Minullahan on joskus ollut pelkotiloja sään mennessä liian kuumaksi. Kun lämpömittari Suomessa näyttää 35, niin pelkään ettei se kehitys pysähdy. Ehkä huomenna on 40 ja sitten 60. Ja niin eteenpäin, aina maapallon kuolemaan asti. Sellaisia minä hullu joskus pelkään.
Joskus pelkään toisenlaisiakin kehityksiä, toisenlaisten mittarien lukemien nousua. Luin äskettäin, että vuonna 1980 amerikkalaisten suuryritysten johtoporras ansaitsi 40 kertaa niin paljon kuin keskimääräinen työntekijä. Vuonna 2000 pomot olivat kirineet ja ansaitsivat 500 kertaa sen, minkä keskiverto työntekijä pisti taskuunsa. Viisi.. sataa.. kertaa..!
Ja sitten Suomessa elää ja voi hyvin sellainen sakki, joka tahtoo ottaa oppia, ja jonka mielestä tuloerojen kasvaminen on HYVÄ asia, että se KANNUSTAA ihmisiä PONNISTELEMAAN. Juu, varmaan kannustaa jotain prekaaria pätkätyöläistä, joka ei voi edes lomia pitää. Ja lomaton tilanne voi jatkua vaikka kymmenen vuotta. Maistuis varmaan sullekin! Pitäähän sitä vähän keppiä ja porkkanaa heiluttaa, että kotiäidit, pitkäaikaistyöttömät, sairaseläkeläiset ja mielenterveysongelmaiset oivailtaisivat astua mukaan tähän oravanpyörään, josta nyt pysyttelevät.. laiskuuttaan.. pois..
Eläköön tuloerot ja terveydenhuollon eriarvoisuus! Vähin mitä tuloerojen kasvuun kannustava yhteiskunta on velkaa on TYÖPAIKAT kaikille halukkaille. Niin että kaikilla olisi mahdollisuus kilpailla veren maku suussa. Mutta kun edes sitä ei ole taattu ihmisille. Tuntuu käsittämättömältä että nykyisin pudotuspeli alkaa kovin nuorella iällä ja harvalla on mahdollisuutta sitä enää kääntää voitokseen.
Amerikassa kuulemma marketeissa myydään mömmöä, jolla köyhä luuseri voi paikata itse hampaansa - kätevää. Kun ei ole varaa hammashoitoon, niin turvaudutaan tee-se-itse -menetelmään. Niin sitä pitää, milloinkohan Suomessa otetaan oppia? Saataisiin komeat säästöt aikaiseksi hammashuollon puolella.
Mietin vaan sitä, miten paljon on tarpeeksi? Jos siis rahasta puhutaan. Miten kauan tämä kehitys voi jatkua? Eikö sikariportaalle oikeasti riitä kesähuvila, loistoauto ja loistoasunto? Mitä muuta siihen vielä tarvitaan? No niin, varmaan joku Lapin hirsilinna, luksusasunto jossain Ranskan Rivieralla.. ja MONTA loistoautoa! Monta! Viis siitä vaikkei niillä ehtisi koskaan ajaa.. kunhan vain ON, kunhan vain saa omistaa. Joskus se ahneus tuntuu ihan käsittämättömältä. Eikä myöskään enää eletä mun lapsuusaikoja, jolloin ihmiset vielä häpesivät sitä, jos olivat ahneita. Yhteiskunnallinen ilmapiiri oli silloin niin vastaan kaikkea sellaista. Nyt se suorastaan kannustaa ahneuteen ja toisten tallomiseen.
Makuarvioita - kun vielä voin
Pianhan tulee makeisvero, joka varmaan lopettaa mun mässyt siihen paikkaan. Katainen ja kumppanit vaan jossain Chez Dominiquessa vetävät sadan euron pannacottaa ja sanovat, että jos kansa haluaa pilata terveytensä niin maksakoon siitä ensin verottajalle.
No kuitenkin, söin Kinder Country-patukan, se oli kauhea se! Maistui ihan kuin olisi Kinderin maitosuklaaseen ja kreemiin pistetty kostuneita popcorneja joukkoon! Kamala! Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan vitosen. Ja se vain siksi, kun Kinderin maitosuklaati ja kreemi ovat hyvää.. Ostin hulluuksissani kaksi näitä patukoita. Onneksi olivat tosi pieniä! Syötin toisen miehelle, kun en VOINUT... Mies muuten piti tuosta sukulaatista, on hän kanssa outolintu! ;)
Sitten maistoin Rainbown Suklaista täytekeksiä. Ja aah, Suklis suosittelee! Naminen maitosuklaakuori, alla rapeaa keksiä - ei liian imelää, vaan ihan peruskeksiä niin kuin tuollaisessa suklaatipläjäyksessä sopii ollakin - ja sitten ihanaista kreemitäytettä, vaaleaa herkullista.. Maistuu vähän samalta kuin Milkan Schoko & Keks-suklaa. Lisäksi näissä kekseissä on kivat kuvat painettuna suklaaseen. Näitä kehtaisi tarjota myös vaateliaammille vieraille, vaikka halpismerkin keksuja ovatkin. Joku tietty valittaisi siitä, että maitosuklaakuori sottaa kädet, mutta kai sitä nyt voi pyyhkiä sormet syömisen jälkeen talouspaperiin tai lautasliinaan? ;) Kouluarvosanalla täysi kymppi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti