Pienin askelin

Herkkuilut on taas herkkuiltu! :) Ja täytyypä sanoa, että jotain positiivista sentään tapahtui. Mulla oli tuossa lauantai-iltana sitten sellainen olo, että tunsin itseni TYHJÄKSI - tahdoin taas ahtaa, vetää itseni tilttiin. Vaan en tehnyt sitä! Tunsin, että vähän vielä lisää herkkuja ja sitten olisi vatsa kivuliaan täysi. Joten jätin sikseen, menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Sitten vasta söin taas!

Nyt voisi joku ajatella, että mitäs tuossa nyt on niin hienoa. Mutta mut tuntevat ihmiset tietävät, että se on parannusta.. Etten siis ahda vain ihan vailla järkeä ja vastoin omaa hyvinvointia. Itse asiassa herkkuilut voisivat olla - ehkä - hyvä aika opetella myös kohtuullisuutta. Tuntuu kuin sitä olisi nyt ollut vähän ilmassa viime aikoina. Edistysaskel on pieni, mutta askel kumminkin!

Sekin on hyvä, etten hamstraa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hyvää kautta jatkuu. ;)

Toisaalta tuo äskeinen toteamukseni oli taas niin tyypillistä, mun lapsuuskodissa harrastettua pessimismiä - ehkä ei pitäisi ajatella niin ollenkaan? Vaan iloita siitä, että nyt MÄSSY meni näin hyvin, en ollut kipeänä enkä tarvinnut Rennietäkään. Miksi siitä ei saisi iloita?

Joskus omia sanomisiaan ja ajatuksiaan saa oikein vahtia. Hyvin helposti sieltä tulee se wanhan kansan inhottava, piukean omahyväinen 'saa nähdä miten kauan tuota kestää'-ajattelumalli läpi. Wanha kansahan joskus oli kaikkea muuta kuin rohkaisevaa sanonnoissaan. 'Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta' ja 'naisen nauru navan alta'. Tuota räkänokkajuttua muuten minä kuulin muutamankin kerran lapsena, koska nauroin paljon ja kai joidenkin mielestä ilman hyvää syytä. Mikähän se hyvä syy naurulle olisi sitten ollut?

Kissanvihaajat kauppassa

Olin tänään kauppareissulla tuossa kunnan keskustassa. Kun piti ostaa ainekset lihamurekkeeseen! Niin: eli en siis ostellut mitään herkkuja, jos joku sitä luuli. ;) Mua alkoi taas ärsyttää, siellä oli paikallinen juorukerho koolla siinä lihatuotteiden tiskillä. Yksi pariskunta ja yksi mies, keskustelunaiheena joku heidän naapuri, jolla on 4 kissaa. Ilmeisesti tuo kisujen lukumäärä on jotenkin kuohuttava näiden ihmisten mielestä. Lisäksi tuo kisujen omistaja on 'Omituinen' jo siksikin, kun ei hänellä ole lapsia eikä lapsenlapsia - kyseessä on siis vanha nainen.

Ihmettelen vähän miksi joillekin ihmisille lemmikit, kissat ja koirat, on joku kumma raivonlähde! Ihan oikeasti, niitä haukutaan ja niiden omistajia pidetään kehnoina hulluina ihmisinä, joille eläin on LAPSEN [Pyhän Vekaran] korvike. Hah hah, sanon minä! Jollekin ihmiselle on tosi outoa se, jos toinen tulee paremmin juttuun eläinten kuin ihmisten kanssa.

Suomessa on muuten vieläkin joku arkaainen ja idealisoitu perinteinen perhenäkemys voimissaan! Perhe = isä, äiti ja kaksi lasta. Siksi kai esim. homoperheitä vierotaan, koska siinä jo on aikuisten kohdalla paha puute. Onkin kaksi samaa sukupuolta olevaa! Sellainen Ei Käy. Pitää olla mies ja nainen! Vaikka mies löisi naiselta nenän verille joka lauantaiehtoo saunan jälkeen, niin silti vain on oltava! Ja vaikka lapset ei saisi mitään huomiota.. silti vain pitää olla heteropari niitä pitämässä, koska muuten on Outoa.

Sitten ei oikeastaan puhuta mitään sellaisten vanhusten yksinäisyydestä, jotka on velvollisuutensa tehneet, kasvattaneet ison lapsiparven ja ovat moninkertaisia isovanhempia. Yksinpä ovat silti laitoksessa.

Kaiken kaikkiaan en nyt tiedä onko joku 'kissamummo' sen onnettomampi.. Jos hän saa iloa neljästä kissasta ja ne hoitaa hyvin ja elää onnellisena.. Mikä siihen on kukaan oikeastaan sanomaan mitään? Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla?

Jotkut lemmikinvihaajat sanovat, että miksi eläimiä kohdellaan niin hyvin, kun niin monet ihmiset ovat vailla kotia/ruokaa tms. No, en nyt näe useinkaan että he ITSE rientäisivät auttamaan kärsiviä lähimmäisiä.. Paranisiko maailma sitten siitä, että eläimille EI enää osoitettaisi rakkautta? Että niille oltaisiin julmia tai niitä laiminlyötäisiin? Miten kärsivät ihmiset SIITÄ hyötyisivät?

No niin, näiden tyyppien ajattelu on mulle ihan kuin joltain vieraalta planeetalta, joten se siitä..

Romuraudan ongelmia

Mulla onkin nyt AUTO-ONGELMA! Taas kerran! Nytpä lähestyy katsastus ja mulla ei tule sitä tuulilasinpesunestettä ollenkaan tuulilasille! :( Arvata sopii onko lasi vähän kökköisän näköinen näillä keleillä. :( Ja puhtaaksi en saa kun ei tule sitä pesuainetta. Mies sanoi että se vika on pakko korjata ennen katsastusta, koska katsastusmies sanoo siitä ihan varmasti, kuulemma!

Muutenkin taas huomaa, että alkaa olla talvi. Romurautaa saa houkutella käymään.. Ei se enää useinkaan lähde niin vaivatta liikkeelle kuin kesällä. Pelkään aina liikkeelle lähtiessä, ettei se lähdekään! Ja että jos mulla on sovittu meno niin sen vuoksi joudun sen perumaan viime tingassa. Ärsyttävää!