Helvetillinen peti

Olimme muuten möksällä pari päivää! Oikeastaan meidän olisi pitänyt olla siellä 3 päivää, mutta ekan yön jälkeen minä nousin kapinaan [kerrankin!] ja sanoin että tahdon KOTIIN täältä!

Se oli taas aivan hirveää. Möksä on vajonnut toisesta päädystään niin, että se lattia on oikeasti VINO. Niin vino, että sängyssä maatessa minä vyöräydyn väkisinkin miestä vasten, kun painovoima tekee tehtävänsä! Muutenkin meillä on ollut aika kauheat yöpymiset siellä: mies osti sellaisen pumpattavan, nukkumakäyttöön tehdyn ilmapatjan joka on suoraan sanottuna helvetillinen peti. Siinä on jotain ihmeen muhkuroita, joiden pitäisi MUKA hieroa selkää tai tehdä nukkuminen mukavaksi, mutta arvata sopii toimivatko ne niin! Ei! Jokainen nukuttu yö tuollaisella patjalla on varsinainen kidutus. Aamulla herätessä selkään koskee ja on väsynyt olo, koska uni on ollut parhaimmillaankin katkonaista. Taas nytkin heräsin yöllä useaan otteeseen ja olin oikein kipunoivan kiukkuinen koko tilanteesta!

Kerran mies oli yksin möksällä ja heräsi yöllä outoon kutisevaan tunteeseen ja sielläpä oli sänky täynnä jotain lintukirppuja! Suomessahan ei kai enää ole niitä ihmiskirppuja, mutta näitä lintukirppuja ON ja ne olivat tehneet hyökkäyksen miehen petiin... Siitä lähtien on räyhkä pitänyt sumuttaa jollain RAIDILLA aina ensimmäiseksi kun sinne on menty.

Olen siis niin.. kurkkuani.. myöten.. täynnä.. möksää! :(

Mies kumminkin taisi vaistota, että nyt olen jaksamiseni lopussa eikä yhtään valittanut siitä vaikka olimme 'vain' 2 päivää kolmen asemasta!

Olen ajatellut alkaa varovasti kysellä Siukulta, että mitä mieltä HÄN on koko tuosta möksäjutusta. Heillä on sinne ½ siitä matkasta mikä meillä on ja hänen miehensä tykkää joskus siellä olla, mutta Siukku ei juurikaan. Siukun lapsia ei möksä kiinnosta enkä kai voi heitä siitä syyttääkään...

Jos he haluaisivat pitää möksän niin voisivat sen lunastaa.. tai sitten sen voisi myydä, mitä siitä nyt sitten mahtaisi saadakaan: itikkainen paikka keskellä ei mitään, järvi metrisen syvyistä mutapohjaa.. Tuntuu vain niin hullulta maksaa kiinteistöverot, jätehuoltomaksut, tiemaksut, vakuutukset ym. paikasta, jossa tulee oltua vajaa viikko vuodessa!

Osittain tämä muutostahto, päätöksentekohalu on iästä johtuvaa! Tahtoisin selvittää tämän möksäasian - en enää tahtoisi lykätä sitä. Kolmikymppinen ei ole samanlainen kuin kaksikymppinen. Silloin sitä tuli monia päätöksiä lykättyä ja elettyä 'sitten kun'-elämää. Päätän tämän sitten kun olen valmistunut. Toteutan tämän sitten kun olen vähän vanhempi. Nyt alkaa tuntua siltä kuin se sitten kun olisikin nyt. Ei enää voi piillä sitten kunin takana.

Oikeastaan olisi sääli jos ihminen ei koskaan vanhenisi, vaan pysyisi tuollaisena sanotaanko 22-vuotiaana! Silloin menettäisi kokonaan tämän tunteen siitä, kuinka aikakäsitys [käsitys ajan riittävyydestä ja kulumisesta] muuttuu. Voin vain kuvitella miten se muuttuu sitten kun olen 50.. Vanhana varmasti osaa jo oikeasti tarttua hetkeen ja tehdä päätökset! Koska silloin on jo ajolähtö päällä! :)