Oksennusta kurkussa

Nyt tässä herkkuilussa kävi pitkästä aikaa sellainen kielteinen juttu. Heräsin sunnuntaiaamuna ja tuntui kuin olisi kurkku ja suun pohja ollut... yrjössä.. :( Mutta kuitenkaan EN ollut oksentanut tyynylle tms.. joten se oli vain siellä kurkussa. Joku lukija kerran minulle vihjaisi, että se voisi olla merkki refluksitaudista, mutta enpä tiedä - ehkä [kun se kerran aina vain mässäillessä tulee, jos tulee] se on vain seurausta.. ahneudesta. :( Joka tapauksessa se oli aika kurja ilmiö.

Maistoin kahta ihanaa uutta suklaaherkkua, Maraboun Cookies & Cream-levyä. Se oli MELKEIN yhtä hyvää kuin Caramel & Crip, mutta sanoisin silti että karamellikrispi on niin ihmeen ihanaa, ettei sitä kai oikeastaan voi ylittää.. Pidin siitä, että tuossa kuukies-levyssä oli tummaa suklaakastiketta maitosuklaan sisällä! Voi luoja, aika hieno keksintö! Ja se kreemi, se kreemi.. Kuukies saa kouluarvosanan 9.

Sitten seuraa moussesuositus: Pirkan suklaamousse, sitä kannattaa kokeilla jos pitää tummasta suklaasta ja täyteläisestä moussesta! Se on aivan pistämätöntä ja saa kaikki aiemmin maistamani suklaamousset tuntumaan jotenkin.. aneemisilta.. Paketissa oli kaksi pientä sievää moussepurkkia, á 90 grammaa! Hih, noloa tunnustaa mutta mun piti ostaa niitä kaksi.. eli yhteensä vedin 4 tuollaista pikkuista moussea, ihan yksin. ;) On ne vain niin hyviä. Annan kouluarvosanalla täyden kympin ja plussan päälle vielä.

Tuplan vohvelisuklaauutuuttakin tuli maistettua. Olihan se hyvää, vähän tuli mieleen Kismet. Vohvelisuklaana oikein hyvää, koulussa se olisi kahdeksan ja puoli.

Tänään

Kävin kauppasta ruoka-aineet tälle päivälle. Enkä hamstrannut.. tuntuu kuin vielä olisin ihan tiltissä siitä viime viikonlopusta, eli ei oikein edes tehnyt mieli notkua makeishyllyllä vanhaan malliin. :( Ärsyynnyin vähän kassajonossa, kun eräs ihminen ilmeisesti kuvitteli sen luottokorttikuitin allekirjoituksen olevan joku kaunokirjoituksen maailmanmestaruuskisa.. eli siinä kassalla piti tuhertaa kaikki kolme nimeään hiiiiiitaasti ja mahdollisimman kauniilla käsialalla vielä, hoh hoh. Itse tyydyn vetäisemään lähinnä nimikirjaimeni niihin kuitteihin.

Oli tänään sellainen aika huono fiilis kauppassa muutenkin. On kuin - no, koin jotenkin olevani 'liikaa' siellä.. olevani tiellä. Ihmisten tiellä siis. Ostin appiukolle synttärikortinkin, hänellä on syntymäpäivä lokakuun alussa. Mä olen jo tottunut siihen, että jos en muista tällaisia juttuja, niin mies ei sitä myöskään tee. ;) Kuinkahan moni aikuisen miespuolisen suomalaisen äiti tai isä saa synttärikortin vain siksi että MINIÄ muistaa sen laittaa..? Aika kauheaa oikeastaan ajatella. Suomalaiset tytöt ja pojat kasvatetaan vieläkin todella eri tavalla. Tyttöjen kohdalla korostetaan sosiaalisten suhteiden hoitamisen tärkeyttä ja ihmisten huomioon ottamista. Poikien kohdalla taas - no jaa, en tiedä MITÄ siinä sitten korostetaan, mutta ei ainakaan toisten huomioimista tai muistamista. Luin vähän aikaa sitten yhden tosi koskettavan kirjan, omaelämänkerran jossa yksi [suomalainen] tyttö kertoi äitinsä kuolleen kun hän oli aika pieni. Isä ei koskaan järjestänyt tälle tytölle mitään syntymäpäiväiloa, ei leiponut tai ostanut kakkua tms. Hän ei yksinkertaisesti tullut edes ajatelleeksi sellaista. Oikein sydäntä särki sitä lukea eikä tuo tapahtunut joskus 50-luvulla, vaan 80-luvulla! Että silleen.