Kauppareissu

Tämänpäiväinen kauppareissu oli taas hamstraamista. Tuli ostettua jäätelöä ja sen sellaista.. Pirkan keksi-kinuskikeikaus-jäde ja sitten puikkoja, yhtenä niistä Daniela. Ja vähän suklaatiakin jemmailin.. :) Center-toffeenappirullan ja Fami-pikkupalapussin ostin. Ja jotain Kinder maxi-patukkaisia myös. Voi mua!

Sitten tietysti suklaayhdistyksen sivuilta luin, että joissain Citymarketeissa on nähty Maraboun uutuussuklaateja, joita olisin mielelläni maistanut. Mutta nyt en taida tehdä mitään ostosreissua Isoon Kaupunkiin, kun jo olen ostellut.. :(

Miksi, MIKSI, mun pitää aina hamstrata?? Se on niin ärsyttävää. Lääkkeillä sitä ei tapahtunut juurikaan.. nyt ilman lääkitystä olen aloittanut taas. Ei tule Sukliksesta ihmistä.

Ostin muuten myös mustikkirahkaa ostoksilla ollessa - saa sitä sitten Suklis ahtaa kun herkun hetki koittaa! Se muuten koittaa pian, siihen on enää 3 kokonaista vuorokautta! Leivonnan suhteen on kaikki vielä auki..

Ahmimistaipumus?

Ilkeän kuuloinen sana! Mietin onko se minussa geneettisenä ominaisuutena, vai onko se ympäristön, kodin ja kasvatuksen tulosta? Se on kai se ikuisuuskysymys, perimä vai kasvatus?

Periaatteessa syömistapani ovat kai aikalailla sitä samaa kuin Äetmuorillakin. Meillä kotona herkkuja käytettiin jos oltiin surullisia tai masentuneita tai jos haluttiin juhlia. Syömällä reagoitiin asioihin, jotka eivät syömällä parane.

Itse katson olevani siinä mielessä vähän 'parannettu' versio Äetmuorista, että minulla ainakin on ruoka-ruoan [varsinaisen ruoan suhteen siis] melkoisesti enemmän tietoa ja halua noudattaa terveellistä linjaa. Mun ongelma ovat herkut. Oikeastaan en paljon välitä ruoasta, siis mitä noin arkiseen syömiseen tulee. Mulle olisi ihan outo ajatus alkaa mättää jotain ruisleipää apinanraivolla.. ;) Se ei ole minulle KIUSAUS. Itse asiassa olen aina ihmetellyt kovasti [hiljaa mielessäni] niitä ihmisiä, jotka lihovat ruokaa syömällä. Ts. ihmisiä, jotka mättävät ruokaansa rasvaa ja sen sellaista.. syövät hyvin runsasenergisesti.

Mun mielestä sekin on vähän kummallinen käsitys, että rasvainen = hyvä ruoka ja kevyttuotteilla muka AINA tulee pahaa ja ei ole gourmetia.. Hah hah. Joistain todella rasvaisista ruoista tulee närästys ja jää inha 'kelmu' suuhun..

En varmaan koskaan lakkaa ihmettelemästä Äetmuorin tapaa vetää sentin kerros voita leivälle. Kun mun mielestä joku tuorejuusto tms. kelpaisi ihan yhtä hyvin tai paljon PAREMMINKIN - tarkoitan, että se on mun mielestä paremman makuista. Tuntuu niin turhalta lihoa jonkun VOIN takia.

Tietysti joku toinen voi ajatella, että on käsittämätöntä mättää naamaansa kilokaupalla herkkuja mässyssä. Esimerkiksi miehen vanhemmat ovat aika raivostuttavia herkkumielessä, ihan oikeasti he ovat ärsyttävän tervehenkisiä. Sanon tämän vaikka pidän heistä tosi paljon! Esimerkiksi viimeksi kun siellä oltiin niin veimme sinne suklaarasian. Heillä ei ollut mitään kiirettä toisaalta avata sitä - se oli pöydällä avaamattomana varmaan pari tuntia - tai toisaalta JEMMATA sitä parempaa aikaa varten. Siinä vierailun loppuvaiheessa he avasivat sen ja ottivat siitä pari maistiaista. Raivostuttavaa.

Joskus tunnistan itsessäni jonkun kummallisen kaunan tai suuttumuksen 'terveitä', normaaleja ihmisiä kohtaan. Mietin ovatko he OIKEASTI sellaisia, vai teeskentelevätkö vain ja piilottelevat jotain tosi rumaa mässysalaisuutta...?

Mulla muuten on yksi nolo tunnustus. Appivanhempien luona usein 'napsin' keksejä. Esimerkiksi viimeksi siellä oli lautanen, jossa oli muutama keksi. Se oli vain siinä keittiötasolla, kai jäänyt jonkun aiemman vierailun jäljiltä. Niin, kun muut istuivat olkkarissa niin livahdin keittiöön ja söin siitä yhden keksin. :( Saan jotain perverssiä, outoa nautintoa siitä, että söin keksulin. Appivanhemmat ei koskaan kiinnitä huomiota siihen kuinka monta keksiä on lautasella.. he eivät oikeasti huomaa tällaisia asioita, tai eivät välitä. Itse olen toista maata.. No, kuitenkin, jos he huomasivat keksun puuttumisen, niin voivathan he tietysti ajatella että MIES söi sen. ;)