Vankina kotona

En ole vielä onnistunut puhumaan vieraille ihmisille, niin kuin sanoin aikovani tehdä tuossa Muutan elämäni!-postauksessa. Syy on aika ankea: ei lähde auto vieläkään käyntiin! Mies tänään sitä akkua lataili ja hoivaili.. vaan ei auta!! :( Ei liikahdakaan! Nyt mies sanoo että mun romuautossa olisi muutakin vikaa kuin vain tuo akun jaksamattomuus! Se ei jotenkin 'anna kipinää', sanoopi hän! Eli kai sitten saan istua täällä torpassa maailman tappiin asti! :( Kurjaa! Sitten se vaan tarkoittaa sitä, että mies saa luvan tehdä mässyostokset mulle, jos siis auto ei elvy tässä tämän nyt alkaneen viikon aikana!

Luuletko omistavasi puhtaat huonekalut?

Jos kuvittelet, niin luulepas uudestaan vaan! Meillä mies tänään käytteli sellaista töistä lainaamaansa verhoilunpesukonetta. Jolla siis voi pestä sohvat, nojatuolit, matot ym. Hän ei ole sitä koskaan töissä käyttänyt [se on ihan muulta osastolta sieltä!] joten vähän mietin että mitä tästä tulee! Kun se härveli kuitenkin on sähkölaite... ja mies on joskus kovakourainen laitteiden kanssa, tai ainakin musta tuntuu siltä! Itse kun aina teen kaiken laitteiden kanssa huippuvarovasti, koska pelkään 1. särkeväni ne 2. sähköteloittavani itseni. Mies ei kuitenkaan ajattele niin.. -No, hän kumminkin pesi meidän sohvat ja nojatuolit sillä ja arvatkaas tuliko MUSTA pesuvesi!! :( Ja kun ottaa huomioon, että meidän huonekaluja sentään imuroidaan säännöllisesti ja on käytetty tekstiilinpesuainettakin. Ja silti - - - !

Toivottavasti nyt en masentanut ketään! Kannattaa kokeilla tuollaista laitetta huonekaluille vaikka edes kerran kymmeneen vuoteen - sitä voi hämmästyä..!

Melkein tuollaisen laitteen voisi ostaa kimpassa useamman perheen kanssa! Se nimittäin oikeasti on kätevä. Eikä tee huonekaluista tippuvan märkiä - huomenna jo varmaan nuo sohvahommelit ovat kuivat. Pesuainepönttö oli siinä mukana!

5 kokonaista vuorokautta!

Ja onkin herkkuilun aika! :) Hiii-iiiiiiiii! (Sukliksen innonkarjaus!)

Mikähän siinä on, että joskus miettii jonkun ihan tyhmän leivonnaisen leipomista? Minä luin äskettäin sellaisen ohjeen ananas-kookospiirakasta [siihen ei tule mitään rahkaa tms.] jostain ilmaisjakelulehdestä - vai oliko se ehkä joku Pirkka-lehti, en muista - ja ajattelin heti sen leipomista. Vaikka tiedän, ettei sellainen kuiva, kunnon täytettä vailla oleva piirakka tyydyttäisi mua. Mietin vaan että sellaista olisi ehkä kätevä leipoa vaikka ihan pakkaseen, olisi jotain vierasvaraa, ja jotain miehelle syötävää kanssa. Hän pitää juuri tuollaisista piirakoista. Ehkä pitää tehdä siis sitä kinuskikakun lisäksi kun koittaa viikonloppu?

Sekin on kummallista, että heti mässingin jälkeen on sellainen olo, että hohhoi, eipä haittaisi vaikka seuraava olisi vuoden päästä! Mutta kun päivät kuluu, niin aina vain innokkaammin sitä odottaa! :( Merkillistä, joka kerta sama juttu!

Mietin virolaisten sonja-ronjamitälie toffeiden kokeilemista! Ovatkohan ne vähän kuin omareita, vai ovatko ne vähän kuin alku-karkkeja? Äetmuori kerran antoi mulle pussin avattuja alkuja, kun hän ei pitänytkään niistä. Mun mielestä ne olivat hyviä. Oikeastaan aika hassua kuinka monta erilaista toffee- taikkas kermakarkkia on tässä maailmassa! Minä pidän monista mutta en sellaisista aivan oksettavan sitkaista. Toffot olivat sellaisia aikoinaan, en tiedä onko niitä edes enää. Kiskoivat tehokkaasti paikat hampaista! Hyh!

Mutta on outoa etten ole koskaan maistanut sonjaronjia! Pitää kai pistää mies sitten ostamaan niitä [jos auto ei siis edelleenkään toimi] ja se on harmin paikka. Mies ei kumminkaan osaa sijoittaa sitä missä ne makeishyllyssä on. Löytääköhän tuo edes niitä? Mulla itselläni on erehtymätön vainu ja tarkka tieto kaikkien karkkien sijainnista.