Aiheesta toiseen

Suklis iloitsee, kun mässäyksen hetkeen on enää 16 tuntia! Kulukoot ne tunnit nopsaan! :)

Pistin eilen miehen viemään mut Lidliin ja ostin sieltä Milbona-jogurttia ja Pianola-sorbettia! Harmittaa kun en suosikkiani Mövenpick-sorbettia tunnu enää mistään löytävän.. On kulunut monta mässinkiä ihan ilman sorpettia! :( Nyt sitten ostin tuota Lidlin tavaraa, toivotaan että se on hyvää. Hedelmäsorbeeeeta!

Mies osti Lidlistä itselleen pistaasipähkinää ja popcornia. Poppista siksi, että se on sydänystävällisempää + vähäkalorisempaa kuin sipsu.. ja pistaasipähkinästä hän taas pitää muuten vaan. Mun mielestä ne on myös ihan hyviä, muttei niin hyviä että itse niitä ostaisin.

Lidlissä oli pari nuorta miestä kassalla ennen meitä ja ne kai tunsi sen kassapojan. Keskustelivat siitä kuinka on aikeissa vetää lärvit tässä viikonloppuna. Mua vähän huvitti se kun pojat ei yhtään kainostelleet niitä juttujaan vaan ihan vaan ääneen kailottivat.. ;) Mä taas olin oikea SALARYYPISKELIJÄ niihin teiniaikoihin.. Join siis siinä missä muutkin, mutta 'aikuisten' läsnäollessa olin aina niin kilttiä ja kunnollista. Sitä paitsi sieltä mistä mä olen kotoisin saattaisi käydä niin, että jos tuommoiset nuoret kerskuisi juomisillaan, niin joku vanhempi tantta [hehe siis joku mun ikäinen..] saattaisi PUUTTUA siihen ja sanoa jotain. :) Semmoista oli elämä siellä missä mä kasvoin aikuiseksi, aika sellaista, no, 'yhteisöllistä'. ;)

Vielä 17-vuotiaanakin muistan kuinka olin iltaa istumassa silloisen boyfriendin jonkun sukulaisen luona ja sinne tuli sitten jotain muita sen poikakaverin sukulaisia. Yksi täti siellä kysyi mun ikää kun kaikilla oli rommia ja kokista laseissa ja minä sitten paukautin, että 17. En osannut pitää sitä minään, koska .. no, jotenkin en pitänyt itseäni 'nuorena', kyllähän jotkut joivat jo yläasteella alkkomashoolia ja 17 on sentään ihan eri juttu kuin joku 14. No, se täti oikein kauhistui ja voivotteli, että ei hän kyllä antaisi näin sinun olla, jos olisin hänen tyttärensä.. Vähän epämukavaa.. Nyt kun katson jotain sen aikaisia valokuvia, niin kauhistun kuinka nuorelta sittenkin näytin. Ja kun tajuaa, että Kummityttö A. on pian 16.. Hurjaa ajatella että periaatteessa HÄN voisi myös elää kaikenmoista elämää, vaan kun ei elä. Tavallaan se ylipaino 'eristää' hänet.. pojat eivät ainakaan kiusaa lähentymisyrityksillä. TAVALLAAN se on varmaan helpottavaa Siukulle ja H:lle, mutta tavallaan se taas on tosi surullista.

En tiedä kumpi on suurempi paha, olla pahasti ylipainoinen juuri noina teinivuosina vai viettää ne kuherrellen ja alkotellen. En vaihtaisi omaa nuoruuttani A:n nuoruuteen, se on sanottava.. En, vaikka se [A:n elämä] onkin siis paljon suojatumpaa ja turvallisempaa kuin omani oli. Uskon nimittäin itse oppineeni jotain noina teinivuosina, elämää nyt ainakin.

Tulipas juoruileva postaus nyt! Asiasta toiseen hypin kuin HEINÄSIRKKA! Kai se on sitä levottomuuttakin, kun herkkuilu lähestyy. Pitäisi ostaa geishakonvehteja ja ehkä wienernougattia, mutta hävettää tehdä se miehen nähden. :( Voi.. itku!