Ketoosia kohti?

Niin, nyt on 2. päivä 'elämäntaparemonttia' meneillä. Joidenkin mielestä Atkins-ruokavalio on tietenkin kaukana remontista, vaan pikemminkin huononnus. ;) Itselläni tämä kokeilu on juuri tällainen Atkins, koska 1. tahdon kokeilla vähähiilihydraattisempaa ravintoa ja 2. tahdon kokea KETOOSIN!! Ja Atkinsissa keho ajetaan siihen ketoosiin, koska 2 ensimmäistä viikkoa ovat hyvin rajoittavat..

Miksi siis Atkins, jos tarkoitus ei ole laihtua? Juu, ei ole tavoitteena pudottaa painoa, vaan poistaa sokeririippuvuus. Siitä kärsin, oikeasti. Ja tosiaan tarkoitus on kokea se KETOOSI! Atkins itse on sanonut, että 'ketoosi on parempaa kuin seksi'. Mullahan on niin, että esim. mässyissä olen etsinyt 'kiksejä' - ja niitä saa, kun ahtaa ensin paastonneena [mun mässyjähän edeltää aina päivän täyspaasto] itsensä ähkyyn sokerista, rasvasta yms. - joten ehkä ketoosin kautta saan 'terveellisempiä' kiksejä?

Painotan siis edelleen sitä, että kahden viikon jälkeen en aio jatkaa tällä rankalla systeemillä [joka laihduttaa] vaan siirtyä toivottavasti vähän hillitympään vähähiilihydraattisuuteen. :) Se voi olla sitten vaikka Antti Heikkilän tyyli tai Atkinsin 'pysyvä' vhh-tyyli [jossa ei siis pyritä laihtumaan vaan ylläpitämään paino.]

Lisätavoite on katkaista ärsyttävä riippuvuus Pepsi Maxiin! Sen mustan myrkyn juominen ja hampaiden jatkuva uittaminen siinä ovat tulleet niin tärkeiksi mulle. :( Siinä on jotain etovaa! Atkinssissa ei saa juoda Pepsi Maxia [kofeiinin takia kai], joten nyt on mulla pakolliset pari viikkoa, joiden aikana toivottavasti katkaisen pepsi-kierteen.

Mies kammosi, että nyt olen taas menossa huonompaan suuntaan ja dieettaamassa.. mutta ymmärsi sentään, kun selitin! Tänä iltana, 2. päivän iltana siis, alkoi hengitys tuoksahtaa hiukan siltä, miltä pitää - eli ei kovin hyvältä! Hih, veskissä olen käynyt pikku asialla, mutta iso asia .. ei todellakaan ole enää isoa asiaa. :)

Muuten on sanottava, että olo on yllättävän hyvä. Olen syönyt kumpanakin päivänä 3 kertaa päivässä ja se on mulle aivan uskomaton juttu! Niin monta vuotta olen syönyt vain kerran päivässä! On melkein kummallista sekin, kun ruokien jälkeen ei väsytä! Aiemmin AINA ruoan jälkeen oli pakko mennä nokosille, väsähdin ihan täysin ja melkein 'sammuin'! Aiempaa ruokavaliotani voisi kai kuvailla runsashiilihydraattiseksi.

Mä muuten sanon tässä ja nyt, että EN ole mikään kiihkoilija vhh-Atkins -linjalla. En myöskään ole kiihkoilija sitä vastaan. Itse otan tämän ihan kokeiluna. Jos olo jossain vaiheessa 'romahtaa', niin siihen loppuu kokeilukin. Eikä minulla ole mitään tarvetta puolustaa tai mollata mitään ruokavaliota. Sanon tämän blogissakin, koska olen nyt netissä törmännyt aikamoisiin 'kansanvalistajiin', joilla jokaisella on se oma totuus.. Jotkut saarnaavat melkein kuin ammatikseen Atkinsia vastaan, toiset vannovat Montignacin nimeen ja kolmas kehuu kasvisruokavalion olevan se onnen ovi.

Nykyisin itse ajattelen niin, että ihmiset todellakin ON yksilöitä. Yhdelle voi sopia sellainen, mikä toiselle tekisi sairaudet ja pahan olon. Esimerkiksi moni valittaa Atkinsissa parin ekan päivän olevan kamalia: huimaa, on päänsärky, vetämätön olo. Mulla ainoa kielteinen oire on tähän asti ollut viime yönä ollut lievä päänsärky. Muuten olen ollut tosi aktiivinen, ollut pihalla ja oikein omaksi ällistyksekseni on ne päivätorkut jääneet! Uni ei vain tule! Tuntuu kuin olisi virtaa..

Mutta sitä en osaa sanoa onko tämä PITKÄAIKAISTA, tämä positiivinen juttu. Ja tietenkään en jatka, jos kävisi niin että lihon!! Yksi ihminen netissä sanoi lihoneensa atkinsilla, ja se ei käy. :) Tosin en tiedä seurasiko hän ruokavaliota tarkasti.

Johonkin ruokavalioon 'höyrähtäneet' osaavat joskus olla ärsyttäviä. :( Esim. miehen yksi työkaveri on nähnyt valon ja syö Montignac-oppien mukaan. Ei siinä mitään, hyvä juttu ihmiselle itselleen, mutta kun hän kuulemma SAARNAA siitä kaikille muillekin + selittää niitä oppeja kiinnosti se ihmisiä tai ei. ;) On kai kahvi- ja ruokatunnit aikamoisia luentoja nykyisin, hehe. Itse en ainakaan aio ryhtyä tämmöiseksi.. Varsinkin kun olen tavallaan luonnostaan epäluuloinen 'ruokavalioita' kohtaan. Itse olen kai tähän asti syönyt kaloreita tarkkaillen ja minusta se on ollut yllättävän hyvä tyyli. Koska silloin ei tarvitse luopua mistään yksittäisestä elintarvikkeesta tai ravinnon lajista. Atkinshan on juuri tällainen paljon poissulkeva ja siksi olen tavallaan aika realistinen tämän ohjelman keston suhteen.

Olen koekaniini, oman itseni koekani! Testaan miten elimistö reagoi.. Ja jos menee metsään niin tiedotan siitäkin. Nyt vielä on kaikki vaihtoehdot avoimia, joko tämä voi toimia tai sitten ei. 2 viikkoa olkoon koeaika.

Miestäkin hiukan kiinnostaa vähentää hiilihydraatteja ruokavaliosta, mutta hän tyytyy siihen että luopuu iltateellä nautitusta pullasta/piirakasta. Olen siis aina laittanut miehelle sellaisen herkkulautasen illalla.. karkkia, pullaa tms. Hän pitää siitä, mutta nyt on kauhistunut käytyään VAAKASSA. Vaaka oli näyttänyt 106 kiloa.

Tavallaan on ärsyttävää, että mies [joka kai luokiteltaisiin lievästi ylipainoiseksi BMI:n mukaan] pystyy kuitenkin herkkuilemaan kohtuudella - siis määrän suhteen - arkisin. :( Ei hänellä ole sitä pakonomaista tarvetta mättää.. ja se taas on mun ongelma, vaikka itse taas kuulun painomielessä normaalien kastiin!

Mies oli muuten tänään käymässä vanhempiensa luona. Minä en mennyt, vaikka olisin mielelläni kyllä.. mutta kun olen sellainen 'perfektionisti', että jos alan jonkun ruokavalion, niin sitten noudatan sitä viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Joten ei vierailua anoppilaan: siellä olisi taas ollut ruokaa ja sitten olisi atkins-kokeilut vesittyneet! No, appivanhemmat laittoivat miehen mukana 2 sukulaatirasiaa.. Suklaahirviö minussa ilahtui, tuore atkinssaaja taas kiristeli hampaita. ;) No, säilyyhän ne toisaalta. Saimme Pandan juhlapöydän [miehelle suurempi ilo kuin mulle, hehe] ja sitten sellaisen Fazerin Geishakonvehtirasian. Anoppi oli laittanut itse tekemiään pikkuleipiäkin mukaan ja arvata sopii, että ärsytti laittaa ne pakastimeen. ;) Mutta niin vain piti tehdä. Nyt on nimittäin Atkinsin Aika ja Ketoosin Kausi!!

Onkohan ketoosissa olo oikeasti sellaista kuin olisi pilvessä? Toivoa sopii.

Tjaah, Suklis onkin saanut herkutella fetalla ihan kiitettävästi. Löysin kivan fetan, jossa sadassa grammassa on hiilareita alle 0,1. Hehe, maistunut on. ;) Jotenkin hullua syödä ihan päinvastoin kuin ennen. Mutta huomaan sen, että tässä ruokavaliossa vähemmästä tulee täysi olo..

x kokonaista vuorokautta herkkuihin..?

Nyt en osaa sanoa milloin on seuraava mässinki. Ketoosi on ainakin ennen koettava ja tutkittava vhh-ruokavalion edut ja haitat. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin kyllä se tässä taas jossain vaiheessa tulee. Tavallaan olisi hienoa jos siihen mennessä sellainen pahin sokeririippuvuus olisi saatu pois. Niin että voisin edes YRITTÄÄ herkkuilla kohtuudella. :( Siis niin, ettei mulle tule moraalista krapulaa jäljestäpäin, tai etten ole ihan sairaalloisessa ähkyssä. Onnistuisikohan?