perjantai 16. heinäkuuta 2010

Elämän "lahjasta"

Nyt sitten jatkoa edelliselle postaukselle. EN ole mitenkään erityisen kiitollinen siitä, että 'sain' syntyä. Saako ihminen ylipäätään syntyä vai JOUTUUKO hän syntymään, kas siinäpä kysymys. Vanhemmilla oli minun syntyessä yksi lapsi, Siukku, ja jos multa kysytään niin heidän olisi itsensä vuoksi kannattanut jättää lisääntyminen siihen. Se tarkoittaisi mun osalta sitä etten mä olisi syntynyt, bu-huu. :) En osaa pitää sitä mitenkään kauhean suurena menetyksenä, jos en olisi tullut tälle pallolle. Elämässäni on ollut kivoja hetkiä ja hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta en osaa pitää olemattomuutta, olemassaolemattomuutta siis, minään isona murheena.

Olen kiitollinen siitä, ettei minua hakattu, pidetty nälässä tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, siis silloin kun olin pieni ja avuton. Syntymästä en osaa olla kiitollinen, vaikka mulle on kerrottu että syntymäni kesti pitkään, melkein vuorokauden. Ei kai olisi Suklis tahtonut tulla pahaan maailmaan. ;) Muori synnytti mua kauemmin kuin esikoistaan, ikävä juttu. :( Kuitenkin hän oli 29 mun syntyessäni, joten katson sen ikäisen kyllä tienneen jo vähän mihin ryhtyy tai ei ryhdy. En minä ollut jossain sfääreissä kirkumassa, että nyt hankkiutukaa raskaiksi ja synnyttäkää mut tänne. Ei olemassa olematon ihminen pakota ketään mihinkään. Syntymän tahtovat aina vain vanhemmat, ei multa kukaan mitään kysynyt. ;)

Että sellaista, siihen loppuvat mun pohdinnat aiheesta ainakin toistaiseksi. ;) Varmaan niihin taas palaan, kun ainahan nämä jutut joskus esiin nousevat.

Puhe-elimessä

Soittelin Äetmuorille tänään, hänellä on makuuhuoneessaan vesivahinko. Joku putki siellä makuuhuoneen komeron seinän takana oli mennyt rikki ja Muori saanut makkarin lattian alle oikean lammen! Sitä ei mitenkään näkynyt ulospäin, ulospäin näkyi vain semmoinen 10 x 10 cm kostea läikkä komeron seinässä! Siitä sitten putkimiehet yms. lähti selvittelemään asioita lisää. Oikeastaan koko homma alkoi siitä kun Muorin alakerran naapuri oli saanut vettä kämppäänsä. Sen veden lähde oli siis Muorin asunnossa hajonnut putki. Onneksi taloyhtiön vakuutus korvaa tuon. Nyt on Muorin makkarin lattia revitty auki ja sitä kuivatellaan.. kai noin kuukauden verran.

0 kokonaista vuorokautta.. :)

Hih! Enää 22 ½ TUNTIA herkkuiluun! Vähän vaan harmittaa kun olen joutunut mättämään suklaateja sinne jääkaappiin. :( Leivonta hiukan pelottaa, että jos näännyn leipomusteni ääreen kun on näin kuuma. :( Mutta sitähän ei etukäteen voi tietää ja muutenkin, voin kai yrittää vaan ottaa rauhallisesti.

3 kommenttia:

Hoo kirjoitti...

Kun meidät nyt kuitenkin on heitetty tänne, niin kannattaa ottaa ilo irti!

Olen lukenut viime aikoina paljon flow:sta ja oppinut uutta. Ilmankos leffantuijottelu / suklaanmässytys / tietsikkapelit ym. jne. eivät tunnu oikein miltään. Siis pikkumausteina kyllä toki jees!

Todellista iloa (kutsutaan sitä sitten vaikka flow-kokemukseksi) saa sellaisista asioista, joihin saa - vai joutuu ? - laittaa itsensä likoon, haastaa itsensä, poistuu kenties mukavuusalueeltaan, oppii uutta ja joihin saa keskittää kaiken huomionsa.

Ei se ole oikein elämää, jos vaan koko ajan chillailee. Tulee tylsä ja tyhjä ja ontto olo.

Toinen ääripää - ja yhtä huono - on hurja suorittaminen. Siis eihän elämä ole mikään suoritus!

Luulenpa kyllä, että suurin este elämästä nauttimiseen on monelle se, kun ei osaa päästää irti menneisyydestä.

Kireä pipo ja lelut patterin välissä. Ei-kivaa mutta menneisyyttä! :)

ps. Lukaisenpa samalla vanhoja kirjoituksiasi; tämä pomppasi eteen jonkun toisen blogin kautta

Hoo kirjoitti...

Luin ensimmäisiä kirjoituksisasi ehkä kymmenen tai kaksikymmentä kipaletta.

Nauratti Pandan Juhlapöydänkonvehti -angstisi! :)

Ihan vakavissani ajattelen, että on surullista, kun ihmisen elämä pyörii yhden asian ympärillä. On se sitten vaikka herkuttelu kaksi kertaa kuussa kaikkine siihen kuuluvine rituaaleineen.

En ole mikään terapeutti, Luojalle kiitos. Joitakin asioita kuitenkin mietiskelin.

Mikä olisi se ensimmäinen askel, jonka voisi ottaa kohti mielekkäämpää elämää?

Millaista elämää oikeasti haluaisi elää?

Mihin kaikkeen voisi käyttää sen ajan ja energian mikä menee yhden asian ympärillä pyörimiseen?

Mitä asioita ei halua kohdata ja siksi keskittää ajatuksensa siihen yhteen asiaan?

On taivaan tosi, että jokainen voi muuttaa elämäänsä vain itse. Se ei ole välttämättä helppoa, mutta se on mahdollista. Pieniä askeleita :)

Minusta on surullista, jos elämä kuluu elämisen sijasta lähinnä olemiseen.

Ansaitset parempaa! :)

suklaahirviö kirjoitti...

Hoo: kiitos sulle pitkistä ja ajatusta herättävistä kommenteistasi.

Olet muuten oikeassa siinä, että flow-elämys on sellaista iloa, joka on .. no, merkittävää..? Itse olen joskus kokenut tuon tunteen, esim. yhdessä harrastuksessani.. Mutta harrastusta ei ole näin kesäisin, joten olo on siksi vähän orpo, on odotettava syksyä. Kyllä olet oikeassa siinä, että 'chillailu' ei riitä - pitäisi löytää jotain isompaa ja merkityksellisempää.

Mulla varmaan osasyy MÄSSYn tärkeyteen on se, kun olen työtön lortti [ja sellaiseksi myös jään]. Täällä maalla on aika vaikea keksiä mitään merkityksellistä tekemistä. Esim. sosiaaliset kuviot on minimissä, tai oikeastaan niitä EI OLE. Töitä ei myöskään ole, ei oikeasti ole.

Mulla on omat poliittiset vakaumukseni [olen kommunisti], mutta sitä on myös aika vaikea elää todeksi elämässä, koska mieheni on aika vastaan kommunismia. Hän on demari ja kokee kommunismin 'ääri-ilmiönä' ja hän vieroo kaikkia ääri-ilmiöitä, kommunismia ja jotain perussuomalaisuutta yhtä lailla. Tavallaan tahtoisin tehdä jotain konkreettista tuon vakaumuksen kanssa, mutta en tiedä mitä.

MÄSSY on sellaista 'helppoa' keinoa luoda jotain 'sisältöä' elämään. Se ei ole vain mässäystä, vaan siihen liittyy siivous ja kaikki sellainen juhlan tuntu, jota kovasti kaipaan elämääni. Kai se herkkuilu siis korvaa esim. puuttuvan sosiaalisen elämän. Kun ei oikein ole kelle järkätä juhlia, niin sitä järkkää niitä miehelle ja itselle. Tulee edes jotain touhua, siivous, leivonta ym. SÄÄLITTÄVÄÄ, tiedän sen. :(

En ole menettänyt toivoa mielekkäästä elämästä, tosin se tarkoittaisi jonkun sellaisen harrastuksen tai jokapäiväisen elämäntavan [?] löytämistä, joka olisi itsestä mielekästä ja antaisi sisältöä. Emme voi muuttaa täältä maalta pois [mies ei ainakaan tahdo], joten sen pitäisi sitten löytyä näistä kuvioista.