Ruusun aika

Lainasin kirjastosta Ruusun aika-telkkusarjan. Kaikki kolme DVD:tä! Olen nyt katsellut yhden ja noin puolet toisesta kai. Olen siinä kohdassa, kun perheen isoäiti Senni tekee kuolemaa. Oikeastaan tehdä kuolemaa on aika hassu sanonta. Miten kuolema tehdään? Vai tekeekö sen joku ihmisen elimistössä, ihmistä varten? Yksilöllistä työtä!

Mies ei piittaa Ruusun ajasta, mutta itse tykkään siitä. Tietysti vähän naurattavat ne n. 90-luvun alun vaatteet ja autot ja muut kujeet. Hehe, siinä maailmassa mun romurautanikin olisi vielä ihan seurapiirikelpoinen kaara. ;) Tosin ei se silloinkaan enää uusi olisi ollut, mutta sopisi muuten vähän paremmin siihen aikaan kuin tähän!

Yön tunnit on menneet aika hyvin tuon Ruusun ajan kanssa. Juon teetä ja katselen. Välillä pyykkikone jylmää taustalla. Kai se on jotain pakoa todellisuudesta sekin.

Pestäänpä suu saippualla!

Kaverini perheessä on vähän huolia. Perheen 6-vuotiaalla pojalla on joku toinen uhmaikä menossa. :( Käyttää aika karmeaa kieltä, huutaa vittua ja lisäksi kuulemma kastelee säännöllisesti sänkynsä yöllä. Nyt heillä on sellainen LAITE, joka herättää heti kun vähänkin kosteutta ilmenee. Sitten myös vanhemmat heräävät ja vievät pojan vessaan. Heillä on myös sellainen kuminen patjanalus, joka suojelee patjaa vahingolta. Lakanoita tietysti ei voi suojata.

Ikävän tuosta 6-vuotiaan jutusta tekee sekin, että perheen 2+-vuotias poika huutaa kaiken isoveljen sanoman perässä! Ei hän tietysti ymmärrä mitä ovat vittu ja paska, mutta huutaa ne silti, koska matkii. Se on aika tyypillistä lapsille.

Kaverini on miehensä kanssa yrittänyt ratkaista ongelman pesemällä tämän 6-vuotiaan suuta saippualla! Vielä se ei ainakaan ole auttanut. Mun on oikeastaan aika vaikea sanoa noihin ongelmiin mitään kovinkaan nerokasta, kun itsellä ei ole lapsia. Periaatteessa tajuan hyvin sen, että kaveria huolestuttaa: oli kyse kielenkäytöstä tai jostain muusta, niin jos ei saa otetta 6-vuotiaaseen niin miten sen voi saada esim. 14-vuotiaaseen?

Jotkut tuomitsevat ankarasti kaiken fyysisen kurituksen, tavallaan myös mä.. En silti olisi leimaamassa juuri tuota kaveriani huonoksi äidiksi tai hänen miestään huonoksi isäksi. Varmaan heillä on tosi avuton olo, tavallaan. Niin kuitenkin heitä itseään kasvatettiin [suu pestiin saippulla siis, jos tuli rumaa kieltä] ja myös luunapit ja tukkapöllö olivat arkea. Mä en usko, että he itse kovin usein luunappi-linjalle lähtevät lasten kanssa, mutta joskus on sellainen käynyt.

On vaikeaa kun ei osaa selvästi nähdä mikä on oikein ja mikä väärin. Vielä vaikeampaa on kun oikeasti tuntuu kuin jokainen tapaus olisi YKSILÖLLINEN.. jotkut lapset uskovat helpommin kai mitä vanhempi sanoo? Jotkut taas eivät.. Mun mielestä ehkä kannattaisi rangaista niin, että eväisi pahoista tavoista jotain hauskuuksia, esim. ei uimahallireissua jos suu ei siistiydy, ei karkkipäivää tms. Ehkä se auttaisi?

Tietysti omalla tavallaan arvostan sitä luottamusta, että mulle kerrotaan tästä. Siksikin on vaikea alkaa tuomita, vaikka olisi fyysistäkin kasvatusta tuossa. Silti, se tuntuu tietysti itsestä hyvin vieraalta. Mulle ylipäätään on ollut yllätys viime aikoina huomata, kuinka TAVALLISTA Suomessa sittenkin on fyysinen kuritus - yhä. Tämä asia saa mut hämmentymään: tiedän että joku kannanotto mun pitäisi edes omassa mielessäni ottaa.. ja olen ottanutkin.. eli en hyväksy luunappia, tukkapöllöä tai muutakaan 'fyysistä', mutta joku ymmärrys silti asuu sydämessä myös vanhempia kohtaan. :( On tämä surkeaa!

Kaverini kertoi yökastelun olevan semmoinen juttu, että se saattaa kulkea suvuittain. Eli että jossain suvussa vain on sellaista. Olisiko se sitten geneettistä? Mä en taaskaan tiedä, mutta kaverini varmaan tietää paremmin, kun on kuitenkin neuvolat ja niissä saa opastusta.

Kerroin yhdessä harrastuspiirissä tuosta 6-vuotiaan saippualla suun pesusta. Kerroin kevyesti, nimiä ja yksityiskohtia mainitsematta. Silloinpa sitten selvisi, että monet muutkin ovat näin toimineet.