Parantumaton patti?

Häpyhuulipatti ei ole ihan niin nopsaan parantunut kuin olisin toivonut. Hiukan tuntuu kuin siitä olisi vielä [niistä tikeistä siis] tullut pari veripisaraa. En tiedä onko tämä totta vai luulottelua, niin pienestä veritiplusta alushousuissa oli kyse. En edes ole varma oliko se verta. Hoh hoijaa.. No, joka tapauksessa on se alue vielä aika 'arka'. :( Esimerkiksi seksiä ei viitsi ajatellakaan - oikeasti! - ja alapesussakin on saanut olla aika varovainen. Olisinpa nyt jo pian 'sieltäkin' normaali, oma itseni! Ei jaksaisi aina varoa.. Silloin joogaa kokeillessakin se haittasi. Kun vaihdoin asennosta toiseen, niin pikkuhousut hankasivat ja se sitten hiukan teki kipeää. Mutta lääkäriin en nyt enää mene sen vuoksi, EN! :)

Äetmuorin kanssa puhelimessa, osa ääretön

Oli taas viikottaisen velvollisuuspuhelun aika! Ihme kuinka Muori voi aina loukkaantua niin kummallisista asioista. Joskus häntä tuntuu ärsyttävän suunnattomasti se, kun en muista jotain juttua esim. varhaislapsuudestani. Nyt en muistanut Isukin jotain työkaveria ja työkaverin perhettä. Tapasimme heitä ehkä pari, kolme kertaa kun olin n. 0-5-vuotias. Ja nyt sitten minuun ollaan tyytymättömiä.. 'Kuinka et edes Virtasen Kalea [nimi muutettu] muista! Ja niin kuin sinä tykkäsit niiden villakoirasta ja koko perheestä'. :( Juu, voi olla että tykkäsin, mutta en usko olevani ainoa tuon ikäinen lapsi, joka on unohtanut pari kertaa tapaamansa perheen..

Kyse ei ole niinkään siitä, että Muorista olisin HUONOMUISTINEN.. koska muistan taas erään toisen samaan aikaan kuvioissa olleen tuttavaperheen. Kyse on siitä, etten 'suostu' muistamaan asioita, joita Muori pitää tärkeinä. Häntä loukkaa se, että joku elämys, ihminen tai asia on mennyt mun ohi.. ja ollut taas hänelle kauhean tärkeä. Minä en käsitä kuinka siitä voi suuttua! Meillä on miehen kanssa jo niin pitkä historia, että jotkut jutut jo meidän historiassa ovat sellaisia että ne toinen muistaa ja toinen ei.. Ei se mua ärsytä ainakaan, huvittaa joskus, joskus taas kiehtoo se kuinka erilaiset asiat me ihmiset painamme mieleemme.

Äetmuori nyt kuitenkin piti pitkät jutut tuosta 'Virtasen Kalesta' ja kuinka hän kuoli tässä muutama vuosi sitten. Silloin kun Isukki vielä asui meidän kanssa, niin näitä tuttavaperheitä meillä oli. Vähän, mutta oli kuitenkin. Silti sanoisin että meillä elettiin aika kokoonkäpertynyttä elämää. Esimerkiksi Muorilla oli ja on aika suuria vaikeuksia hyväksyä ihmisiä ja nauttia oikeasti heidän seurastaan. Hän saattaa olla seurassa hilpeä, mutta jälkeenpäin muistan aina kuinka hän ruoti tuttavapariskuntien elämää, käytöstä ja mielipiteitä. Isukki sai olla kiitollisena yleisönä..

Minä nyt en vaan tajua miksi en muista sitä Virtasen Kalea, ei vaan tule yhtään mieleen mitään!

1 kokonainen vuorokausi ..

.. herkkuiluun. :) Olen ollut viime aikoina aika alamaissa, siksi kai ajatuskin herkkuilusta nyt piristää. Ei se ole mitään syysmasennusta, koska syksy on oikeasti hyvää aikaa mulle. Harrastukset alkavat ja muutenkin on pirteä ja jaksava olo. Mutta nyt vain on ollut vähän surumielinen olo. Mietin perheitä, sitä kuinka hirveän heppoisin perustein ihmiset perheytyivät ja kai jotkut perheytyvät yhä. Sitten sanotaan näsäviisaina, että muuten ei ihmisiä olisi, jos ei uskallettaisi [!] laittaa lapsia maailmaan. Juu, kyllähän se siltä vankasti näyttää, että maapalloa uhkaa IHMISKATO, eihän meitä ole kuin tuollaiset 6-7 miljardia kai. Ja lisää tulee.

No, herkkuilu on kuitenkin kiva asia. :) Menen iltapäivällä kauppaan ja ostan muutamia juttuja. Sämpylää pitää ostaa [tykkään ahtaa leipää mässyissä, koska muuten se on minulla 'kielletty'] ja meetwurstia. Ja sitten sellaisia ristikkosipsejä. :) Leivontaankin tarvitsen aineksia, ainakin kermaa tarvitaan ja sen sellaista, perusjuttua! Hih, en malta enää odottaa! Harmittaa vaan.. mies on menossa Lidliin töiden jälkeen ja en KEHTAA pyytää häntä tsekkaamaan makeishyllyä.. että josko siellä olisi jotain mulle.. :( Nyt vain jotenkin tuntuu, etten tahdo sitä pyytää, vaikka mies ei mua tuomitsekaan ahtamisen vuoksi.