Nainen on naiselle susi?

Mietin miksi niin paljon on ristiriitoja äitien ja tyttärien, miniöitten ja anoppien yms. välillä? Yksi isän täti aina muisteli omaa isoäitiään, miten kauhean kova ja julma hän oli suvun TYTÖILLE. Poikia suosi.. Olen tavallaan tätäkin 'sukutietoa' noukkinut silloin kun aloin miettiä miksi minun sukuni on sellainen kuin on. Nyt on tietty kyse ISÄN puolen suvusta, mutta eipä se tilanne tosissaan ole parempi ollut äidinkään suvussa. K-mummi [Äetmuorin äiti] arvosti + vietti enemmän aikaa poikansa poikalasten kanssa kuin meidän tyttöjen. K-mummi suhtautui myös toisin poikapuolisiin lapsenlapsiinsa kuin meihin tyttöihin. Meihin kohdistui aika paljon ulkonäkö ym. vaatimuksia. Ja oli muutakin ikävää.

Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.

Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?

Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.

Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.

Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)

4 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.