Hahaa, on sunnuntai.. Enää 6 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! Hih.. se mieleni ilahduttaa. Mutta siis ne miehen työkaverin iltamat olivat juuri niin kauheat kuin ajattelinkin, and then some. Olin tosi tosi väsynytkin siellä, ei tullut uni silmään oikein edeltävänä yönä. Päätä särki ja niiden ihmisten kanssa ei ole mitään yhteistä, ei mitään. Elämäni pisimmät 4 tuntia. Eipä kuitenkaan päässyt tämä yksi miehen työkaveri utelemaan mitään työtilanteesta.. Koska hän jutteli oikeastaan koko ajan vain yhden vieraansa kanssa.. joten säästyimme siltä 'huomiolta' aika hyvin, varsinkin kun älysimme lähteä ajoissa. Olisi hän varmaan taas alkanut vainota minua työtöntä lorttia viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi tullut kunnolla humalaan.
En yhtään viihdy tuon tyyppisten ihmisten joukossa, joiden puheenaiheet ovat 1) mitä ovat viimeksi ostaneet (auto/kesämökki/vene/moottoripyörä) ja missä matkailleet ja mitä ryypänneet + miten paljon 2) kuinka kauheaa on kun Suomessa on maahanmuuttajia ja kielivähemmistöjä 3) kuinka ihmeellisiä heidän lapsensa ovat ja mitä ne nyt taas ovat niin taitavasti tehneet, yrjönneet lattialle tai kakkineet housuun, voi miten nerokasta. Tässä siis pääasialliset keskustelunaiheet, tässä järjestyksessä.
Osa noista kakkososion jutuista oikeasti suututti minua, vaikken näyttänyt sitä. Ei oikein tuollaisessa sosiaalisessa tilanteessa viitsi alkaa mitään 'riitasointuja' aiheuttaa.. joten kuuntelin vain hiljaa ja naama peruslukemilla. Mietiskelin siinä samalla perussuomalaisten vaalivoittoa. Kai se on jotenkin ymmärrettävää, jos nykyisin on täysin cool esitellä tuollaisia mielipiteitä mitenkään häpeämättä. Mietin sitä porukkaa joka oli koolla eilen. Siellä oli miehen työkavereita ja sitten jotain tuon päivänsankarin vanhoja kavereita. Ne wanhat kaverit olivat aikamoisia, sellaisia motoristin näköisiä, vähän karmaisevaa. Oikeastaan koko tuossa 'seurueessa' oli jotain hassulla tavalla epäyhtenäistä. Vieraita olimme minä ja mies, sitten yksi miehen työkaveri joka on oikeasti fiksu ja kiva ihminen ja kaikkea muuta kuin suvaitsematon idiootti. Sitten oli pari muuta miehen työkaveria, jotka ovat tosi epäpoliittisia monella tavalla. Sitten yksi suorittavan portaan lasse joka on ihan takuulla perussuomalainen mielipiteiltään. Ellei peräti enemmän.. äärimmäisempi.. Sitten oli näitä päivänsankarin rouvan vanhoja kavereita ja päivänsankarin sukulaisia & wanhoja kavereita [motoristi-look, Suomen Sisu-mielipiteet]. Motoristi-lookaliket joivat muuten olutta kuin kieltolaki olisi tulossa voimaan huomispäivänä! Niin paljon sitä kului. Siis KALJAA. Ja sanan säilä säihkyi, hehe. Vaikka vähän tylsyneenä..
Olihan se vähän outo tilanne, kun ihmiset olivat ihan kuin eri planeetoilta. Pukeutumistyyleistäkin sen huomasi. Me varmaan olimme näiden helvetin enkeli-kopioiden mielestä tosi tylsiä ja tavanomaisia nössöjä, kun mies heilui suorissa housuissa ja minulla oli se vaaleanpunainen, raidallinen paitapusero+suorat housut -asu.
En muuten pystynyt syömään siellä juuri mitään. :( Mulla oli TOSI paha päivä siis tässä syömis'häiriö'mielessä. Koin itseni koko ajan lihavaksi, oikeaksi sadan kilon keijuksi.. :( Sitten peilistä katsoen hämmästyin oikein, kun EN siellä nähnyt norsua.. Oli kuitenkin elefanttiolo, tunsin itseni pallopäiseksi ja varuillaan olevaksi ja LI-HA-VAK-SI lehmäksi. Olen jostain syystä alkanut vihata rintojani, vaikka ne ovatkin 'vain' tuollaista A-kupin luokkaa. Minusta ne vain ovat oksettavan suuret. Ja inhoan kaartuvaa lantiota.
Siellä oli kyllä kaikenlaista syötävää, mutta jotenkin kauhean .. no, roska-ruoka tyyppistä tarjottavaa. Ranskalaisia perunoita suoraan pakastimesta jne. Löttöisiä, rasvaisia. Porsaankyljyksiä. Kakkuakin oli, mutta en voinut koskea siihen, en yksinkertaisesti voinut. Mulla on muutenkin kauhean vaikeaa syödä ihmisten kanssa ja jos vaistoan vähänkin jotain negatiivista tunnelmaa, niin se käy mahdottomaksi. Mies söi palasen kyllä. Jotenkin sekin ihmetytti kun ne ihmiset vetivät sitä kakkua ihan kuin minä MÄSSYssä. Santsasivat isoja lohkareita ja niin.. vaikka suurin osa siellä oli aika pulleassa kunnossa!
Tuntuu kummalliselta että jotkut ihmiset syövät jotain miljoonan kalorin kakkua noin, ihan vain siksi kun on jonkun syntymäpäivä. Ovat valmiita lihomaan ja saamaan närästyksiä, vaikka eihän tuollaisessa juhlassa edes voi kakusta nauttia kunnolla. Se on pakostikin sellaista rajoitettua syömistä ja koko ajan pitää lärpättää ihmisten kanssa vielä kaupan päälle. En muutenkaan tajua ihmisiä jotka haluavat kutsua ystävät ja tuttavat 'kakkukahville', tai muuten eivät leivo. Nauttivatko ne oikeasti siitä kakkuviipaleestaan, jonka lärpätyksen lomassa saavat syödyksi? Ihmisten silmien alla? Koko ajan tietäen, että parempi olisi jättää tämäkin väliin? Minä en voi nauttia herkuista paitsi kuin ehkä miehen katsellessa. Muiden, vieraampien ihmisten kanssa syöminen on kuin kävisi julkisesti vessassa ihmisten silmien alla. Kuka hullu alkaa tehdä tarpeitaan julkisesti? No niin, kuka hullu alkaa herkutella julkisesti, tämä on mun asenteeni.
MÄSSY mielessäin!
Eilistä kakkumässäystä katsellessani aloin kyllä miettiä että pitäisikö sittenkin seuraavaan MÄSSYyn tehdä ihan täytekakku. Tein viime kesän alussa sellaisen täyskärin, johon väliin keittelin lemon curd-tyyppistä sitruunakiisseliä. Ja päällystys oli valkosuklaata. Se oli muuten todella hyvä kakku ja ehkä voisi kokeilla jotain samanlaista. ;) Hillotäyskäreistä en syty mitenkään erityisemmin, paitsi ehkä Anopin tekemistä. [Niin joo ja poikkeuksena tuohon herkutteluhommaan: appivanhempien kanssa en ole NIIN jumissa kuin yleensä.. kyllä olen pystynyt heidän kanssaan vähän herkuttelemaankin, mutta en tietenkään 100% vapautuneesti].
--- Lisäys klo 8:48: Onko muuten normaalia, että n. 30-40-vuotiaat ihmiset edelleenkin suhtautuvat viinaan ja ryyppäämiseen niin kuin 16-vuotiaat? Eli että se miten paljon ryypätään, missä, mitä 'hassua' sitten sattuu [oksennetaan, sanotaan tyhmiä asioita muille, hukataan lompakko, annetaan vääriä ajo-ohjeita kuskeille] ovat elämän mielenkiintoisimpia ja funny-funnyinpiä juttuja? Mietin vielä sitä eilistä. Kuinka ihmiset siellä iltamissa kertoivat 'hauskoja' juttuja, jotka aina olivat ryyppäämispohjalla. Ryypättiin ja kävi näin, kännättiin ja kävi niin. Ja sitten ihmiset ihmettelee miksi nuoriso juo humalahakuisesti ja ihannoi känniä. Miten nuoret voisivat olla mitään muuta, kun 4-kymppiset ihmiset ovat noin lapsellisia ja hihi-hihi-kika-kikattelevat kännijutuille? Mitä niin hauskaa niissä on? Itse en eilen juonut muuta kuin yhden alkoholiannoksen, onnittelumaljan eli kuohuviinilasillisen. Siitä lähtien olin vissylinjalla. Vaikka en ollut 'kuski'. Mieskään ei juonut muuta kuin sen onnittelumaljan ja sitten alkoi vesi maistua. Meistä kumpikaan ei ole mikään kaksinen juomari, meitä ei huvita kännätä. Itse sitä paitsi en oikein kestä alkoholia kauhean hyvin, tulen helposti humalaan ihan muutamastakin lasillisesta, joten siksi juon hitaasti - jos juon - ja vähän! Inhoan krapuloita ja haluan välttää niitä ja siksikin olen kohtuullinen alkon kanssa.
Yksi aika tympäisevä juttu on se, kun ihmiset ei suostu tajuamaan tätä. Olin vasta pari kuukautta sitten toisissa sellaisissa miehen työkaverin bileissä, joissa tuntui olevan tavoitteena vahdata ihmisten juomista KÄÄNTEISESTI. Eli jos ei lasin pinta huvennut niin alettiin heti huomioida se asia ja yllyttää juomaan. Kaadettiin jopa VALMIIKSI paukkuja.. jotka sitten annettiin noin vain ja käskettiin vetää naamaan. Uskomatonta!!!! Pisti suorastaan vihaksi, mutta en sanonut taaskaan siitä mitään, yritin vaan ottaa huumorilla. Eikö nuo TAHVOT ole kuulleet esim. alkoholismista? Tai sellaisesta pikku tilasta kuin raskaus, joka saattaisi himpun verran haitata ryypiskelyä? Saada vaikka tulevan äidin ajattelemaan, että olisi kivaa pysytellä vesilinjalla? Tai entäs uskonnolliset vakaumukset [sopivia pilkan kohteita noille ihmisille, tiedetään..], jotka saattavat jollekin tehdä juomisen mahdottomaksi? Tai sitten joku muu alkoholiin liittyvä kielteinen juttu? Ettei vaikka tykkää siitä tunteesta, että tulee humalaan? Joku saattaa myös olla lääkityksellä, jonka kanssa viina ei sovi. Itselläni oli masennuslääke Hexal aika pitkään, jota ei suositeltu alkoholin kanssa.
Ja muutenkin mitä se kenellekään KUULUU, miksi joku ei halua juoda?? :( Alkoholitonta pöytään vaan vaihtoehdoksi, vaikka sitten vain tavallista vesijohtovettä, mutta se vaihtoehto on oltava! Ja on tosi moukkamaista vahtia sitä juoko joku vai ei! Ja ihmisen painostaminen juomaan on T Y P E R Ä Ä .. sellaista käytöstä ei pitäisi kenenkään harjoittaa.
Minä nyt vaan olen yksi niistä ihmisistä, jotka on oikeasti miettineet jopa absolutistiksi alkamista. Toistaiseksi ainakin vielä olen ollut kohtuuden ystävä alkoholin kanssa, eli voin hyvin juoda lasin tai pari viiniä - en siis ole absolutisti. Alkaa kuitenkin yhä enemmän tympiä tämä suomalainen juomakulttuuri [naula päähän, pellit kiinni, kohtuus on 'homojen' hommaa]. Minulle ei oikein tee eroa olenko hiprakassa vai en, itselläni on hauskaa myös selvinpäin. Oikeastaan enemmän selvinpäin kuin humalassa nykyisin. - - -
sunnuntai 16. marraskuuta 2008
lauantai 15. marraskuuta 2008
Pelkoa, iloa, ahdistusta, onnenKILOA
Hahaa, vuorokausi on vaihtunut, on jo tunnin ajan ollut lauantai. ;) En tiedä näkyykö se tässä blogissa - luultavasti ei - vai onko blogin ajan mukaan vielä perjantai. No kuitenkin nyt on niin, että 7 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! :)
Se on iloinen asia. Kokonaan toinen juttu on sitten tänään oleva 'illanvietto', miehen työkaverin synttärit. Miehen työkaveri on siis se sama, joka jostain syystä aina 'näykkii' minua. En tiedä miksi. Mulla ei ole häntä vastaan mitään, mutta ei kyllä kulu yhtään sellaista illanviettoa, jossa hän ei jossain vaiheessa tulisi piruilemaan työtilanteestani.. siis siitä, ettei mulla ole työtä.. ja jankkaamaan, että MITÄ oikein teen. Tiedä vaikka tekisi taas niin. Minua tuo tilanne masentaa, kun muutenkin työttömyys on itselleni sellainen arka paikka. Miksi sitten täytyy aina lyödä siihen. Mitä muutenkaan se häntä kiinnostaa, en minä hänen kukkarollaan käy. En oikeastaan sitäkään tajua miksi hän edes KUTSUI meidät!!! Hän ei ole kauhean paljon miehen kanssa tekemisissä edes työpaikalla. Siellä on monta tyyppiä, joiden kanssa hän on enemmän.. siis sekä töissä että työn ulkopuolella, mutta niitä hän ei kutsunut tuonne synttäreilleen! Kai joistakin ihmisistä on sitten kiva päästä pätemään, jos läsnä on joku sellainen luuseri kuin minä. Muuten olisikin masentavaa, jos kaikki olisivat vaan hyvissä töissä hyvillä palkoilla. ;) Sellaisille ihmisille ei voi oikein kettuilla mitään.
En oikein viitsi miehellekään sanoa tästä.. siis että oikeasti kärsin tuosta vinoilusta.. olen vain sanonut että en mielelläni olisi siellä myöhään, siinä 'juhlassa' siis. Olen miettinyt kaikkea sellaista, että jos kehittäisin tässä jonkun 'flunssan' ja sillä livahtaisin koko tilanteesta, muttei se käy kun lauantaina (tänään siis) aion kuitenkin tehdä juttuja, harrastaa yms.. Olisi aika epäuskottavaa 'saada flunssa' niin, että harrastaa voi, juhlaan ei voi mennä. ;) Mies ei siitä pitäisi, hän aina haluaa minut mukaan tuollaisiin juttuihin, vaikken tajua MIKSI. Kai se on sitä kun mies ei oikein ole kauhean puhelias. Haluaa minut sinne että on keskustelua hänen puolestaan. Itsessäni nyt on se hyvä puoli että osaan jos tarvitaan, puhua melkein kenen kanssa vaan. Mutta en pidä siitä.
Suurin osa tuollaisista sosiaalisista tilanteista ovat kauheita mun kannaltani, mutta en näytä sitä. Hymyilen ja olen kuin nauttisin kovastikin. Vaikken nauti. Nytkin oikein ärsyttää koko juttu, kun pitää paastota vaan siksi, että siellä on kuitenkin 'pakko' ottaa pieni siivu kaakkua tai mitä siellä nyt onkaan. Yleensä kyllä teen tuollaisissa tilanteissa ohuusennätyksen mitä kaakkun leikkaamiseen tulee. ;) Hehe hehe.
Sinne miehen työkaverin luo on niin pitkä matkakin, 60 kilometriä. Ei huvittais. Eikä he muutenkaan ole suoraan sanottuna ihan mun maun mukaisia ihmisiä. Mitään ei minulla heitä vastaan ole, ei vain ole oikein sellaista yhteistä.. olemme hyvin erilaiset. Pitää kai nyt vaan jankata miehelle, että lähdetään aikaisin. Tai sitten hän saa mennä yksin sinne! ;)
Varmaan jos jäisin pois, niin tuo juhlat järjestävä pariskunta saisi taas lisää vettä myllyyn, että minä olen koppava/hienostelija jne. jne. Tiedän muuten ainakin sen miehen ajattelevan niin. En tajua MIKSI! Ehkä se johtuu siitä että yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen t u n n e (voin olla väärässä) kuin he olisivat halunneet jotenkin läheisemmin ystävystyä meidän kanssa? Mutta meillä mies on ainakin tosi "epäsosiaalinen" sillä lailla, ettei hän oikein spontaanisti kutsu ketään kylään.. ja hän on tavattoman privaatti ihminen siinä mielessä ettei uskoudu paljon kenellekään, hän on sillä lailla vähän 'jännä' tapaus, uskoisin että jonkun ystäväkandin on vaikea päästä häntä lähelle. Minä taas en kauheasti ole kiinnostunut monista ihmisistä, mulle lähimmät ystävät löytyvät sellaisista, jotka oikeasti tajuavat tilannettani eivätkä ainakaan sohi siihen koko ajan.
Vielä sellainenkin juttu: en pahemmin sekaannu miehen ihmissuhteisiin. Eli ajattelen niin että jos mies vaikka haluaa kutsua jonkun tänne meille, niin hän tekee sen ITSE.. en minä hänen kavereitaan tai sukulaisiaan kutsu hänen päänsä ylitse! En siis ole miehen sosiaalisten asioiden sihteeri missään mielessä. Tiedän monen naisen kyllä olevan sitä miehilleen. Mutta meillä ei ole niin, enhän itsekään tykkäisi jos mies alkaisi mestaroida vaikka minun sukusuhteitani tai kaveruussuhteitani. Tietty jos mies haluaisi meille useammin vieraita tms. niin auttaisin toki järjestelyssä, leivonnassa tms. ja olen sen sanonutkin. Mutta koska hän ei halua, niin en tosiaankaan ala hänen työkavereilleen kirjoitella sähköposteja tai soitella heille... että tulkaas nyt meille! Se olisi ihan absurdia.
Kaakkublogeja lukiessa, tulevaa miettiessä
Luen kakkublogeja. Olen laittanut blogilistalleni monen monta herkutteluun, kakkuihin ja leivontaan liittyvää blogia. Niistä saa hyvin ideoita MÄSSYyn. Mietin yhä että jos tekisin sen Kakkupaakarin maanmainion mango-rahkakakun vähän muunneltua versiota seuraavassa MÄSSYssä. Korvaisin mangopiltin jollain muulla hedelmäpiltillä. Mango on ihan hyvää siinä täytteessä.. nam, kermaista.. Mutta jotenkin mango sellaisenaan ei ole ihan numero yksi suosikkilistallani. Onneksi pilttejä on niin paljon, hedelmäsoseita on vähän joka lähtöön. Tein tuota kakkua jo kerran MÄSSYssä ja siitä tuli todella näyttävän näköinen ja MAUKAS. Ja kun tosiaan on niin, etten ehkä kauhean raskaita leivonnaisia enää voi syödä helposti. :( Silti harkitsen myös kinuskia.. mitään en ole vielä lukkoon lyönyt. Perinteinen täyskärikin olisi namia.
Mies se syö sipsejä keittiössä ja katsoo telkkua. Itse juon teetä.. vihreää teetä. Vihreä ja valkoinen tee ovat suosikkini näin arkisin. Söin kasviskastiketta ja perunaa tänään. Mies laittoikin itselleen oikein käristystä riistalihasta. ;)
Mietin pitäiskö silittää paitapuseroa huomiseksi.
Se on iloinen asia. Kokonaan toinen juttu on sitten tänään oleva 'illanvietto', miehen työkaverin synttärit. Miehen työkaveri on siis se sama, joka jostain syystä aina 'näykkii' minua. En tiedä miksi. Mulla ei ole häntä vastaan mitään, mutta ei kyllä kulu yhtään sellaista illanviettoa, jossa hän ei jossain vaiheessa tulisi piruilemaan työtilanteestani.. siis siitä, ettei mulla ole työtä.. ja jankkaamaan, että MITÄ oikein teen. Tiedä vaikka tekisi taas niin. Minua tuo tilanne masentaa, kun muutenkin työttömyys on itselleni sellainen arka paikka. Miksi sitten täytyy aina lyödä siihen. Mitä muutenkaan se häntä kiinnostaa, en minä hänen kukkarollaan käy. En oikeastaan sitäkään tajua miksi hän edes KUTSUI meidät!!! Hän ei ole kauhean paljon miehen kanssa tekemisissä edes työpaikalla. Siellä on monta tyyppiä, joiden kanssa hän on enemmän.. siis sekä töissä että työn ulkopuolella, mutta niitä hän ei kutsunut tuonne synttäreilleen! Kai joistakin ihmisistä on sitten kiva päästä pätemään, jos läsnä on joku sellainen luuseri kuin minä. Muuten olisikin masentavaa, jos kaikki olisivat vaan hyvissä töissä hyvillä palkoilla. ;) Sellaisille ihmisille ei voi oikein kettuilla mitään.
En oikein viitsi miehellekään sanoa tästä.. siis että oikeasti kärsin tuosta vinoilusta.. olen vain sanonut että en mielelläni olisi siellä myöhään, siinä 'juhlassa' siis. Olen miettinyt kaikkea sellaista, että jos kehittäisin tässä jonkun 'flunssan' ja sillä livahtaisin koko tilanteesta, muttei se käy kun lauantaina (tänään siis) aion kuitenkin tehdä juttuja, harrastaa yms.. Olisi aika epäuskottavaa 'saada flunssa' niin, että harrastaa voi, juhlaan ei voi mennä. ;) Mies ei siitä pitäisi, hän aina haluaa minut mukaan tuollaisiin juttuihin, vaikken tajua MIKSI. Kai se on sitä kun mies ei oikein ole kauhean puhelias. Haluaa minut sinne että on keskustelua hänen puolestaan. Itsessäni nyt on se hyvä puoli että osaan jos tarvitaan, puhua melkein kenen kanssa vaan. Mutta en pidä siitä.
Suurin osa tuollaisista sosiaalisista tilanteista ovat kauheita mun kannaltani, mutta en näytä sitä. Hymyilen ja olen kuin nauttisin kovastikin. Vaikken nauti. Nytkin oikein ärsyttää koko juttu, kun pitää paastota vaan siksi, että siellä on kuitenkin 'pakko' ottaa pieni siivu kaakkua tai mitä siellä nyt onkaan. Yleensä kyllä teen tuollaisissa tilanteissa ohuusennätyksen mitä kaakkun leikkaamiseen tulee. ;) Hehe hehe.
Sinne miehen työkaverin luo on niin pitkä matkakin, 60 kilometriä. Ei huvittais. Eikä he muutenkaan ole suoraan sanottuna ihan mun maun mukaisia ihmisiä. Mitään ei minulla heitä vastaan ole, ei vain ole oikein sellaista yhteistä.. olemme hyvin erilaiset. Pitää kai nyt vaan jankata miehelle, että lähdetään aikaisin. Tai sitten hän saa mennä yksin sinne! ;)
Varmaan jos jäisin pois, niin tuo juhlat järjestävä pariskunta saisi taas lisää vettä myllyyn, että minä olen koppava/hienostelija jne. jne. Tiedän muuten ainakin sen miehen ajattelevan niin. En tajua MIKSI! Ehkä se johtuu siitä että yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen t u n n e (voin olla väärässä) kuin he olisivat halunneet jotenkin läheisemmin ystävystyä meidän kanssa? Mutta meillä mies on ainakin tosi "epäsosiaalinen" sillä lailla, ettei hän oikein spontaanisti kutsu ketään kylään.. ja hän on tavattoman privaatti ihminen siinä mielessä ettei uskoudu paljon kenellekään, hän on sillä lailla vähän 'jännä' tapaus, uskoisin että jonkun ystäväkandin on vaikea päästä häntä lähelle. Minä taas en kauheasti ole kiinnostunut monista ihmisistä, mulle lähimmät ystävät löytyvät sellaisista, jotka oikeasti tajuavat tilannettani eivätkä ainakaan sohi siihen koko ajan.
Vielä sellainenkin juttu: en pahemmin sekaannu miehen ihmissuhteisiin. Eli ajattelen niin että jos mies vaikka haluaa kutsua jonkun tänne meille, niin hän tekee sen ITSE.. en minä hänen kavereitaan tai sukulaisiaan kutsu hänen päänsä ylitse! En siis ole miehen sosiaalisten asioiden sihteeri missään mielessä. Tiedän monen naisen kyllä olevan sitä miehilleen. Mutta meillä ei ole niin, enhän itsekään tykkäisi jos mies alkaisi mestaroida vaikka minun sukusuhteitani tai kaveruussuhteitani. Tietty jos mies haluaisi meille useammin vieraita tms. niin auttaisin toki järjestelyssä, leivonnassa tms. ja olen sen sanonutkin. Mutta koska hän ei halua, niin en tosiaankaan ala hänen työkavereilleen kirjoitella sähköposteja tai soitella heille... että tulkaas nyt meille! Se olisi ihan absurdia.
Kaakkublogeja lukiessa, tulevaa miettiessä
Luen kakkublogeja. Olen laittanut blogilistalleni monen monta herkutteluun, kakkuihin ja leivontaan liittyvää blogia. Niistä saa hyvin ideoita MÄSSYyn. Mietin yhä että jos tekisin sen Kakkupaakarin maanmainion mango-rahkakakun vähän muunneltua versiota seuraavassa MÄSSYssä. Korvaisin mangopiltin jollain muulla hedelmäpiltillä. Mango on ihan hyvää siinä täytteessä.. nam, kermaista.. Mutta jotenkin mango sellaisenaan ei ole ihan numero yksi suosikkilistallani. Onneksi pilttejä on niin paljon, hedelmäsoseita on vähän joka lähtöön. Tein tuota kakkua jo kerran MÄSSYssä ja siitä tuli todella näyttävän näköinen ja MAUKAS. Ja kun tosiaan on niin, etten ehkä kauhean raskaita leivonnaisia enää voi syödä helposti. :( Silti harkitsen myös kinuskia.. mitään en ole vielä lukkoon lyönyt. Perinteinen täyskärikin olisi namia.
Mies se syö sipsejä keittiössä ja katsoo telkkua. Itse juon teetä.. vihreää teetä. Vihreä ja valkoinen tee ovat suosikkini näin arkisin. Söin kasviskastiketta ja perunaa tänään. Mies laittoikin itselleen oikein käristystä riistalihasta. ;)
Mietin pitäiskö silittää paitapuseroa huomiseksi.
torstai 13. marraskuuta 2008
Mies se osaa yllättää!
Tänä aamuna mies kysyi miksi en ole syönyt sitä Milka-rasiaa! Minä siihen, että olen säästellyt sitä jouluksi. Mies sanoi, että turha sitä on jemmata, uusi voidaan aina ostaa. Sitten minä sanoin sitäkin, että minua on HÄVETTÄNYT ajatus sen syömisestä ennen joulua.. "arkisena" viikonloppuna suklaarasiaa, onhan se vähän ylellinen ajatus? Mies sanoi ettei siinä ole mitään häpeämistä.
No johan nyt! :) Toisaalta jos oikein yllytetään niin täytyy kai se Milka sieltä pistellä seuraavassa MÄSSYssä.. Tarkastin sen grammamäärän, eihän siinä ole kuin 260 grammaa. Pikku välipala vain, siis. ;)
Nyt on mielessä pyörinyt jostain syystä kauhean paljon myös Maraboun Paradis-rasia. Yhdessä vaiheessa se oli suosikki numero yksi. Sitten sen koostumus taisi vähän muuttua ja intoni laski. Muistan sellaisenkin ajan, kun ei saanut muuta kuin Maraboun Aladdin-rasiaa, sitä missä on myös tummia konvehteja. Muistan miten jouluna aina joku Paradis-rasian suklaista jäi syömättä, useimmiten joku liköörinen tumma konvehti. Niistä kun en pitänyt, enkä pidä.
No johan nyt! :) Toisaalta jos oikein yllytetään niin täytyy kai se Milka sieltä pistellä seuraavassa MÄSSYssä.. Tarkastin sen grammamäärän, eihän siinä ole kuin 260 grammaa. Pikku välipala vain, siis. ;)
Nyt on mielessä pyörinyt jostain syystä kauhean paljon myös Maraboun Paradis-rasia. Yhdessä vaiheessa se oli suosikki numero yksi. Sitten sen koostumus taisi vähän muuttua ja intoni laski. Muistan sellaisenkin ajan, kun ei saanut muuta kuin Maraboun Aladdin-rasiaa, sitä missä on myös tummia konvehteja. Muistan miten jouluna aina joku Paradis-rasian suklaista jäi syömättä, useimmiten joku liköörinen tumma konvehti. Niistä kun en pitänyt, enkä pidä.
9 täyttä vuorokautta..
Jaa, enpäs tiedä miten tämä tietokone nyt toimii, tuleeko tämä postaus näkyviin kuin se olisi kirjoitettu 12.11.. No, nyt kuitenkin ON 13.11., on ollut jo puolisen tuntia. ;) Eli voin hyvin sanoa: enää 9 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!
Hehe hehe, olen paljon kaikenlaisia herkkureseptejä bongaillut, piparinen juustokakku nyt ainakin kuulosti ihanalta Canelian blogissa. Mutta jotenkin nyt ensi kerralla, ensi MÄSSYssä tahtoisin myös pelata varman päälle. Harmitti nimittäin se rommirusinaerehdys. :( On tosi kurjaa jos MÄSSYleivonnainen menee pieleen. Tuo piparinen juustokakku saattaisi olla hyvä.. mutta entäs jos ei..? Ja kun kumminkin syön pullaa [kanelinmakua!!] niin olisiko kanelin/piparin makuinen juustiskakku jo 'liikaa'?
Keittokirjoista
Ehkä pitäisi tehdä kinuskikakku. Mulla on yksi ihana ohje.. sillä olen ennenkin tehnyt.. se on sellaisesta mieheni Irja-tädiltä kihlalahjaksi saadusta ruotsalaisesta kakkukirjasta. Sen kakkukirjan kakkuja olen paljon tehnyt.. se oli nimittäin EKA saamani, pelkästään kakkuleihin erikoistunut kirjanen.. Ja tietysti silloin kun miehen kanssa yksiin muutettiin nuorena kihlaparina, niin semmoiselle kirjalle oli tarvista. Äetmuori antoi kotoa muuttamislahjaksi "Ruutukokin" ja se on muuten mulla myös yhä käytössä ja on yksi parhaista yleiskeittokirjoista jonka tiedän. Sillä oikeasti onnistuu, jos seuraa ohjeita tunnollisesti. Siitä on jo otettu tosi monta painosta. Minun painos oli silloin ihan tuore kun yksiin menimme, nyt on varmaan jo sata painosta sen jälkeen otettu. ;) Aika kuluu..
Annoin siukuntyttärelle (A:lle siis) viime synttärilahjaksi jonkun Nuoren keittokirjan tai mikä se nyt oli. Jotenkin ajattelin niin, että A. on nyt teini.. enää oikeastaan viitisen vuotta niin hän muuttaa kenties kotoa pois. Jos ei jää opiskelemaan sille seudulle missä nyt asuu. Voi olla että jääkin. A. on tosi paljon enemmän "kiinni" äidissään, siukussa siis, kuin mitä minä olin hänen iässään. Se voi johtua painostakin. En osaa kuvitella A:n mielellään hakevan ikäiskontaktia nuorten porukasta, koska kaikki tietävät sen että lihavia kiusataan. Minä en tajua miksi siukku ja H. eivät ole enemmän huolissaan A:sta. Hänellä ei ole oikeastaan yhtään ystävää. A. on nyt netin kautta saanut ystävän.. ei tarvitse pelätä, kyseessä on TYTTÖ, A:n ikäinen, mutta hän asuu 90 kilometrin päässä A:sta. Se on pitkä matka sen ikäisille. A. on joskus käynyt bussilla tapaamassa tätä tyttöä ja tyttö on joskus käynyt A:n paikkakunnalla. Muttei se voi korvata ystävää, joka asuisi omilla nurkilla ja olisi arjessa läsnä!
Olisiko jotenkin 2000-luvulle tyypillinen piirre, että A. ei ole käynyt tytön kotona, tyttö ei ole käynyt A:n kotona. Tämä on minusta tosi surku. Miksi nykyisin vanhemmat tuntuvat niin nihkeästi sallivan lastensa kaverit? Tiedän vanhempia, jotka eivät KOSKAAN salli kavereita tulevan kotiin. Miksi?? Syntymäpäivätkin järjestetään mieluummin vaikka röttelöladossa naapuripellon laidalla kuin kotona. Vaikka vieraita olisi tosi vähän, niin silti on näin.
Yhteen aikaan mietin sitä A:n ystävättömyyttä ja sitäkin, että miksi hänen vanhempansa eivät millään tavalla oikaisseet hänen käytöstään. Nimittäin voi olla ettei se paino ole ainoa syy ystävättömyyteen. A. oli - ja osaa joskus vieläkin olla - kovaääninen, vaativa ja tietyssä mielessä vähän itsekäs, kaiken on mentävä hänen tahtonsa mukaan. Yhdessä vaiheessa hän myös puhua pulputti ihan mielettömän paljon, sivulliselle se oli tosi hämmentävää, koska hän ei näyttänyt välittävän siitä kuunteliko sitä puhetulvaa kukaan. Lapselle muuten on aika luonnollista olla itsekäs mutta vanhempien kannattaisi muistuttaa, ettei sellainen ihminen saa kavereita kovin helposti, ja jää yksin. A:lla oli yhdessä vaiheessa myös käytösnumero tosi huono, häiriköintiä tunnilla. Ehkä hän halusi huomiota, en tiedä.
No oli miten oli, mutta Jokelan ja Kauhajoen jälkeen ainakin MINÄ olisin tosi huolissani, jos mulla olisi ystävätön lapsi/varhaisnuori kotona, joka roikkuu kaiken aikansa 'mesessä' ja joka on jo koulusta saanut sellaista aika kielteistä palautetta käytöksestään. Lisäksi itse varmaan alkaisin oikeasti selvittää sitä, kiusataanko A:aa. Käsitykseni on, että kiusataan. Tässä vähän aikaa sitten hän tuli kesken leirikoulusta pois, kyynelissä. Eikä suostunut siitä enempää puhumaan, mutta niin kuin sanottu, mulla on sellainen tunne että kiusausta on. Tässä vaiheessa ei vielä mikään olisi myöhäistä A:nkaan tapauksessa.
Tekisi mieli nauraa niille Yhteisöllisyydestä jauhajille. Koettakaas itse sanoa jostain sukulaislapsesta tai tuttavalapsesta ihan mitä vaan.. vaikka kuinka neutraalisti.. vaikka vain kysyen esim. 'uskotko että sinun lasta voitaisiin kiusata?' niin jo huomaatte kuinka vanhempien sulat pörhistyvät!
A. oli yhdessä vaiheessa karatessa. No minä en tiennyt että hän oli lopettanut sen n. 2 kuukauden harrastamisen jälkeen. Luulin että hän yhä siellä käy. Soitin siukulle [se oli ennen joulua] ja kysyin, että vieläkö A. on karatesta innostunut. Tiesin kysyä sitä etukäteen, koska A:lla on aika paljon sellaista, että on alottanut harrastuksen ja lopettanut sen heti sen jälkeen. Kysyin siukulta A:n karatesta, koska mietin silloin joululahjaksi jotain karatesta kertovaa kirjaa. No siukku oli että.. "ei käy enää.. mitäs sä siitä kyselet???" tosi tiukasti ja aggressiivisesti. No voi anteeksi vaan ihan kauhian pal'! Nykyisin perheet ovat kai niin herkkinä, että ihan mikä vaan kysymys tulkitaan oman pään sisällä vaikka miksi.. vaikka se olisi ihan käytännön elämästä johtuva .. niin kuin nyt mullakin tuo A:n karatesta kysyminen. Sopii vaan yhteisöllisyydestä vaahtoajien yrittää sitä juttuansa saada läpi.. voi olla vähän kivinen tie!
Hehe hehe, olen paljon kaikenlaisia herkkureseptejä bongaillut, piparinen juustokakku nyt ainakin kuulosti ihanalta Canelian blogissa. Mutta jotenkin nyt ensi kerralla, ensi MÄSSYssä tahtoisin myös pelata varman päälle. Harmitti nimittäin se rommirusinaerehdys. :( On tosi kurjaa jos MÄSSYleivonnainen menee pieleen. Tuo piparinen juustokakku saattaisi olla hyvä.. mutta entäs jos ei..? Ja kun kumminkin syön pullaa [kanelinmakua!!] niin olisiko kanelin/piparin makuinen juustiskakku jo 'liikaa'?
Keittokirjoista
Ehkä pitäisi tehdä kinuskikakku. Mulla on yksi ihana ohje.. sillä olen ennenkin tehnyt.. se on sellaisesta mieheni Irja-tädiltä kihlalahjaksi saadusta ruotsalaisesta kakkukirjasta. Sen kakkukirjan kakkuja olen paljon tehnyt.. se oli nimittäin EKA saamani, pelkästään kakkuleihin erikoistunut kirjanen.. Ja tietysti silloin kun miehen kanssa yksiin muutettiin nuorena kihlaparina, niin semmoiselle kirjalle oli tarvista. Äetmuori antoi kotoa muuttamislahjaksi "Ruutukokin" ja se on muuten mulla myös yhä käytössä ja on yksi parhaista yleiskeittokirjoista jonka tiedän. Sillä oikeasti onnistuu, jos seuraa ohjeita tunnollisesti. Siitä on jo otettu tosi monta painosta. Minun painos oli silloin ihan tuore kun yksiin menimme, nyt on varmaan jo sata painosta sen jälkeen otettu. ;) Aika kuluu..
Annoin siukuntyttärelle (A:lle siis) viime synttärilahjaksi jonkun Nuoren keittokirjan tai mikä se nyt oli. Jotenkin ajattelin niin, että A. on nyt teini.. enää oikeastaan viitisen vuotta niin hän muuttaa kenties kotoa pois. Jos ei jää opiskelemaan sille seudulle missä nyt asuu. Voi olla että jääkin. A. on tosi paljon enemmän "kiinni" äidissään, siukussa siis, kuin mitä minä olin hänen iässään. Se voi johtua painostakin. En osaa kuvitella A:n mielellään hakevan ikäiskontaktia nuorten porukasta, koska kaikki tietävät sen että lihavia kiusataan. Minä en tajua miksi siukku ja H. eivät ole enemmän huolissaan A:sta. Hänellä ei ole oikeastaan yhtään ystävää. A. on nyt netin kautta saanut ystävän.. ei tarvitse pelätä, kyseessä on TYTTÖ, A:n ikäinen, mutta hän asuu 90 kilometrin päässä A:sta. Se on pitkä matka sen ikäisille. A. on joskus käynyt bussilla tapaamassa tätä tyttöä ja tyttö on joskus käynyt A:n paikkakunnalla. Muttei se voi korvata ystävää, joka asuisi omilla nurkilla ja olisi arjessa läsnä!
Olisiko jotenkin 2000-luvulle tyypillinen piirre, että A. ei ole käynyt tytön kotona, tyttö ei ole käynyt A:n kotona. Tämä on minusta tosi surku. Miksi nykyisin vanhemmat tuntuvat niin nihkeästi sallivan lastensa kaverit? Tiedän vanhempia, jotka eivät KOSKAAN salli kavereita tulevan kotiin. Miksi?? Syntymäpäivätkin järjestetään mieluummin vaikka röttelöladossa naapuripellon laidalla kuin kotona. Vaikka vieraita olisi tosi vähän, niin silti on näin.
Yhteen aikaan mietin sitä A:n ystävättömyyttä ja sitäkin, että miksi hänen vanhempansa eivät millään tavalla oikaisseet hänen käytöstään. Nimittäin voi olla ettei se paino ole ainoa syy ystävättömyyteen. A. oli - ja osaa joskus vieläkin olla - kovaääninen, vaativa ja tietyssä mielessä vähän itsekäs, kaiken on mentävä hänen tahtonsa mukaan. Yhdessä vaiheessa hän myös puhua pulputti ihan mielettömän paljon, sivulliselle se oli tosi hämmentävää, koska hän ei näyttänyt välittävän siitä kuunteliko sitä puhetulvaa kukaan. Lapselle muuten on aika luonnollista olla itsekäs mutta vanhempien kannattaisi muistuttaa, ettei sellainen ihminen saa kavereita kovin helposti, ja jää yksin. A:lla oli yhdessä vaiheessa myös käytösnumero tosi huono, häiriköintiä tunnilla. Ehkä hän halusi huomiota, en tiedä.
No oli miten oli, mutta Jokelan ja Kauhajoen jälkeen ainakin MINÄ olisin tosi huolissani, jos mulla olisi ystävätön lapsi/varhaisnuori kotona, joka roikkuu kaiken aikansa 'mesessä' ja joka on jo koulusta saanut sellaista aika kielteistä palautetta käytöksestään. Lisäksi itse varmaan alkaisin oikeasti selvittää sitä, kiusataanko A:aa. Käsitykseni on, että kiusataan. Tässä vähän aikaa sitten hän tuli kesken leirikoulusta pois, kyynelissä. Eikä suostunut siitä enempää puhumaan, mutta niin kuin sanottu, mulla on sellainen tunne että kiusausta on. Tässä vaiheessa ei vielä mikään olisi myöhäistä A:nkaan tapauksessa.
Tekisi mieli nauraa niille Yhteisöllisyydestä jauhajille. Koettakaas itse sanoa jostain sukulaislapsesta tai tuttavalapsesta ihan mitä vaan.. vaikka kuinka neutraalisti.. vaikka vain kysyen esim. 'uskotko että sinun lasta voitaisiin kiusata?' niin jo huomaatte kuinka vanhempien sulat pörhistyvät!
A. oli yhdessä vaiheessa karatessa. No minä en tiennyt että hän oli lopettanut sen n. 2 kuukauden harrastamisen jälkeen. Luulin että hän yhä siellä käy. Soitin siukulle [se oli ennen joulua] ja kysyin, että vieläkö A. on karatesta innostunut. Tiesin kysyä sitä etukäteen, koska A:lla on aika paljon sellaista, että on alottanut harrastuksen ja lopettanut sen heti sen jälkeen. Kysyin siukulta A:n karatesta, koska mietin silloin joululahjaksi jotain karatesta kertovaa kirjaa. No siukku oli että.. "ei käy enää.. mitäs sä siitä kyselet???" tosi tiukasti ja aggressiivisesti. No voi anteeksi vaan ihan kauhian pal'! Nykyisin perheet ovat kai niin herkkinä, että ihan mikä vaan kysymys tulkitaan oman pään sisällä vaikka miksi.. vaikka se olisi ihan käytännön elämästä johtuva .. niin kuin nyt mullakin tuo A:n karatesta kysyminen. Sopii vaan yhteisöllisyydestä vaahtoajien yrittää sitä juttuansa saada läpi.. voi olla vähän kivinen tie!
tiistai 11. marraskuuta 2008
Oooo, ikuinen lapsi mä oon..?
Onkohan MÄSSYilyni jotakin ikuista lapsen touhua minussa? Olenko epäkypsä, pyrin saamaan herkuista jotain ihmeen täydennystä sisällä olevaan tyhjiöön? Joka muuten ei koskaan täyty.. ei koskaan..
Viime MÄSSYn alkaessa sanoin miehelle herkkulauttaa kasatessani, että en halua elää näin, en halua. Mutta elän silti. Siinä on ristiriitaa. Tunnen aina valtavaa häpeää [iloon sekoittuneena] kun miksailen herkkulauttaan kaikkia mahdollisia herkkuja. Viimeksi siinä oli tosiaan sellainen samba-neekerinpusu, monenlaista erilaista suklaatia, pullarahkapiiras.. :( Oikeastaan se eka herkkulautta on MÄSSYn kruunaus. Sitten ei enää oikein mikään tunnu miltään sen jälkeen. Paha olo vaan tulee. Joskus olen MÄSSYssä niin levoton, että tuntuu kuin en 'ehtisi' käydä pesullakaan.. käyn siis silti, mutta on sellainen tunne kuin en ennättäisi, pitäisi vain olla 'passissa' keittiössä miettimässä että mitäs sitten syötäisiin. Joskus tuntuu kuin en haluaisi silloin nukkuakaan - menee vaan monta tuntia vintti pimeänä ja ne tunnit ovat pois AHTAMISESTA! Usein mässinkiaikana näen myös pahoja unia eli painajaisia. En tiedä miksi, johtuiskohan liian täydestä masuliinista? ;)
Jos tämä kaikki ei olisi niin mielettömän noloa, niin saattaisin hyvinkin hakea jotain 'apua' tilanteeseen. Mutta en voi, en ihan oikeasti VOI tunnustaa kaikkia näitä juttuja jollekin lekurille. Jatkuu siis elo entisellään.
Äetmuorin puhelin temppuaa
Siukku soitti eilen ja oli kovin huolissaan. Oli yrittänyt soittaa Äetmuorille ja känny oli ollut ihan outo. Oli vain tuutannut välillä varattua ja välillä taas "ei saada yhteyttä" viestiä oli lopottanut. No minä ensin huolestuin tietty myös, mutta sitten tajusin: on maanantaki! Maanantaisin Äetmuori vastailee aika nihkeästi puhelimeen. Olen päätellyt että se on hänellä kuten monella muullakin sellainen asioiden hoitopäivä. Äetmuori on yksi niistä, joilla ei ole tietokonetta [eikä aikomustakaan hankkia!], joten hän käy kaupungissa maksamassa laskuja yms.
Niinhän oli asia sitten ollutkin, se selvisi kun soitin sinne tänä aamuna.
Olen muuten - -
- - valvonut koko yön! ;) Näin me työttömät lortit voimme tehdä. Ja minä teenkin, kun menee vuorokausirytmini ihan sekaisin.. Käyn taas Jobsafarin sivuilla, etsin haettavia paikkoja, haen, petyn.. se on se tavallinen viikko-ohjelmani. Ja tietysti viikon ohjelmaan kuuluu myös suklaiden himoilu ja kuolaaminen.
Jos minulla olisi työ, niin tämä MÄSSYttely ei varmaan olisi ihan näin pakkomielteistä kuin se nyt on. Nyt siihen tulee niin paljon energiaa ja ajatuksia mukaan. Jos olisi työtä, niin ei ehtisi ajatus kiertää kehää Marabou-Fazer-Milka yms.
Söin muuten nyt MÄSSYssä pitkästä aikaa Maraboun Pigall-suklaapatukan. Olihan muuten HYVÄÄ! Olen viime aikoina vain ahtanut Fazerin Famia.. Pigall on hiukan samanlainen, mutta päällyskerroksen suklaa on maitosuklaata, vaaleaa.. verrattuna Famin tummaan pintaan. Täytteen rakenne ja koostumus tuntuu samalta. Pigall taitaa kuitenkin olla astetta verran herkullisempi kuin Fami. ;( Sorry vaan, näin se on. Marabou oli muutenkin aika korkeassa kurssissa viime MÄSSYssä: söin reilun puolikkaan Dubbel Nougat-patukkaa .. leikkasin sen sellaisiksi suorakulmion mallisiksi paloiksi, ja laitoin täydennykseksi herkkulauttaan.
Viime MÄSSYn alkaessa sanoin miehelle herkkulauttaa kasatessani, että en halua elää näin, en halua. Mutta elän silti. Siinä on ristiriitaa. Tunnen aina valtavaa häpeää [iloon sekoittuneena] kun miksailen herkkulauttaan kaikkia mahdollisia herkkuja. Viimeksi siinä oli tosiaan sellainen samba-neekerinpusu, monenlaista erilaista suklaatia, pullarahkapiiras.. :( Oikeastaan se eka herkkulautta on MÄSSYn kruunaus. Sitten ei enää oikein mikään tunnu miltään sen jälkeen. Paha olo vaan tulee. Joskus olen MÄSSYssä niin levoton, että tuntuu kuin en 'ehtisi' käydä pesullakaan.. käyn siis silti, mutta on sellainen tunne kuin en ennättäisi, pitäisi vain olla 'passissa' keittiössä miettimässä että mitäs sitten syötäisiin. Joskus tuntuu kuin en haluaisi silloin nukkuakaan - menee vaan monta tuntia vintti pimeänä ja ne tunnit ovat pois AHTAMISESTA! Usein mässinkiaikana näen myös pahoja unia eli painajaisia. En tiedä miksi, johtuiskohan liian täydestä masuliinista? ;)
Jos tämä kaikki ei olisi niin mielettömän noloa, niin saattaisin hyvinkin hakea jotain 'apua' tilanteeseen. Mutta en voi, en ihan oikeasti VOI tunnustaa kaikkia näitä juttuja jollekin lekurille. Jatkuu siis elo entisellään.
Äetmuorin puhelin temppuaa
Siukku soitti eilen ja oli kovin huolissaan. Oli yrittänyt soittaa Äetmuorille ja känny oli ollut ihan outo. Oli vain tuutannut välillä varattua ja välillä taas "ei saada yhteyttä" viestiä oli lopottanut. No minä ensin huolestuin tietty myös, mutta sitten tajusin: on maanantaki! Maanantaisin Äetmuori vastailee aika nihkeästi puhelimeen. Olen päätellyt että se on hänellä kuten monella muullakin sellainen asioiden hoitopäivä. Äetmuori on yksi niistä, joilla ei ole tietokonetta [eikä aikomustakaan hankkia!], joten hän käy kaupungissa maksamassa laskuja yms.
Niinhän oli asia sitten ollutkin, se selvisi kun soitin sinne tänä aamuna.
Olen muuten - -
- - valvonut koko yön! ;) Näin me työttömät lortit voimme tehdä. Ja minä teenkin, kun menee vuorokausirytmini ihan sekaisin.. Käyn taas Jobsafarin sivuilla, etsin haettavia paikkoja, haen, petyn.. se on se tavallinen viikko-ohjelmani. Ja tietysti viikon ohjelmaan kuuluu myös suklaiden himoilu ja kuolaaminen.
Jos minulla olisi työ, niin tämä MÄSSYttely ei varmaan olisi ihan näin pakkomielteistä kuin se nyt on. Nyt siihen tulee niin paljon energiaa ja ajatuksia mukaan. Jos olisi työtä, niin ei ehtisi ajatus kiertää kehää Marabou-Fazer-Milka yms.
Söin muuten nyt MÄSSYssä pitkästä aikaa Maraboun Pigall-suklaapatukan. Olihan muuten HYVÄÄ! Olen viime aikoina vain ahtanut Fazerin Famia.. Pigall on hiukan samanlainen, mutta päällyskerroksen suklaa on maitosuklaata, vaaleaa.. verrattuna Famin tummaan pintaan. Täytteen rakenne ja koostumus tuntuu samalta. Pigall taitaa kuitenkin olla astetta verran herkullisempi kuin Fami. ;( Sorry vaan, näin se on. Marabou oli muutenkin aika korkeassa kurssissa viime MÄSSYssä: söin reilun puolikkaan Dubbel Nougat-patukkaa .. leikkasin sen sellaisiksi suorakulmion mallisiksi paloiksi, ja laitoin täydennykseksi herkkulauttaan.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Eilinen: oksentaako vai ei?
Eilen {sunnuntaina} oli kauhea olo. Olin melkein koko päivän pitkälläni ja mietin, että menisinkö laatalle vai en. Laatalle menolla tarkoitan oksentamista. Niin oli kehno olo, niin olin itseni ähkyyn syönyt.
Onneksi oksu ei sitten kuitenkaan tullut. Syy tähän kauheaan oloon oli varmaan se, kun söin ehkä sittenkin enemmän suklaatia tässä MÄSSYssä kuin normaalisti. Kun menin hulluuksissani ostamaan kaikkia konvehteja ja patukoita.. ja sitä piparkakkusuklaatia.. Oli muuten tosi työn takana saada säästettyä vajaa puolet siitä Fazerin piparkakkusuklaatista ensi MÄSSYyn. ;) Mieluummin olisin vetänyt sen kaiken, mutta ajattelin että PAKKO on säästää.. Hih.. Vaikeaa oli säästellä.. On se vaan sen luokan herkkua.
Sunnuntain ruoaksi tein juustoista broilerivuokaa. Eli siis ihan tavallisia, keitettyjä torinomakaroneja 400 grammaa, 600 grammaa hunajamarinoitua broilerin filesuikaletta, ananaspaloja säilykepurkillinen, ihan himppunen tomaattisalsaa (pakastimesta kasvisosastolta) ja sitten nämä vuokaan sekaisin.. kaveriksi sinne vuokaan vielä sinihomejuustoa, mustaa juustoraastetta, tuorejuustoa (sekoitettuna broilerisuikaleisiin) ja kaiken päälle 3 juuston kasvirasva-ruoanlaittovalmistetta ja desi kuohukermaa. Juustoraastetta vielä päälle ja annoin olla 225-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.
Sana suklaasta vielä: Suoli24:n keskustelupalstalla muuten joku muukin totesi saman kuin minä, geishakonvehti maistuu paremmalta kuin geishalevy/patukka/tms. Aloin miettiä ja voisiko se johtua siitä, että konvehdin maitosuklaakuori on ohuempi kuin mitä on esim. geishapatukan palasessa? Näin täyte korostuu maultaan enemmän.
Mies tuli metsästysretkeltä kotiin aika myöhään vasta kello iltakymmeneltä. Hän oli käynyt Anoppilassakin onnittelemassa isäänsä. Harmi kun en itse päässyt mukaan mutta kun mies lähti niin kauhean aikaisin aamusta, kuudelta.. Ja ensin tosiaan koko päivä mettässä ja sitten vasta Anoppilaan. :( Hih jos olisi pelkästä Anoppilareissusta ollut kyse niin sitten olisin mennyt kyllä. ;) Anoppi oli laittanut mulle oikein suuuuuuren palasen täyskäriä mukaan.. hän on kauhean kiltti. Ja pullaa myös. Se on siis sitä isänpäiväkakkua. Ihmeen hyvää on kermiskakkukin pitkästä aikaa. Pitäisi kai itse tehdä myös sellaista.
Rommirusinakaakku ei maistu mulle, eikä maistu miehelle. Sitä en varmaan sitten enää toiste tee. Seuraavassa MÄSSYssä teen hedelmäistä juustokakkua tai baileyssiä, tai kermakakkua, ihan mitä vaan.
Seuraava MÄSSY onkin sitten 23-24.11. Tuntuu kuin ikuisuus siihen oisi, vaikka kai se tässä taas menee .. Olen huomannut olevani usein aika ärtynyt MÄSSYä seuranneena ekana arkipäivänä. Tuntuu kurjalta, kun ei enää voi syödä mitä lystää. Mutta muutama päivä ja olen taas tottunut arjen askeesiin. :)
Onneksi oksu ei sitten kuitenkaan tullut. Syy tähän kauheaan oloon oli varmaan se, kun söin ehkä sittenkin enemmän suklaatia tässä MÄSSYssä kuin normaalisti. Kun menin hulluuksissani ostamaan kaikkia konvehteja ja patukoita.. ja sitä piparkakkusuklaatia.. Oli muuten tosi työn takana saada säästettyä vajaa puolet siitä Fazerin piparkakkusuklaatista ensi MÄSSYyn. ;) Mieluummin olisin vetänyt sen kaiken, mutta ajattelin että PAKKO on säästää.. Hih.. Vaikeaa oli säästellä.. On se vaan sen luokan herkkua.
Sunnuntain ruoaksi tein juustoista broilerivuokaa. Eli siis ihan tavallisia, keitettyjä torinomakaroneja 400 grammaa, 600 grammaa hunajamarinoitua broilerin filesuikaletta, ananaspaloja säilykepurkillinen, ihan himppunen tomaattisalsaa (pakastimesta kasvisosastolta) ja sitten nämä vuokaan sekaisin.. kaveriksi sinne vuokaan vielä sinihomejuustoa, mustaa juustoraastetta, tuorejuustoa (sekoitettuna broilerisuikaleisiin) ja kaiken päälle 3 juuston kasvirasva-ruoanlaittovalmistetta ja desi kuohukermaa. Juustoraastetta vielä päälle ja annoin olla 225-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia.
Sana suklaasta vielä: Suoli24:n keskustelupalstalla muuten joku muukin totesi saman kuin minä, geishakonvehti maistuu paremmalta kuin geishalevy/patukka/tms. Aloin miettiä ja voisiko se johtua siitä, että konvehdin maitosuklaakuori on ohuempi kuin mitä on esim. geishapatukan palasessa? Näin täyte korostuu maultaan enemmän.
Mies tuli metsästysretkeltä kotiin aika myöhään vasta kello iltakymmeneltä. Hän oli käynyt Anoppilassakin onnittelemassa isäänsä. Harmi kun en itse päässyt mukaan mutta kun mies lähti niin kauhean aikaisin aamusta, kuudelta.. Ja ensin tosiaan koko päivä mettässä ja sitten vasta Anoppilaan. :( Hih jos olisi pelkästä Anoppilareissusta ollut kyse niin sitten olisin mennyt kyllä. ;) Anoppi oli laittanut mulle oikein suuuuuuren palasen täyskäriä mukaan.. hän on kauhean kiltti. Ja pullaa myös. Se on siis sitä isänpäiväkakkua. Ihmeen hyvää on kermiskakkukin pitkästä aikaa. Pitäisi kai itse tehdä myös sellaista.
Rommirusinakaakku ei maistu mulle, eikä maistu miehelle. Sitä en varmaan sitten enää toiste tee. Seuraavassa MÄSSYssä teen hedelmäistä juustokakkua tai baileyssiä, tai kermakakkua, ihan mitä vaan.
Seuraava MÄSSY onkin sitten 23-24.11. Tuntuu kuin ikuisuus siihen oisi, vaikka kai se tässä taas menee .. Olen huomannut olevani usein aika ärtynyt MÄSSYä seuranneena ekana arkipäivänä. Tuntuu kurjalta, kun ei enää voi syödä mitä lystää. Mutta muutama päivä ja olen taas tottunut arjen askeesiin. :)
lauantai 8. marraskuuta 2008
Rommirusina - never again
Rommirusinajuustokakku ei ole hyvää. Vika ei todellakaan ole ohjeessa, vika on siinä etten minä pidä rusinoista. En ainakaan niin paljon kuin tuo kakku edellyttää. Pohjani onnistui kyllä hyvin, oli sopivan kaakaoinen ja pehmeä kakkupohja, mutta täyte on "sitä ihtiään".
Muutenkin alkaa joskus koko kakkujen leipominen arveluttaa. Kun suurimman nautinnon [=nautilus minun kielelläni] saan kuitenkin PULLASTA. Korvapuusteista, rahkapullista, vaniljakierteistä. Ja joku hedelmäinen tai marjainen juustokakku on parempaa kuin nuo perin raskaat alkoholiviritykset.
Suklaasta olen havainnut seuraavaa: saan nautiluksen suurimman ihan tavallisista levyistä. Eli esim. Fazerin keksicrisp.. tai nyt tuo piparkakkusuklaa, joka on oikeasti hiuksia nostattavan hyvää! Jätän suosiolla konvehdit juhlaan. Enhän nytkään ole siihen Milkaan koskenut.
Ehkä minun pitäisi kakkujen asemasta keskittyä hiomaan pullaleipurin taitoni täydellisyyteen. Korvapuustit ovat aika hyvin hallinnassa jo, ja vaniljakierteet, mutta kunnon rahkapiirakkaa voisin vielä yrittää täydellistää. Nykyisellään siinä on ongelmana se, että kun teen niitä pikku piiraita, niin lasilla painamani syvennys pullassa jää kovin matalaksi, eli rahkaa on liian niukasti makuuni. Pitäisi vain litsata paremmin. Pidän sellaisesta, että rahkaa on KUNNOLLA. Utelin eilenkin kaupan leipuripisteestä, että onko heidän rahkapullapiiraissaan liivatetta. En udellut siksi, että kuuluisin kasvissyöjiin, jotka kammoavaa liivaa, vaan kun halusin vain tietää miten kaupan piiraisiin syntyy se ihana kiiltävä pinnoite. Liivatetta on, sanoi kaupan tyttö. Hyvä tietää omia leipomuksia ajatellen.
Jos vielä jotain juustokakkua väsään, niin siinä pitää olla marjaa tai hedelmää. Viinakset pois. ;) Tehdäänkin sellainen kakku, jota Johannes Virolainenkin olisi voinut syödä. Tai joku viinaa kammoava lestaaadiolainen.
Lestadiuksen lapset tarkkailussa
Miehen työkavereista kaksi on muuten Laestadiuksen oppeja seuraavia. Eli siis lessuja, lestiksiä - lestadiolaisia. Käsittääkseni ovat vanhoillislestadiolaisia. Tuo lestadioliike on jakautunut aika moneen eri alalahkoon, on esikoisia ja on vanhoillisia ja on leeviläisiä ja mitä niitä kaikkia on. Miehen työkaverit ovat vielä kumpikin pari vuotta alle tai vuosi päälle 30, mutta toisella on jo neljä lasta ja toisella kuusi. Onneksi heillä on hyvät palkat.
Miehen työkaveriuskovat ovat sellaisia, että he osallistuvat aina työkaverein rientoihin niin, että esim. pikkujoulussa syövät jouluruuan ja sitten poistuvat, kun juominen alkaa.
Itse en haluaisi olla lestadiolainen [mitä ihmettä he siellä muutenkaan meistä ajattelisivat, kun ei meillä ole lapsia, ei yhden yhtä!], koska minusta se on liian rajoittavaa ja synkkää puuhaa. Mutta jotenkin on hyvä asia, että nämä miehen työkaverit ainakin ovat PERHEKESKEISIÄ arvoiltaan. Isät ei huitele missä sattuu "harrastamassa", vaan ovat kotona, tekevät kotihommia ja ovat lasten kanssa. Joskus minusta tuntuu kuin me valtaväestöön kuuluvat olisimme passanneet poikamme niin piloille ja saaneet tytöt haaveilemaan niin kummia, ettei sitten perhe-elämästä tule mitään. Äidin passaamat pojat eivät miehinä tajua sitä, ettei naista saa jättää yksin lasten ja kotitöiden taakan alle eikä kotoa paeta, jos siellä ei aina ole jänskää. Saippuaoopperain kasvattamat tytöt eivät naisina tajua sitä, ettei arki ole mitään kauniita ja rohkeita, eikä se mies jaksa aina olla joku romanssisankari. Ja sitten tuleekin jo e r o ! ! ! !
Muutenkin alkaa joskus koko kakkujen leipominen arveluttaa. Kun suurimman nautinnon [=nautilus minun kielelläni] saan kuitenkin PULLASTA. Korvapuusteista, rahkapullista, vaniljakierteistä. Ja joku hedelmäinen tai marjainen juustokakku on parempaa kuin nuo perin raskaat alkoholiviritykset.
Suklaasta olen havainnut seuraavaa: saan nautiluksen suurimman ihan tavallisista levyistä. Eli esim. Fazerin keksicrisp.. tai nyt tuo piparkakkusuklaa, joka on oikeasti hiuksia nostattavan hyvää! Jätän suosiolla konvehdit juhlaan. Enhän nytkään ole siihen Milkaan koskenut.
Ehkä minun pitäisi kakkujen asemasta keskittyä hiomaan pullaleipurin taitoni täydellisyyteen. Korvapuustit ovat aika hyvin hallinnassa jo, ja vaniljakierteet, mutta kunnon rahkapiirakkaa voisin vielä yrittää täydellistää. Nykyisellään siinä on ongelmana se, että kun teen niitä pikku piiraita, niin lasilla painamani syvennys pullassa jää kovin matalaksi, eli rahkaa on liian niukasti makuuni. Pitäisi vain litsata paremmin. Pidän sellaisesta, että rahkaa on KUNNOLLA. Utelin eilenkin kaupan leipuripisteestä, että onko heidän rahkapullapiiraissaan liivatetta. En udellut siksi, että kuuluisin kasvissyöjiin, jotka kammoavaa liivaa, vaan kun halusin vain tietää miten kaupan piiraisiin syntyy se ihana kiiltävä pinnoite. Liivatetta on, sanoi kaupan tyttö. Hyvä tietää omia leipomuksia ajatellen.
Jos vielä jotain juustokakkua väsään, niin siinä pitää olla marjaa tai hedelmää. Viinakset pois. ;) Tehdäänkin sellainen kakku, jota Johannes Virolainenkin olisi voinut syödä. Tai joku viinaa kammoava lestaaadiolainen.
Lestadiuksen lapset tarkkailussa
Miehen työkavereista kaksi on muuten Laestadiuksen oppeja seuraavia. Eli siis lessuja, lestiksiä - lestadiolaisia. Käsittääkseni ovat vanhoillislestadiolaisia. Tuo lestadioliike on jakautunut aika moneen eri alalahkoon, on esikoisia ja on vanhoillisia ja on leeviläisiä ja mitä niitä kaikkia on. Miehen työkaverit ovat vielä kumpikin pari vuotta alle tai vuosi päälle 30, mutta toisella on jo neljä lasta ja toisella kuusi. Onneksi heillä on hyvät palkat.
Miehen työkaveriuskovat ovat sellaisia, että he osallistuvat aina työkaverein rientoihin niin, että esim. pikkujoulussa syövät jouluruuan ja sitten poistuvat, kun juominen alkaa.
Itse en haluaisi olla lestadiolainen [mitä ihmettä he siellä muutenkaan meistä ajattelisivat, kun ei meillä ole lapsia, ei yhden yhtä!], koska minusta se on liian rajoittavaa ja synkkää puuhaa. Mutta jotenkin on hyvä asia, että nämä miehen työkaverit ainakin ovat PERHEKESKEISIÄ arvoiltaan. Isät ei huitele missä sattuu "harrastamassa", vaan ovat kotona, tekevät kotihommia ja ovat lasten kanssa. Joskus minusta tuntuu kuin me valtaväestöön kuuluvat olisimme passanneet poikamme niin piloille ja saaneet tytöt haaveilemaan niin kummia, ettei sitten perhe-elämästä tule mitään. Äidin passaamat pojat eivät miehinä tajua sitä, ettei naista saa jättää yksin lasten ja kotitöiden taakan alle eikä kotoa paeta, jos siellä ei aina ole jänskää. Saippuaoopperain kasvattamat tytöt eivät naisina tajua sitä, ettei arki ole mitään kauniita ja rohkeita, eikä se mies jaksa aina olla joku romanssisankari. Ja sitten tuleekin jo e r o ! ! ! !
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)