Lepäillen, "sisulaisten" (?) juhlia muistellen

Hahaa, on sunnuntai.. Enää 6 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! Hih.. se mieleni ilahduttaa. Mutta siis ne miehen työkaverin iltamat olivat juuri niin kauheat kuin ajattelinkin, and then some. Olin tosi tosi väsynytkin siellä, ei tullut uni silmään oikein edeltävänä yönä. Päätä särki ja niiden ihmisten kanssa ei ole mitään yhteistä, ei mitään. Elämäni pisimmät 4 tuntia. Eipä kuitenkaan päässyt tämä yksi miehen työkaveri utelemaan mitään työtilanteesta.. Koska hän jutteli oikeastaan koko ajan vain yhden vieraansa kanssa.. joten säästyimme siltä 'huomiolta' aika hyvin, varsinkin kun älysimme lähteä ajoissa. Olisi hän varmaan taas alkanut vainota minua työtöntä lorttia viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi tullut kunnolla humalaan.

En yhtään viihdy tuon tyyppisten ihmisten joukossa, joiden puheenaiheet ovat 1) mitä ovat viimeksi ostaneet (auto/kesämökki/vene/moottoripyörä) ja missä matkailleet ja mitä ryypänneet + miten paljon 2) kuinka kauheaa on kun Suomessa on maahanmuuttajia ja kielivähemmistöjä 3) kuinka ihmeellisiä heidän lapsensa ovat ja mitä ne nyt taas ovat niin taitavasti tehneet, yrjönneet lattialle tai kakkineet housuun, voi miten nerokasta. Tässä siis pääasialliset keskustelunaiheet, tässä järjestyksessä.

Osa noista kakkososion jutuista oikeasti suututti minua, vaikken näyttänyt sitä. Ei oikein tuollaisessa sosiaalisessa tilanteessa viitsi alkaa mitään 'riitasointuja' aiheuttaa.. joten kuuntelin vain hiljaa ja naama peruslukemilla. Mietiskelin siinä samalla perussuomalaisten vaalivoittoa. Kai se on jotenkin ymmärrettävää, jos nykyisin on täysin cool esitellä tuollaisia mielipiteitä mitenkään häpeämättä. Mietin sitä porukkaa joka oli koolla eilen. Siellä oli miehen työkavereita ja sitten jotain tuon päivänsankarin vanhoja kavereita. Ne wanhat kaverit olivat aikamoisia, sellaisia motoristin näköisiä, vähän karmaisevaa. Oikeastaan koko tuossa 'seurueessa' oli jotain hassulla tavalla epäyhtenäistä. Vieraita olimme minä ja mies, sitten yksi miehen työkaveri joka on oikeasti fiksu ja kiva ihminen ja kaikkea muuta kuin suvaitsematon idiootti. Sitten oli pari muuta miehen työkaveria, jotka ovat tosi epäpoliittisia monella tavalla. Sitten yksi suorittavan portaan lasse joka on ihan takuulla perussuomalainen mielipiteiltään. Ellei peräti enemmän.. äärimmäisempi.. Sitten oli näitä päivänsankarin rouvan vanhoja kavereita ja päivänsankarin sukulaisia & wanhoja kavereita [motoristi-look, Suomen Sisu-mielipiteet]. Motoristi-lookaliket joivat muuten olutta kuin kieltolaki olisi tulossa voimaan huomispäivänä! Niin paljon sitä kului. Siis KALJAA. Ja sanan säilä säihkyi, hehe. Vaikka vähän tylsyneenä..

Olihan se vähän outo tilanne, kun ihmiset olivat ihan kuin eri planeetoilta. Pukeutumistyyleistäkin sen huomasi. Me varmaan olimme näiden helvetin enkeli-kopioiden mielestä tosi tylsiä ja tavanomaisia nössöjä, kun mies heilui suorissa housuissa ja minulla oli se vaaleanpunainen, raidallinen paitapusero+suorat housut -asu.

En muuten pystynyt syömään siellä juuri mitään. :( Mulla oli TOSI paha päivä siis tässä syömis'häiriö'mielessä. Koin itseni koko ajan lihavaksi, oikeaksi sadan kilon keijuksi.. :( Sitten peilistä katsoen hämmästyin oikein, kun EN siellä nähnyt norsua.. Oli kuitenkin elefanttiolo, tunsin itseni pallopäiseksi ja varuillaan olevaksi ja LI-HA-VAK-SI lehmäksi. Olen jostain syystä alkanut vihata rintojani, vaikka ne ovatkin 'vain' tuollaista A-kupin luokkaa. Minusta ne vain ovat oksettavan suuret. Ja inhoan kaartuvaa lantiota.

Siellä oli kyllä kaikenlaista syötävää, mutta jotenkin kauhean .. no, roska-ruoka tyyppistä tarjottavaa. Ranskalaisia perunoita suoraan pakastimesta jne. Löttöisiä, rasvaisia. Porsaankyljyksiä. Kakkuakin oli, mutta en voinut koskea siihen, en yksinkertaisesti voinut. Mulla on muutenkin kauhean vaikeaa syödä ihmisten kanssa ja jos vaistoan vähänkin jotain negatiivista tunnelmaa, niin se käy mahdottomaksi. Mies söi palasen kyllä. Jotenkin sekin ihmetytti kun ne ihmiset vetivät sitä kakkua ihan kuin minä MÄSSYssä. Santsasivat isoja lohkareita ja niin.. vaikka suurin osa siellä oli aika pulleassa kunnossa!

Tuntuu kummalliselta että jotkut ihmiset syövät jotain miljoonan kalorin kakkua noin, ihan vain siksi kun on jonkun syntymäpäivä. Ovat valmiita lihomaan ja saamaan närästyksiä, vaikka eihän tuollaisessa juhlassa edes voi kakusta nauttia kunnolla. Se on pakostikin sellaista rajoitettua syömistä ja koko ajan pitää lärpättää ihmisten kanssa vielä kaupan päälle. En muutenkaan tajua ihmisiä jotka haluavat kutsua ystävät ja tuttavat 'kakkukahville', tai muuten eivät leivo. Nauttivatko ne oikeasti siitä kakkuviipaleestaan, jonka lärpätyksen lomassa saavat syödyksi? Ihmisten silmien alla? Koko ajan tietäen, että parempi olisi jättää tämäkin väliin? Minä en voi nauttia herkuista paitsi kuin ehkä miehen katsellessa. Muiden, vieraampien ihmisten kanssa syöminen on kuin kävisi julkisesti vessassa ihmisten silmien alla. Kuka hullu alkaa tehdä tarpeitaan julkisesti? No niin, kuka hullu alkaa herkutella julkisesti, tämä on mun asenteeni.

MÄSSY mielessäin!

Eilistä kakkumässäystä katsellessani aloin kyllä miettiä että pitäisikö sittenkin seuraavaan MÄSSYyn tehdä ihan täytekakku. Tein viime kesän alussa sellaisen täyskärin, johon väliin keittelin lemon curd-tyyppistä sitruunakiisseliä. Ja päällystys oli valkosuklaata. Se oli muuten todella hyvä kakku ja ehkä voisi kokeilla jotain samanlaista. ;) Hillotäyskäreistä en syty mitenkään erityisemmin, paitsi ehkä Anopin tekemistä. [Niin joo ja poikkeuksena tuohon herkutteluhommaan: appivanhempien kanssa en ole NIIN jumissa kuin yleensä.. kyllä olen pystynyt heidän kanssaan vähän herkuttelemaankin, mutta en tietenkään 100% vapautuneesti].

--- Lisäys klo 8:48: Onko muuten normaalia, että n. 30-40-vuotiaat ihmiset edelleenkin suhtautuvat viinaan ja ryyppäämiseen niin kuin 16-vuotiaat? Eli että se miten paljon ryypätään, missä, mitä 'hassua' sitten sattuu [oksennetaan, sanotaan tyhmiä asioita muille, hukataan lompakko, annetaan vääriä ajo-ohjeita kuskeille] ovat elämän mielenkiintoisimpia ja funny-funnyinpiä juttuja? Mietin vielä sitä eilistä. Kuinka ihmiset siellä iltamissa kertoivat 'hauskoja' juttuja, jotka aina olivat ryyppäämispohjalla. Ryypättiin ja kävi näin, kännättiin ja kävi niin. Ja sitten ihmiset ihmettelee miksi nuoriso juo humalahakuisesti ja ihannoi känniä. Miten nuoret voisivat olla mitään muuta, kun 4-kymppiset ihmiset ovat noin lapsellisia ja hihi-hihi-kika-kikattelevat kännijutuille? Mitä niin hauskaa niissä on? Itse en eilen juonut muuta kuin yhden alkoholiannoksen, onnittelumaljan eli kuohuviinilasillisen. Siitä lähtien olin vissylinjalla. Vaikka en ollut 'kuski'. Mieskään ei juonut muuta kuin sen onnittelumaljan ja sitten alkoi vesi maistua. Meistä kumpikaan ei ole mikään kaksinen juomari, meitä ei huvita kännätä. Itse sitä paitsi en oikein kestä alkoholia kauhean hyvin, tulen helposti humalaan ihan muutamastakin lasillisesta, joten siksi juon hitaasti - jos juon - ja vähän! Inhoan krapuloita ja haluan välttää niitä ja siksikin olen kohtuullinen alkon kanssa.

Yksi aika tympäisevä juttu on se, kun ihmiset ei suostu tajuamaan tätä. Olin vasta pari kuukautta sitten toisissa sellaisissa miehen työkaverin bileissä, joissa tuntui olevan tavoitteena vahdata ihmisten juomista KÄÄNTEISESTI. Eli jos ei lasin pinta huvennut niin alettiin heti huomioida se asia ja yllyttää juomaan. Kaadettiin jopa VALMIIKSI paukkuja.. jotka sitten annettiin noin vain ja käskettiin vetää naamaan. Uskomatonta!!!! Pisti suorastaan vihaksi, mutta en sanonut taaskaan siitä mitään, yritin vaan ottaa huumorilla. Eikö nuo TAHVOT ole kuulleet esim. alkoholismista? Tai sellaisesta pikku tilasta kuin raskaus, joka saattaisi himpun verran haitata ryypiskelyä? Saada vaikka tulevan äidin ajattelemaan, että olisi kivaa pysytellä vesilinjalla? Tai entäs uskonnolliset vakaumukset [sopivia pilkan kohteita noille ihmisille, tiedetään..], jotka saattavat jollekin tehdä juomisen mahdottomaksi? Tai sitten joku muu alkoholiin liittyvä kielteinen juttu? Ettei vaikka tykkää siitä tunteesta, että tulee humalaan? Joku saattaa myös olla lääkityksellä, jonka kanssa viina ei sovi. Itselläni oli masennuslääke Hexal aika pitkään, jota ei suositeltu alkoholin kanssa.

Ja muutenkin mitä se kenellekään KUULUU, miksi joku ei halua juoda?? :( Alkoholitonta pöytään vaan vaihtoehdoksi, vaikka sitten vain tavallista vesijohtovettä, mutta se vaihtoehto on oltava! Ja on tosi moukkamaista vahtia sitä juoko joku vai ei! Ja ihmisen painostaminen juomaan on T Y P E R Ä Ä .. sellaista käytöstä ei pitäisi kenenkään harjoittaa.

Minä nyt vaan olen yksi niistä ihmisistä, jotka on oikeasti miettineet jopa absolutistiksi alkamista. Toistaiseksi ainakin vielä olen ollut kohtuuden ystävä alkoholin kanssa, eli voin hyvin juoda lasin tai pari viiniä - en siis ole absolutisti. Alkaa kuitenkin yhä enemmän tympiä tämä suomalainen juomakulttuuri [naula päähän, pellit kiinni, kohtuus on 'homojen' hommaa]. Minulle ei oikein tee eroa olenko hiprakassa vai en, itselläni on hauskaa myös selvinpäin. Oikeastaan enemmän selvinpäin kuin humalassa nykyisin. - - -