Hallittu hamsteri

Löysin K-kauppelista nyt ekan kerran sitä Geisha-uutuuslevyä, jonka piti kai tulla markkinoille vuodenvaihteessa. Eli siis sellaisella pehmeällä mantelitäytteellä varustetusta, 112 gramman sukulaatilevystä on kyse. Ostin, vaikka hinta [likemmäs 3 euroa!] arvelutti ja vahvasti! Toivottavasti se on sen hinnan arvoista. Nykyisin arvioin nameja myös niin, että kuinka toimii hinta-laatu -suhde! Siinä onkin yksi syy miksi en ole hulluna Ben & Jerry-jäätelöihin. Mun mielestä ne yksinkertaisesti on ylihintaisia makuunsa ja muuhun nähden.

En koe tuota Geisha-ostosta hamstraukseksi, koska levy on pieni ja todennäköisesti vedän sen seuraavassa herkkuilussa. Tai siis varmasti. Jätän sen perinteisen Marabou Caramel & Crisp-levynkäisen sitten ostamatta. Eli hamterina jos häärinkin, niin teen sen HALLITUSTI. Se on eri asia kuin ostella ihan mitä sattuu!

Viikonlopun jäätelöksi löysin myös uutuutta, eli Pirkan italialaista Panna cotta-jäätelöä. Hassu juttu muuten, ettei Pirkan tuotesivuilla näyttänyt [vielä?] olevan tuosta tuotteesta mitään! Tai sitten en vaan löytänyt sitä, hain jotenkin väärin. Se vaikuttaa tosi lupaavalta, sellainen kotipakkaus se on, eli olisko siinä n. litra syötävää, siltä se ainakin näytti.

Pirkka-tuotteet on muutenkin viime aikoina vakuuttaneet mua laadukkuudellaan! Ja monet Rainbow-tuotteet on muuten myös todella hyviä. Suotta aina sanotaan, että kallein on parasta. Ei se aina kutiaan pidä!

Suklis harrastaa + hakeutuu ihmisten pariin

Tämähän on mulla ollut vähän kuin pitkäaikaisena projektina. Olen mukana yhdessä Yhdistyksessä, tosin nyt viimeksi en mennyt kokoukseen, mutta olen nyt kesän ja syksyn aikana käynyt kaikissa muissa! :) Ihan vaan siksi, koska mun mielestä on tärkeää mennä Ihmisten Pariin, kun muuten erakoidun ja muutun entistä kummallisemmaksi. :( Olen myös huomannut, että vaikka itsensä piiskaaminen liikkeelle onkin joskus vaiva, niin se KANNATTAA lopulta! Yhdistys-illan jälkeenkin on pirteä olo pitkään.

Sitten toinen Suklis Ihmisten Pariin-projektini on sellainen hassumpi.. Nimittäin meillä kotikunnan kirjastossa on KIRJALLISUUSPIIRI. Olen ollut siellä nyt kerran. Sinne luetaan aina joku kirja, se on romaani tai novellikokoelma, ja sitten siitä keskustellaan. Meillähän siinä piirissä on tosi vähän osallistujia ja mä olen nuorin. Aika uskomatonta, mutta totta se on. Ja kaikki, ihan jokainen siellä, on nainen. Vakiosallistujia on kai n. 5 mä mukaanluettuna. Olen ollut siellä vasta kerran, mutta kai nyt sitten menen jatkossakin.

Tuossa kirjapiirissä on ihan sama motiivi kuin Yhdistystoiminnassakin. On oltava sosiaalinen, vaikka sitten väkisin. Aluksi mietin [sairaalloisesti] että en voi mennä kirjapiiriin. Ajattelin olevani lihavin siellä. Minullahan aina tuo ulkonäkö määrittelee, olenko ansainnut mennä ihmisten pariin. Pelkään niin kovin olevani typerä ja lihava, se lukitsee mut kotiin - se tunne.

Mies tietää kirjapiiristä ja Yhdistyksestä, hän tsemppaa mua aika vahvasti olemaan niissä mukana. Äetmuorille en ole kertonut näistä, hän ei kuitenkaan tajuaisi kumpaakaan. En ole myöskään näistä yhdistys-kirjapiiri -touhuista kauheasti kertonut ystäville tai Facebookissa. Ne ovat sellaisia mun juttuja.