Pelkoa, iloa, ahdistusta, onnenKILOA

Hahaa, vuorokausi on vaihtunut, on jo tunnin ajan ollut lauantai. ;) En tiedä näkyykö se tässä blogissa - luultavasti ei - vai onko blogin ajan mukaan vielä perjantai. No kuitenkin nyt on niin, että 7 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! :)

Se on iloinen asia. Kokonaan toinen juttu on sitten tänään oleva 'illanvietto', miehen työkaverin synttärit. Miehen työkaveri on siis se sama, joka jostain syystä aina 'näykkii' minua. En tiedä miksi. Mulla ei ole häntä vastaan mitään, mutta ei kyllä kulu yhtään sellaista illanviettoa, jossa hän ei jossain vaiheessa tulisi piruilemaan työtilanteestani.. siis siitä, ettei mulla ole työtä.. ja jankkaamaan, että MITÄ oikein teen. Tiedä vaikka tekisi taas niin. Minua tuo tilanne masentaa, kun muutenkin työttömyys on itselleni sellainen arka paikka. Miksi sitten täytyy aina lyödä siihen. Mitä muutenkaan se häntä kiinnostaa, en minä hänen kukkarollaan käy. En oikeastaan sitäkään tajua miksi hän edes KUTSUI meidät!!! Hän ei ole kauhean paljon miehen kanssa tekemisissä edes työpaikalla. Siellä on monta tyyppiä, joiden kanssa hän on enemmän.. siis sekä töissä että työn ulkopuolella, mutta niitä hän ei kutsunut tuonne synttäreilleen! Kai joistakin ihmisistä on sitten kiva päästä pätemään, jos läsnä on joku sellainen luuseri kuin minä. Muuten olisikin masentavaa, jos kaikki olisivat vaan hyvissä töissä hyvillä palkoilla. ;) Sellaisille ihmisille ei voi oikein kettuilla mitään.

En oikein viitsi miehellekään sanoa tästä.. siis että oikeasti kärsin tuosta vinoilusta.. olen vain sanonut että en mielelläni olisi siellä myöhään, siinä 'juhlassa' siis. Olen miettinyt kaikkea sellaista, että jos kehittäisin tässä jonkun 'flunssan' ja sillä livahtaisin koko tilanteesta, muttei se käy kun lauantaina (tänään siis) aion kuitenkin tehdä juttuja, harrastaa yms.. Olisi aika epäuskottavaa 'saada flunssa' niin, että harrastaa voi, juhlaan ei voi mennä. ;) Mies ei siitä pitäisi, hän aina haluaa minut mukaan tuollaisiin juttuihin, vaikken tajua MIKSI. Kai se on sitä kun mies ei oikein ole kauhean puhelias. Haluaa minut sinne että on keskustelua hänen puolestaan. Itsessäni nyt on se hyvä puoli että osaan jos tarvitaan, puhua melkein kenen kanssa vaan. Mutta en pidä siitä.

Suurin osa tuollaisista sosiaalisista tilanteista ovat kauheita mun kannaltani, mutta en näytä sitä. Hymyilen ja olen kuin nauttisin kovastikin. Vaikken nauti. Nytkin oikein ärsyttää koko juttu, kun pitää paastota vaan siksi, että siellä on kuitenkin 'pakko' ottaa pieni siivu kaakkua tai mitä siellä nyt onkaan. Yleensä kyllä teen tuollaisissa tilanteissa ohuusennätyksen mitä kaakkun leikkaamiseen tulee. ;) Hehe hehe.

Sinne miehen työkaverin luo on niin pitkä matkakin, 60 kilometriä. Ei huvittais. Eikä he muutenkaan ole suoraan sanottuna ihan mun maun mukaisia ihmisiä. Mitään ei minulla heitä vastaan ole, ei vain ole oikein sellaista yhteistä.. olemme hyvin erilaiset. Pitää kai nyt vaan jankata miehelle, että lähdetään aikaisin. Tai sitten hän saa mennä yksin sinne! ;)

Varmaan jos jäisin pois, niin tuo juhlat järjestävä pariskunta saisi taas lisää vettä myllyyn, että minä olen koppava/hienostelija jne. jne. Tiedän muuten ainakin sen miehen ajattelevan niin. En tajua MIKSI! Ehkä se johtuu siitä että yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen t u n n e (voin olla väärässä) kuin he olisivat halunneet jotenkin läheisemmin ystävystyä meidän kanssa? Mutta meillä mies on ainakin tosi "epäsosiaalinen" sillä lailla, ettei hän oikein spontaanisti kutsu ketään kylään.. ja hän on tavattoman privaatti ihminen siinä mielessä ettei uskoudu paljon kenellekään, hän on sillä lailla vähän 'jännä' tapaus, uskoisin että jonkun ystäväkandin on vaikea päästä häntä lähelle. Minä taas en kauheasti ole kiinnostunut monista ihmisistä, mulle lähimmät ystävät löytyvät sellaisista, jotka oikeasti tajuavat tilannettani eivätkä ainakaan sohi siihen koko ajan.

Vielä sellainenkin juttu: en pahemmin sekaannu miehen ihmissuhteisiin. Eli ajattelen niin että jos mies vaikka haluaa kutsua jonkun tänne meille, niin hän tekee sen ITSE.. en minä hänen kavereitaan tai sukulaisiaan kutsu hänen päänsä ylitse! En siis ole miehen sosiaalisten asioiden sihteeri missään mielessä. Tiedän monen naisen kyllä olevan sitä miehilleen. Mutta meillä ei ole niin, enhän itsekään tykkäisi jos mies alkaisi mestaroida vaikka minun sukusuhteitani tai kaveruussuhteitani. Tietty jos mies haluaisi meille useammin vieraita tms. niin auttaisin toki järjestelyssä, leivonnassa tms. ja olen sen sanonutkin. Mutta koska hän ei halua, niin en tosiaankaan ala hänen työkavereilleen kirjoitella sähköposteja tai soitella heille... että tulkaas nyt meille! Se olisi ihan absurdia.

Kaakkublogeja lukiessa, tulevaa miettiessä

Luen kakkublogeja. Olen laittanut blogilistalleni monen monta herkutteluun, kakkuihin ja leivontaan liittyvää blogia. Niistä saa hyvin ideoita MÄSSYyn. Mietin yhä että jos tekisin sen Kakkupaakarin maanmainion mango-rahkakakun vähän muunneltua versiota seuraavassa MÄSSYssä. Korvaisin mangopiltin jollain muulla hedelmäpiltillä. Mango on ihan hyvää siinä täytteessä.. nam, kermaista.. Mutta jotenkin mango sellaisenaan ei ole ihan numero yksi suosikkilistallani. Onneksi pilttejä on niin paljon, hedelmäsoseita on vähän joka lähtöön. Tein tuota kakkua jo kerran MÄSSYssä ja siitä tuli todella näyttävän näköinen ja MAUKAS. Ja kun tosiaan on niin, etten ehkä kauhean raskaita leivonnaisia enää voi syödä helposti. :( Silti harkitsen myös kinuskia.. mitään en ole vielä lukkoon lyönyt. Perinteinen täyskärikin olisi namia.

Mies se syö sipsejä keittiössä ja katsoo telkkua. Itse juon teetä.. vihreää teetä. Vihreä ja valkoinen tee ovat suosikkini näin arkisin. Söin kasviskastiketta ja perunaa tänään. Mies laittoikin itselleen oikein käristystä riistalihasta. ;)

Mietin pitäiskö silittää paitapuseroa huomiseksi.