perjantai 5. helmikuuta 2010

Hyviä päätöksiä

Päätin soittaa aamusta lääkärille sen alapäässä olevan pahkuran vuoksi. Päätin myös vähentää raivoamistani täällä blogissa, tarkoitan nyt tuota edelliskertaista mäkätystä miehen kotityölaiskuudesta. Kyllä hän on niissä viitsimätön, mutta on mullakin omat ISOT vikani! Teen kotihommia kyllä, painan töitä kuin härkä, mutta sitten taas mussa on muuta.. Esimerkiksi olen kärsimättömämpi ja ailahtelevampi kuin mies. Joskus myös minä olen viitannut kintaalla niille asioille, jotka MIEHESTÄ on tärkeitä. En aina jaksa/viitsi innostua kun hän alkaa neuvoa mulle miten käyttää esim. uutta digiboksin kaukosäädintä, en jaksa innostua kaikista laitehankinnoista ym. Joskus myös sorrun siihen pahimpaan, eli kysyn.. 'mitä tuo maksoi..'. :( [Sanotaan tässä ja nyt että se on suunnilleen p a h i n t a mitä voit sanoa jostain hankinnasta riemuitsevalle ihmolle!] Eli että osaan mäkin hankala olla, siis sen lisäksi että olen työtön lortti ja muutenkin kummallinen.

Niin että se siitä, ei enää kotityömarmatusta ainakaan vähään aikaan! :) Sain siivon tehtyä.. aloitin aikasin aamusta, koska heräsin todella aikaisin. Tuntui sitten turhalta enää vetää sikeitä, kun mielessä jo tavallaan ahdistivat tekemättömät työt. Eli ei muuta kuin ylös, tukka nutturalle ja puunaamaan! On kivaa kun on taas siistiä. Mä vain tarvitsen sellaista siistiä ja viihtyisää ympäristöä. Osaan olla joskus aika 'boheemi', mutta en niin boheemi, että voisin elää ihan sottaisessa paikassa.

Vielä pitää kehua miestä siitäkin, että hän kestää mun 'herkkuilujani'! Kuinka moni mies oikeastaan tekisi niin?? On olemassa ihmistyyppi, joka voisi jopa tehdä ultimaatumit: joko menet lääkäriin tuon takia, tai tulee ero. Mies ei onneksi koskaan pakota mua, kai hän tietää että mussa on aimo annos sellaista nuorta hevosta, joka liian tiukkoihin suitsiotteisiin reagoi korskahtamalla ja nousemalla takajaloilleen. [Joskus tosin tuntuu kuin mä korskahtaisin ja nousisin takajaloilleni silloinkin, kun kuolaimia käytellään hellästi, hehe!]

Ja sekin vielä, että moni mies on omalla tavallaan romantikko. Kuinka moni mies haluaa nähdä rakastettunsa AHMIMASSA kuin eläin..? Hamstraamassa nameja? Ostelemassa tolkuttomia määriä kaikkea nannaa? Aika moni mies voisi saada suuren inhon naista kohtaan, joka tekee niin. Vähän sama kuin .. no, anteeksi vaan.. vääntäisi kakat lattialle miehen katsellessa. :( Sama vaikutus: romantiikan tuho. Moni mies haluaa kuvitella naisensa elävän kuin joku keiju, pelkällä ilomielellä vaan. Tai että jos naisessa onkin lihallisuutta, niin sen pitää olla 'järkevää'. Kyllä nainen voi pihvin syödä, mutta ajatus jotain rekkamiesten ateroita vetävästä ahmatista voisi jo olla liikaa. Tai näin ainakin ajattelen. Onneksi mies on mies, eli ei pienistä säikähdä! En osaa kuvitella paljastavani tätä puolta itsestäni kenellekään toiselle miehelle! Joutua kohtaamaan se huvittuneisuuden, epäuskon, hämmennyksen ja vastenmielisyyden pyörre... :(

Puhelinlangat laulaa!

Soitin Äetmuorille. Äetmuori kovasti jaksaa ihmetellä ikäisiään 6-kymppisiä naisia, jotka vieläkin raukat kuvittelevat voivansa löytää rakkauden ja jopa ETSIVÄT sitä. Muistan Muorin tosin olleen samalla kannalla jo 4-kymppisenä. Silloinkin ihminen oli hänestä liian vanha lempimään. Lempi kuuluu nuorille, teineille ja 20+-ihmisille. Ja avioliittoja saa olla vain yksi.

Onneksi tuo on ainakin aihe, josta ei tule riitaa. Riittää kun myöntelee! Siinä mielessä hyvä puhelu tämä, vaikka kestikin 45 minuuttia, mikä on LIIKAA! :(

1 kokonainen vuorokausi ja hirviön hetki koittaa!

Ihan pian siis taas mässäillään! Pitäisi muistaa ostaa jugurttia, syön sitä aina herkkuilussa, kun muuten en sitä saa ollenkaan. Ja sitten mandariinia ja viinirypälettä! Kiivikin voisi olla hyvää. Leivonta-aineita kanssa pitää hakea kauppasta, ei voi mitään! Ja voisipa tarkastella suklaarasiavalikoimia, että olisiko jossain jotain joulujämiä vielä jäljellä.

Stokkalla on tietysti aina hyvät konvehtivalikoimat, mutta en jaksa ajatella nyt ajavani 40 km x 2 vain sukulaatin vuoksi! Sen verran täytyy olla järki päässä.. Hehe, ajankin siis 'vain' 20 km x 2, eli Pikkukaupunkiin!

Ei kommentteja: