Minulla on Facebook. Joihinkin vanhoihin kavereihin haluaisin pitää yhteyttä, mutta kainostelen tehdä aloitetta. Sitten joiltakin PIILESKELEN ihan tarkoituksella! Tämä juuri on outoa mussa. Pelkään kai että olemalla tekemisissä JOIDENKIN vanhojen tuttujen kanssa päätyisin taas siihen samaan jamaan jossa olin heidät tuntiessani! Kuin heillä olisi VOIMA ja joku valta mun yli pyyhkäistä nämä kuluneet vuodet pois ja tehdä musta taas se sekoileva partygirl. :( Ja sitä Suk-Suk-Suklis ei tahdo! :( Siksi piileskelen.
Facebook on siitä jännä, että joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä en voi ottaa yhteyttä juuri siksi, kun he on myös yhteyksissä noihin ei-haluttuihin kontakteihini! :( Jos teen itseni näkyväksi näille toivotuille, niin pian olen sitä myös ei-toivotuille. :( Ja sitä taas en tahdo, joten mökötän yksin.
En tajua miksi kuvittelen joillain ihmisillä olevan sellaisen mahdin mun yli. En kuitenkaan ole monessa mielessä se persoona, joka olin joskus kauan sitten. Paljon on vettä virrannut. Mutta .. ihan kuten perheissä jäsenillä on 'roolit' [perheen pelle, perheen vastuunkantaja, perheen vauva jne.], niin ihan samalla tavalla vanhojen tuttujen kanssa voi olla roolit. :(
Mutta enkö usko mulla olevan voimaa olla oma itseni..? Vieläkään..?
Osittain tietysti myös häpeän.. itseäni ja elämääni, kun ei musta tullut pärjäävää ihmistä ja olen tällainen maaseudulla asuva villasukankuluttaja-joutilas-työtönlortti. Sekin on yksi syy olla omillaan. Kun ei halua ihmisten sääliä tai pilkkaa. :(
Olin tänään kauppoissa, minä ja muut kaltaiseni joutomiehet. Näin lihavan naisen istuvan huohottaen kauppakeskuksen puisella penkillä. Sitten oli deekun näköinen kaveri menossa Alkoon. Mietin pitäisikö itsekin käydä, mutten mennyt. Viime aikoina olen huomannut alkoholin kulutukseni olevan KASVUSSA. Mikään hälyttävä se tilanne ei ole, mutta nyt olen kuukauden aikana jo kahtena päivänä juonut 1-2 lasillista punaviiniä ruoan kanssa tai vierailulla. Se on ylimääräistä, siitä se helposti lähtee määrä kasvuun. Ja sitten huolestuin kun mietin jos jouluksi ostaisin jonkun pienen pullon kermalikööriä. SEKIN on nimittäin uutta, uusi ajatus. Ennen en ole koskaan sitä edes miettinyt, mulle on riittänyt se 1 lasi punaviiniä jouluruoan kanssa.
Helposti alkaa alkoholin virta kasvaa ja voimistua, jos ei sitä vahdi! Sitten pian onkin ihan deekiksellä. Päätyy joksikin juoppomummoksi. :(
8 kokonaista vuorokautta - -
JOULUMÄSSYYN! :) 8 ei enää ole ihan toivoton tilanne, oikeastaan se on suhteellisen hyvä. Leivontajutut on vielä ihan ilmassa! Olen lukenut leivontablogeja ja kuolannut kaikelle.. ihanalle! Tavallaan tekisi mieli tehdä pipareita pienen taikinallisen verran, mutta meillä menee niitä TOSI vähän! Kai siksi kun on joulun herkkua muuten niin paljon. Luin myös aika jännän vaaleiden piparkakkujen ohjeen.. sellaiset saattaisivat myös olla hyviä.
Joulunahan mulla on 3 mässypäivää! :) Aatto, päivä ja Tapsulin päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei,
Olen vasta löytäny blgisi ja mielestäni se on todella ihana.Sinulla on erittäin viisaita ja mielenkiintoisia ajatuksia. Tekstisi herättää ajatteelemaan ja siinä on sisältöä...miten sen sanois; elämänmakuinen blogi. Päiväni kohokohdaksi alkaa muodostua tekstiesi lukeminen... Koska olen vasta hetken lukenut blogiasi haluaisin vähän kysyä taustastasi ja historistasi ruoan kanssa? Ei tietenkään tarvitse kertoa, mutta koska käsittelet ruokaa blogissasi ja olen itse syömishäiriöinen (varmaan kaikki muodot käyty läpi ja nyt paranemisen tiellä) taustasi kiinnostaa minua!
Ei muuta kun kiitos tästä blogista ja ihanaa joulunodotusta <3
Kiitos TiiTii ihanasta kommentista!! Kurjaa, jos sulla on syömishäiriö(itä) - itsellänikin on bulimiadiagnoosi yliopistollisesta keskussairaalasta!
Näin jälkeenpäin katsottuna mun ruokaongelmat alkoivat jo n. 12-vuotiaana. Äitini on aika.. no, väheksyvästi käyttäytyvä ihminen ja joskus hän syytti mua pulleaksi - MITÄ MUUTEN EN TODELLAKAAN OLLUT - ja se tavallaan osaltaan pisti mut tuohon kierteeseen.
Kasvoin kodissa, jossa toisaalta oli roppakaupalla sipsiä ja roskaruokaa (Äitini ei tykännyt laittaa ruokaa) ja SITTEN toisaalta haukuttiin, jos niitä söi ja lihoi. Aika ristiriitaista, vai? :)
Teini-ikä meni syömishäröilyssä. Laihdutuslääkkeitä, oksentamista, ylenmääräistä kuntoilua, yleistä sekoilua. Nyt olen aikuinen, mutta yhä ongelmainen. Minun on vaikea avautua lääkäreille yms.. häpeää on ollut niin paljon! En muutenkaan noin vain osaa avata ovea itseeni. Tässä blogissa se onnistuu, mutta lekurille en voi niin puhua.
Olen yrittänyt tosin ITSE keksiä ratkaisun ongelmaani. Ongelma on se, että tykkään herkuista, mutta EN tahdo lihoa. Olen mielestäni ratkaissut ongelman näiden MÄSSYJENI kanssa. Eli sallin itselleni 2 kertaa kuussa sellaisen ylenpalttisen MÄSSYN. Kaikki on silloin sallittua. Sitten loppu aika eletään kurinalaisesti ja matalilla kaloreilla. Silloin en liho, mutta voin toisaalta ahmia ja herkkuilla - vaikkakin harvoin!!
Tiedän että suurin osa lääkäreistä ym. pitäisi tuota systeemiäni [mässyjä siis] tyhmänä ja epäterveellisenä, mutta MINULLE se sopii. On se parempi kuin se entinen malli!
Minunpa pitää katsoa tuo profiilisi, että onko SINULLA blogia! Kohtalotoverien blogit kiinnostavat..!
[Lisään vielä että mulla syömishäiriö on vaikuttanut ihan kaikkeen elämässäni. Olen ihmisenä tosi epävarma, tavallaan, ja siitäKIN johtuen työnhaku on vaikeaa. En osaa/pysty 'myymään' itseäni. Sitten se sama epävarmuus liittyy ihmissuhteisiinkin. Toivon vaan että jonakin päivänä ymmärrettäisiin se, kuinka monella tavalla nämä jutut voivat vaikuttaa meidän niistä kärsivien elämään.]
Lähetä kommentti