keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Suklis laskee kaloreita..

.. ja tulokseksi tänään tuli 776. Mutta uskon sen oikeasti olevan samaa luokkaa kuin eilen, eli varmaankin yli 800. En pahemmin luota noihin kalorilaskureihin sittenkään. Minulla on sellaista vaistomaista KALORITAJUA nimittäin.. itse asiassa en välttämättä edes tarvitsisi mitään 'apuvälineitä', mutta käytänpä nyt vain suuntaa antavina..

Nykyiseen ruokavalioon muuten kuuluu KASVISTEN määrän rankka vähentäminen! Suurin osa ihmisistä varmaan sanoisi sitä tyhmäksi, kun aina paasataan siitä, että kasveja pitää syödä puoli kiloa päivässä jne.. No, minä söin, ennen. Mutta onhan niin, ettei ihmiselle ole kunniaksi olla kuin joku laiduntava eläin! En tällä tarkoita sitä kasvisten syöntiä sinänsä, vaan vain tuota määrää! Minä olen syönyt niitä liikaa.

Mies kysyi tänään, että miksi olen alkanut vouhkaten uuden vuoden uudistus- ja terveyskuurin. Oikeastaan on vaikea sanoa tarkkaa syytä. Ehkä minäkin kaipaan jotain 'uudistusta' ruokavalioon, jotain uutta haastetta! Kaikkialla ympärillä tuntuu kuin koko maailma tohisisi ja uudistaisi itseään..

Nyt on sitä paitsi jotenkin aikaansaapa olo! Tai sellainen vaihe vuodesta, että JOTAIN on 'pakko' tehdä! Olen muuten taas selaillut kaikkia koulutussivujakin. Ilmeisesti joissain amk:eissa ym. voi aikuisopiskella 'harkinnanvaraisesti' myös työkokemusta omaamaton aikuinen. Eli siis sellainen työtön lortti kuten minä. Nyt mietin, että pitäisiköhän kevään haussa hakea..?? Ongelma tietty on siinä, että tällaisia 'harkinnanvaraisia' opiskelupaikkoja ei ole lähelläkään tätä mun asuinkuntaa/maakuntaa. :( Mutta aika paljonhan aikuisopintojen kanssa kai ollaan valmiita sumplimaan.. eli on kaikkea monimuoto-opetusta + etäopiskelua ym. Serkkuni on nyt sellaisessa koulutuksessa. Hän asuu Espoossa, mutta opiskelee Lahdessa.

Jos lukisi sosiaali- tai terveysalaa, niin ainakin voisi olla melkoinen varmuus edes pätkätöistä. Plus Suklis on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ihminen [jopa suurpääoman edustajia kohtaan, hehe] ja haluaa auttaa sikäli kun VOI. Tietysti nyt joku voisi sanoa, että hae itse apua tuohon syömishommaasi, mutta oikeastaan kaikki ongelmat on mahdollista pistää tärkeysjärjestykseen. Tiedän etten ole hyvä syömätouhuissa, syön väärin jne., mutta on maailmassa kuitenkin paljon vakavampiakin ongelmia.

Äh, tämä vaan tällaisena ajatuksena! :( Jotenkin olen vaan alkanut tajuta sen, että tätä vauhtia + tällä koulutuksella en .. IKINÄ.. tule työllistymään. Jos joku sanoo muuta, niin ei tiedä tilannetta.. Mistään ei tule mitään simsalabim-työpaikkaa ihmiselle, joka on ollut näin pitkään 'syrjässä'. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on joko työelämävalmennus [sitähän tuli kokeiltua, eikä kokemus oikein innosta uusimaan ..] tai uudelleen kouluttautuminen. Lähihoitajilla, ensihoitajilla, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä töitä riittää.. Kuulin autoradiosta tässä yhtenä päivänä, että 70- ja 80-luvuilla syntyneistä ihan huima määrä uudelleen kouluttautuu ainakin kerran. Jotkut jopa useammin työuran aikana.

Turha kai tätä on vatkata. :( Kai sinne amkkiinkin on joka alalle hakijoita ja tuskinpa mä kuitenkaan sellaiseen pääsisin. Edes jonnekin jumalanseläntakaiseen koulutusohjelmaan. Hassua muuten että niitä 'harkinnanvaraisia' koulutuksia olisi ihan mun synnyin- ja kasvinseudullani. Hehehe.. Suklis Returns? ;) Saa nähdä viitsinkö edes hakea, sittenkään. En oikein osaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mutta se on edes ihana unelma.

Maailma on todellakin muuttunut mun nuoruudesta! Nykyisin kaikenlainen opiskelu tuntuu maksavan ihan kauheasti. Oikeasti, vielä 90-luvulla oli aivan erilaista. Näin nyyhkii köyhä vanhus. ;)

Joskus tekisi mieli oikein kirota omaa nuoruutta ja tyhmyyttä! Tietysti osa siitä koulutushössötyksestä [ISO osa!] johtui kotikasvatuksestakin. Kun meillä oli ihan kauhun ajatus se, että olisi mennyt esim. peruskoulusta suoraan opiskelemaan perus- tai sairaanhoitajaksi! E-hei, ylioppilaaksi oli luettava vaikka väkisin. Eikä senkään jälkeen mikä ala vaan kelvannut! Tavallaan on todella tympeää kun vanhemmat siirtävät omia traumojaan ja alemmuuskompleksejaan lapsiinsa.

Mietin miten itse suhtautuisin jos olisin äiti, jonka lapsi ei tahdo käydä sitä valkolakki-yliopisto-kortistonkunkku -kuviota läpi. Enpä usko että ainakaan hermostuisin isommin. Meillä suvussa Siukku on tainnut nielaista Äetmuorin koulutuspropagandan ihan täysin. Siukuntyttö A. on lukion ekalla nyt ja koulu takkuaa PAHASTI. Mutta siitä viis, kunhan se valkolakki tulee. Mitä siitä että hyvällä peruskoulutodistuksella voisi hakea ja päästä opiskelemaan jotain ihan kunnon alaa, kun taas kehnolla lukion todistuksella voit pyyhkiä vaikka sen peffaksi kutsutun ruumiinosan..

Pärjäämättömät pohjoiseen, eliitti etelään!

Mietin vähän tuota mun opiskeluhaavetta. Tavallaan se tuo mieleen ajatuksen että Suomi on alueellisestikin kai jakautumassa häviäjiin ja voittajiin. Pohjoiseen + itään pääsee opiskelemaan vähän 'kehnompikin' aines, kun taas etelä ja länsi jätetään voittajille. Näillä seuduilla ei ole tarvis madaltaa rimaa, kun kansakunnan nuorison ja aikuiston aivoeliitti on täällä ja täällä tahtoo pysyä.

Mua ei oikeastaan haittaisi asua vaikka HORNAN TUUTISSA, jos vain siellä tuutterossa olisi [mielekkäitä] töitä!

7 kommenttia:

Neitoinen kirjoitti...

Suklis, kasviksia ei voi syödä liikaa! Entinen hutera olosi ei johtunut kasvisten määrästä vaan siitä että söit vain kerran päivässä.

Kamalaa sanoa toisen blogissa, mutta...en oikein keksi ihmisen elimistölle karmaisevampaa ruokavaliota kuin Atkins -tyyppinen. Vedellään tyyliin aamiaiseksi pekonimunakasta.

Nykyään tiedetään jo kananmunienkin haitallisuus, ne jotenkin "sakkaavat" verta. (Olen kasvissyöjäksi luvattoman huonosti perillä ravintoasioista; suunnilleen sen tiedän että liha ei ole edes hyvä proteiininlähde. Tosin syyt ruokavaliooni ovatkin muualla kuin ravintointoilussa.)

Toivottavasti pääset jonkun koulutuksen syrjään kiinni! Se varmasti toisi uusia tuulia ja aivan usia mahdollisuuksia.

Perunalastu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Perunalastu kirjoitti...

Pitkäaikaisena lukijana uskaltaudun nyt kommentoimaan. (Poistin ensimmäisen kommenttini, kun ei pääse muokkaamaan muuten.)

Miksi ajattelet, että sinun pitäisi syödä vain 1000 kcal:ia?

Miksi mielestäsi kasviksia tai hedelmiä ei pitäisi syödä? Mikä on sinun mielestäsi se kasvisten ja vihannesten sinulle aiheuttama "huono vaikutus", jos syöt niitä?

Blogisi perusteella minusta tuntuu siltä, että jo ennakkoon joistakin uusista asioista/vaihtoehdoista elämässäsi (kuten koulutus), ettei se onnistu, ei kannata ja sitten jätät yrittämättä. Tavallaan tunnut näissä kirjoituksissasi etsivän enemmän niitä negatiivisia seikkoja jotakin uutta vastaan kuin positiivisia päätöksen puolesta. Mutta, tämä on vain minun mielipiteeni, joka perustuu vain siihen tuntumaan, jonka olen näistä kirjoituksista saanut. Ja voin olla ihan väärässä. Siksi kiinnostaakin, mitä itse ajattelet?

Toivon sinulle Suklis kaikkea hyvää. Ja ennen kaikkea toivon, etten loukannut sinua kysymyksilläni.

Neitoinen kirjoitti...

Tuosta energiantarpeesta - ensimmäinen googlaus kertoi, että aikuinen ihminen tarvitsee päivässä keskimäärin 2000 - 3000 kaloria; jo peruselintoimintoihin menee 1500.

Jos energiansaanti on liian vähäistä, elimistö menee säästöliekille mikä ei monestakaan syystä ole hyvä juttu.

Mene hei vaikka ravintoeterapeutille, jos tuntuu liian nololta mennä puhumaan jonkun psykologin kanssa!

Maalaisjärkeni sanoo, että sinulle olisi ensisijaista saada "normaali" ruokavalio ja kaikenlaiset erikoisruokavaliot kannattaisi unohtaa. Ainakin siihen asti kun syömisesi on normalisoitunut.

Saga kirjoitti...

Suklis, koulutus kannattaa aina! Ja mitäpä siinä häviät jos haet, mutta et pääsekään? Jos et hae, et varmasti voi päästä.

Oletko harkinnut mitään muuta kuin amk:ien aikuislinjoja? Esimerkiksi yliopistoissa sun työkokemuksella ei ole mitään väliä. Pääsykoe ratkaisee (tai joissain paikoissa pääsykoe+yo-todistuksen arvosanat).

suklaahirviö kirjoitti...

Kiitos ensin kaikille kommentaattoreille!

Neitoinen: niinhän sitä sanotaan, ettei kasveja voi syödä liikaa.. eikä tietenkään niissä ole esim. paljonkaan kaloria - itselläni tuo kasvejen rajoittaminen on tainnut olla osa sellaista 'itsekidutusprojektia'. :( En tiedä miksi nyt tammikuu on alkanut niin huonosti mulla syömismielessä. :( Tahdoin vain rajoittaa jotain sellaista, josta arkisin NAUTIN.. eli siis kasveja.. Olen kai hiukan hullu tässä suhteessa. Joskus tuntuu kuin syöminen - kevyidenkin - olisi väärin.

Atkins ei tosiaankaan ole kovin monipuolinen ruokavalio ainakaan siinä induktio-vaiheessa. MUTTA, jos sitä jollekin suosittelisi, niin ihmiselle jolla kroppa kerää nestettä itseensä. Nimittäin nesteet poistuvat aika tehokkaasti. Itselläni on vähän tätä taipumusta, vaikken syö suolaisesti tms.

Perunalastu: tuo alle 1000 kcalin juttu perustuu oikeastaan sellaiseen LASKEMISEEN. Eli koska mässyssä saan niin kauhean paljon enerkiaa, niin arkisin mun täytyy elää niukasti 'maksaakseni' mässykalorit pois. Näin se paino pysyy vakiona! Noin suunnilleen!

Tietty vasta nyt tänä vuonna mulle tuli mieleen, etten oikeastaan tiedä tarkalleen kuinka paljon kaloreita lapan sisääni mässyssä! Uskon sen olevan kauhea määrä, mutta en tiedä varmasti! Hassua että arkena syynään joka ainoan syömiseni, mutta mässyssä taas en yhtään. Tietämättömyys herättää pelkoa ja painetta elää arkena tosi askeettisesti.

Kasvit ja hedet on tosiaan olleet osa sellaista itsekidutusta.. Halu luopua, uudistaa.. Olen kai ollut jostain syystä nyt TAAS tyytymätön itseeni ja siksi ruoskin itseäni. Hedeä nyt en muutenkaan ole arkisin edes syönyt - nyt vasta olen alkanut aloitella - koska aiemmin pelkäsin sairaasti hedelmäsokerin lihottavaa vaikutusta! Nyt tosin en enää niin pahasti pelkää, koska kuitenkin luotan sen kokonaisenergiamäärän olevan ratkaisevampaa kuin se, onko se saatu energia nyt hedelmäsokrua tai puuroa.. :)

Olet oikeassa siinä, että joskus katson asioita ehkä liian pessimistisesti! :( Se on paha vika, mutta toisaalta sillä lailla myös pyrkii suojaamaan itseään pettymyksiltä. En ole nimittäin kokenut nyt kai melkein kymmeneen vuoteen mitään ihmeempiä onnistumisen elämyksiä, joten on vaikea kuvitella jonkun asian todella onnaavan..! Mutta toki aion YRITTÄÄ! Se on saletti! Esim. tuota opiskelua. JOS se onnistuisi mulle rahallisessa mielessä [en tiedä paljonkaan aikuisopiskelun tukemisesta] ja jos pääsisin, niin tietty alkaisin!

Kysymykset ja muut eivät loukkaa. Tiedän itsekin että näissä syömäjutuissa olen vähän outo lintu, ja varmaan ne ihmetyttävät normaalimpia ihmisiä!

Saga: yliopistotie vain olisi niin kovin pitkä...! :( Vaikka toisaalta kyllä AMKissakin joillain linjoilla saa kiitettävästi vuosia. Mulla ei ollut kaksinen lukiotodistus, siinäpä toinen paha ongelma. Mitään pelkästään 'yleissivistävää' ['mitään varmaa tietä työllistymisene ei ole'-tutkintoa] en ainakaan enää ala tehdä, käytin 90-luvun sellaisen kanssa touhuamiseen ja huomasin katkerasti, ettei paljon naurata kun ei ole pätevyyttä mihinkään. :( Mutta katsotaan, harkitaan...! :)

Saga kirjoitti...

Mulla myös on huonot yo-paperit (lähinnä koska opiskelu ei lukioaikana vielä hirveästi kiinnostanut ja lisäksi oli kaikkea muuta häiriötekijää kuten masennusta ja syömisongelmia, jotka veivät kaiken energian ja jaksamisen) ja sen takia oli valittava sellainen aine, johon otetaan opiskelijat pelkän pääsykokeessa menestymisen perusteella. Valitsin sitten jossain ihme päähänpistossa oikeustieteellisen ja sinne pääsinkin. Enkä todellakaan ole tiedekunnan ainoa, joka on tullut surkeilla yo-papereilla sisään.

Hyvä puoli tässä opiskelussa on se, että harjoittelupaikkoja ja oman alan työpaikkoja alkaa löytyä aika pian, joten koko elämä näiden opiskeluvuosien ajan ei ole pelkkää opiskelua ellei niin halua.

Tarkoitus ei nyt ole yrittää lobata yliopistoa sinänsä, vaan ihan vaan esimerkkinä kerroin. Oikeastaan mä yritän sanoa, että sä pystyt varmasti tekemään melkein mitä vain, jos sitä todella haluat ja ennen kaikkea uskot itseesi!

Mä ymmärrän hyvin tuon, mitä sanoit siitä, että suojaat itseäsi pettymyksiltä ja että kun ei ole saanut aikoihin mitään onnistumisentunteita, sitä alkaa uskoa ettei mihinkään pystykään. Sitä munkin elämä oli vuosikausia. On se toisinaan vieläkin. Mutta se just on mitä parhain syy ryhtyä esimerkiksi opiskelemaan (kun kerran ei töitäkään löydy, kuten totesit). Ne haasteet ja niistä selviytyminen, se kun huomaa että pärjää ja samalla tietää tekevänsä jotain hyödyllistä oman elämänsä suhteen, on ainakin mun henkisen hyvinvoinnin kannalta ihan korvaamattoman tärkeitä. Ja lisäksi koulu on myös mitä mainioin paikka solmia sosiaalisia suhteita, oli se ala sitten mikä vain.

Tsemppiä kuitenkin joka tapauksessa sekä hakuun että opintoihin, jos päätät hakea! Mä ainakin uskon että saat sen onnistumaan. :)