tiistai 8. joulukuuta 2009

"Pakkolahjoista"

Tunnen tähän aikaan vuodesta kaameaa syyllisyyttä. Oikeastaan siihen on syynä tämä lahjomiskulttuuri. Mietin aina sitä, annanko tarpeeksi ja onko antamani hyvää. Muorille en USKALLA antaa muuta kuin sen kalenterin, jos annan muuta [ylimääräistä] niin hän ihan oikeasti suuttuu ja saarnaa rahan käytöstä. Sitten on tietty Kummityttö A. Hänelle on lahjan ostaminen T O D E L L A vaikeaa! Kuten Äetmuori aina muistaa painottaa, ovat Siukku + Siukunmies H. 'hyvin toimeentulevia', joten joskus tuntuu kuin mun keksimät, mun varoihin sopivat lahjat olisivat vähän .. no, tarpeettomia. Mutta auta armias, jos EN ostaisi mitään! Siukku on melkein pistänyt välit jo poikki H:n siskoon, koska he eivät ole lahjoneet Siukun + H:n poikaa, joka on heidän kummilapsi.

Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.

Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.

Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.

On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.

Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.

Herkkuiluraportti!

Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!

Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!

Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.

En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)

Ei kommentteja: