Oikeus pelätä

Menin Veloenan kommenttiosastossa myöntämään pelkoni hellettä ja toisaalta kovaa pakkasta kohtaan. Olen aina pelännyt näitä kumpaakin. Pelkään, että oikein kylmä sää olisi vaikka merkki siitä, että maapallo olisi etääntymässä auringosta. Sitten kuumalla pelkään, että auringon toiminta on tehostunut, tai että lähennymme aurinkoa. Pelosta tekee pahan se, ettei tilanteelle VOISI mitään, jos siis oikeasti kävisi noin. Samalla tunnen suuttumustakin, koska suuri osa ihmisistä ei käsitä tätä pelkoa. Monet ottavat itsestään selvänä sen, että aamulla aurinko nousee, maailma jatkaa menoaan. Vaikka oikeasti se voi loppua ihan milloin vain.

Lapsuuden kipeisiin kokemuksiin kuului mulla se, että monille peloilleni naurettiin tai ne mitätöitiin. Tai sitten jopa suututtiin, koska ne olivat 'hölmöjä'. Ymmärrän ja hyväksyn täysin vanhempien halun rohkaista lapsia.. viedä pelot pois.. mutta lapsen nöyryyttäminen [peloista ilkkuvaan sävyyn kertominen isossa seurassa ym.] ei ole oikea tapa. Se vain sulkee ihmisen. Sitten näitä asioita YHÄ pelkää, mutta siitä ei vain puhu.

Mulle merkitsee paljon sekin, että saan 'luvan' pelätä outoja asioita. Ettei sitä yritetä viedä pois. En ole koskaan kaivannut jatkuvaa rauhoittelua tai 'paapomista', ehkä vain sitä, että joku hyväksyisi mut tällaisena kuin olen.

Olen nyt aika sovussa sen asian kanssa, ettei ehdotonta rakkautta ole tässä maailmassa. Tai jos on, niin se on H Y V I N harvinaista. Paljon harvinaisempaa kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Moni sanoo rakastavansa lastaan ehdoitta [Muori usein viljeli tätä ilmausta], mutta käytännön teot ja sanat osoittavat ihan muuta. Eiväthän ne suuret sanat koskaan suuta ole halkaisseet! Uskon myös, että on ihmisiä jotka kykenevät rakastamaan enemmän kuin toiset. On myös ihmisiä, jotka ovat sopivampia vanhemmiksi kuin toiset. On surullista jos ihmisellä ei ole itsetuntemusta nähdä ja myöntää omaa tosiolemustaan.

Kun itse en enää omaa lapsettomuutta niin pohdi, niin sen sijaan olen alkanut pohtia miksi jotkut ihmiset laittavat lapsia, varsinkin kun on ilmeistä etteivät he ole onnellisia vanhempina [vaikka muuta sanoisivatkin, edelleenkin on se ero sanomisten ja käytännön välillä]. Muori esim. aina sanoo lasten olleen parasta elämässään, taa-da-daa-da jne. Miksi sitten hän oli ja on niin tyytymätön meihin, miksi olemme molemmat omalla tavallamme epäonnistuneet? Edes Siukku ei ole saanut osakseen täyttä hyväksyntää, vaikka on elänyt elämänsä aika pitkälti 'kuten pitää'. 2 lasta, tiilitalo, 2 autoa, vakituinen virka + työ ja koossa pysynyt avioliitto. Mutta se ei riitä!

Sain varmasti kaiken hoivan ja hellyyden kun olin n. 0-5-vuotias, mutta lapset kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Jotkut ihmiset eivät osaa tai pysty reagoimaan siihen.

En tiedä haluaisinko olla syntymätön, syntymättä jäänyt. Vai pitääkö olla 'kiitollinen elämän lahjasta'. En mieti nyt asiaa tältä kannalta, mietin vain isääni ja äitiäni ja mitä HEIDÄN onnellinen elämänsä olisi oikeasti saattanut vaatia. Minun on vaikea käsittää edelleenkin sitä, että ihminen joka ei ole perhekeskeinen, eikä oikeasti ole kiinnostunut lapsista, haluaa silti lapsia ja laittaa niitä maailmaan myös. Sitten ollaan pettyneitä, kun lapsesta ei tule sellaista kuin pitäisi.. ja syyllistetään lapset siitä, että oltiin kotiäitejä ja siksi [VAIN siksikö?] jäätiin uraputkesta.

Mua kai taas tämä teema vaivaa, kun oli puhelimessa vähän ajatustenvaihtoa asian tiimoilta. Olin aina kuvitellut, että omalta osaltani peli on selvä: olen tämän ikäinen eikä mulla ole lapsia, luulisi nyt koko maailman jo tajuavan, että näin se nyt on. Mutta silti kai elämäni erikoisuus ja outous PAKOTTAA ihmiset vielä 'yrittämään', että näkisi Sukliskin valon ja perheytyisi. Siitä viis olisiko sitä sopiva siihen hommaan vai ei..

Tiramisua!

Mutta jospa nyt Zuk-Zuk-Zuklis puhuisi jostain merkityksellisestä + todellisesta. :) Ostin K-kauppan pakastealtaasta taas sitä ihanaa tiramisukakkua.. Pirkan! Olen sitä ennenkin syönyt ja nyt varmaan mässyssä siitä nauttii paljon, kun on näin k u u m a ...! Löysin muuten sellaisen Maraboun Chocolicious CrispIt-sukulaatipatukan, jossa on karamellisoitua keksirouhetta tms.. maitosukulaatissa. Testaan sen myös herkkuilussa.

Hain tänään kauppasta myös mustikkarahkaa..! :) Nams! Pitäisi varmaan myös valjastaa mies menemään Lidliin ja ostamaan sieltä hedelmäsorbettia. Lidlin sorpetti on oikeastaan ihan hyvää.. vaikkei se ole Mövenpickin veroista.

Leivontasuunnitelmat.. no, ovat olleet vähän JÄISSÄ. ;) Ymmärrettävää kai kun sisällä on se +31. Ajatus paahtavasta uunista ei oikein houkuta. Mutta kai mä leivon. :) Koska kuitenkin on mässy. Ja on leivonnaisia, jotka tulevat aika vähällä fyysisellä ponnistuksella, esim. kääretorttu. Taidan tehdä sellaisen, suklaa-appelsiinikääriksen! Valitettavasti pitäisi paistaa kuivakakkukin, koska pakastimessa ei sitä enää ole ja pidän aina jotain semmoista vierasvarana pakastimessa.