Terva

Olin tänään kaupoilla. Kävin sekä K:ssa että S-marketissa. Ja mitäs löysinkään K-kaupasta: TERVAJÄÄTELÖÄ! Sekin on Pirkka-uutuus. Ostin sitä, kun mies vähän aikaa sitten uhosi, että sellainenhan voisi olla hyvää - hän näki mainoksen siitä jollain nettisivulla. No, ei kun tuumasta toimeen ja ostamaan. Ostin tämän litran paketin ja saapa nähdä voiko mies sitä oikeasti syödä! :) Minusta pelkkä ajatuskin tervalla maustetusta jäätelöstä on.. kamala! Kaikkea ne keksivät.

Köyhimykselläkin on tunteet

Miehestä tulikin mieleeni! Minä vähän loukkaannuin yhdestä jutusta viime viikolla. Sain nimittäin sakot ylinopeudesta! Kytillä oli ollut tutka päällä ja ne saivat minut kiinni kunnan keskusta/taajama-mikälie alueella, jossa sitten mulla oli ylinopeus. No ei siitä sen enempää, tietysti otti päähän.. r a s k a a s t i.. koska homma meni päiväsakoille ja vaikka sainkin minimisumman - koska siis olen tuloton - niin silti rapsahti 115 euroa siitä kauppareissusta. :(

No, sitten soitin miehelle töihin ja kerroin hälle. Mies jakaa työhuoneen yhden toisen kaverin kanssa ja tietysti he kuulevat kaikki toistensa jutut. Mua vain vähän vaivasi, kun mies sanoi siinä kovaan ääneen, että ajattele jos se olisi ollut hän ajamassa, kuinka paljon sitten olisi tullut maksamaan ja että 'sulla ei onneksi ole TULOJA..' :(

Tiedän miehen kaverin tietävän tämän mun tilanteen, siis sen ettei mulla ole töitä, mutta en silti tiedä haluanko asiasta puhuttavan noin .. avoimesti. :( Miehen työpaikalla ihmiset tai heidän puolisot eivät tajua eivätkä HYVÄKSY työttömyyttä. Tiedän sen, sen verran on mies kertonut mulle heidän keskusteluistaan. Ja tiedän senkin, että tämä meidän tilanne [mies töissä, mä en] on puhuttanut ihmisiä. Yksi miehen työkaveri aina vinoilee mulle siitä jos olemme samassa illanvietossa.. :( Ainakin jos hän on ottanut muutaman. Se on aina tämä sama Harri, en tajua miksi hänelle jotenkin mä olen kova pala. Ei hän edes ole läheinen ystävä miehen kanssa, silti kuitenkin täytyy aina mua vainota.

Niin, jotenkin kai olisi kivempi jos mies ei kauheasti hehkuttaisi mun tilanteesta työkavereilleen. Olen jopa sitä mieltä, että vaikka saisin töitä [hehe, ei kovinkaan todennäköistä] niin ei siitäkään tarvitse olla pää auki maailmalle. Eli olen tavallaan 'tasapuolinen': en tahdo onnettomuuttani enkä onneani julistettavan tuolla..

Jotenkin jäi vain vähän paha mieli tuosta. En tiedä edes onko tuo paha mieli 'oikeutettua' vai olenko taas vain yliherkkä hullu kuten tavallista.

Työttömyys on mulle tavallaan arka pala. Oikeastaan en kärsi siitä silloin kun ajattelen vain itseäni, meitä, tätä arkielämää - tietysti joskus on tyhjän tuntuista, mutta noin pääsääntöisesti olen tullut sinuiksi asian kanssa. Silloin se kirpaisee, kun ajattelen ihmisten tyytymättömyyttä ja mahdollista halveksuntaa.