt näyttää kyllä siltä, että EN saa terapiaa terv. keskuksen kautta.
Toisaalta en tiedä onko kovin hyvä idea 'ruikuttaa' ongelmista ennen sen lähihoitajajutun pääsykokeita!!! En tiedä kysyvätkö ne siellä haastattelussa vaikka, että onko jotain ongelmia.. ja jos on, niin sitten ei ehkä pääse opiskelemaan? Pääsevätköhän ne siellä tarkastelemaan terveystietoja hakijoista? Tätä vaan nyt tässä ajattelen.
Lähetä kommentti