Tilkkutäkki

Tässä mun syömishommelissa on yksi paha puoli: herkkuilen kuitenkin niin harvoin, että siinä välillä ehtii tulla monenlaisia löytöjä ja ajatuksia siitä, mitä seuraavassa herkkuilussa pitäisi kokeilla! Esimerkiksi Lidlissä myytävissä Schogetten-suklaalevyissä olen nyt huomannut olevan myös kookos- ja kreemitäytteiset vaihtoehdot. Niitä tietysti pitäisi kokeilla, mutta jos 'hyvin' käy, niin unohdan koko jutun ennen herkkuhetkeä! :( On niin paljon mielessä aina kaikkea.. ;)

Tämä on sellainen TILKKUTÄKKI-postaus, joten siirryn seuraavaan asiaan. Olen tässä vähän sovitellut vaatteita. Toinen juttu, jossa olen ihmeen unohtavainen joskus on vaatteet. Saatan tykätä jostakin mekosta tosi paljon, mutta se vain 'unohtuu' vaatekomeron nurkkaan ja sitten taas ilahdun ja harmistun kun löydän sen ja tajuan, että tätä olisi voinut käyttää silloin ja tällöin ja tuossa ja tässä tilanteessa! Nyt sama juttu on ollut mulla yksien vaatteiden kanssa, jotka Äetmuori antoi mulle n. vuosi sitten. Muori sai ne alkujaan joltain tutultaan, joka ei raaskinut heittää kalliita vaatteita pois, kun oli lihonut niistä ulos. Tämä Muorin tuttu naapuri oli joskus bongannut mut Muorin luona ja sanoi, että se sun tyttäresihän on samaa kokoa kuin hän ennen, joten jos häntä sitten kiinnostaisi. Ja koska mä olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja siksi myös ikuinen köyhimys, niin sain ne vaatteet. :) Nyt juuri sovitin niitä tänä yönä.

Ne on ihan kivoja.. siinä on yksi pusero ja hame [kuuluvat yhteen, ikään kuin setti] ja sitten yksi kokomekko. Mutta en oikein tiedä.. :( Ne on vähän turhan rimssuisia ja koristeltuja (?) mun makuun.. Ne eivät siis tarkalleen ottaen ole ihan sellaisia, mitä itse valitsisin päälle. En tiedä pidänkö ne vai laitanko johonkin keräykseen.

Kolmas tilkkutäkin tilkku liittyy tosi kummaan juttuun, josta en pidä ja jonka en toivo toistuvan. Eilen ja toissapäivänä taisin oikeasti saada jonkinlaiset HARHANÄYT. En ole varma onko vika silmissäni - pitääkö siis mennä silmälekuriin, yöks - vai aivoissa, vai missä. Eilen olin näkevinäni n. 5-10 cm pitkän 'madon' tai tuhatjalkaisen vilistävän lattialla. Säikähdin, mutta tarkemmalla katsomalla siinä ei tietenkään ollut mitään!! Toissapäivänä olin näkevinäni n. rotan kokoisen elukan juosevan pitkin makuuhuoneen SEINÄÄ. Silloin melkein kiljaisin miehen paikalle, mutta onneksi n. sekunnin aikana tajusin, ettei se VOI olla rotta. :) Eikä siinä tietysti mitään ollut.

Koska olen muuten psyykkisesti ihan OK, niin nuo jutut huolestuttavat. Kumpikin tapahtui siivoamisen yhteydessä. Mietin olenko niin p-kassa fyysisessä kunnossa, että rasitus [=siivoaminen kuumalla säällä] saa mut heikoksi ja näkemään hulluja? Vielä kamalampi vaihtoehto on tosiaan se, että silmissä on jotain vikaa. :( Tai aivoissa. En tarkoita mielenterveysvikaa aivoissa, vaan jotain pahempaa, vaikka jotain kasvainta, tai aivoverisuonen pullistumaa.

En uskalla netistä katsoa, mitä tuollaiset 'näyt' saattavat tarkoittaa, terveysmielessä siis. Millaisiin sairauksiin ne yhdistetään. Pelkään, että jos onkin joku todella paha sairaus, josta nuo ovat oire. Mies sanoi - vähän vitsinä ja vähän vakavissaan - että ehkä sun ei olisi kannattanut lopettaa sitä lääkitystä. Haha, vitsi vitsi, koskaan aiemmin ei psyykelääkityksen lopettamisesta ole tullut mitään harhoja.

Täytyy miettiä pitäisikö mennä lääkärille. Ei kyllä huvittaisi yhtään.. Toisaalta se häpyhuulipatti leikataan nyt 2.8., pitäisikö samassa yhteydessä ottaa puheeksi tuo näkyjen näkeminen? Heh, ehkä 'pääsen' samaan syssyyn jollekin suljetulle osastolle sitten.. :(

Inhottaa melkein nähdä kirjoitettuna tuo harhanäky-sattumus. Koska lukijalle se tietysti vaikuttaa siltä, että nyt on Suklis täysin tärähtänyt ja hulluksi tullut. Mutta kun en ole! EN!

5 kokonaista vuorokautta herkkuiluun.. :)

Niin ja se Schogetten-kokeilu PITÄÄ muistaa seuraavassa herkkuilussa! Leivontakuviot alkaa olla aika selvät: sitä suklaakahvikakkua ja kaveriksi joku raikas marjainen juustokakku. Porkkanakaakkua tekisi mieli, mutta taidan jättää sen syksymmäksi.