Juoruilusta ja kierosta kommunikaatiosta

Mässäilystä on vasta pari päivää ja jo nyt odotan uutta. :) Ihmettelen tätä, ihmettelen oman toipumiseni nopeutta. Yhdessä vaiheessa viime herkkuilua ajattelin, että ei ikinä enää. No, niin varmaan ajattelee jokainen juoppokin krapulassaan.. Mutta se menee ohi. Vatsa toipuu, mieli unohtaa.

Yksi juttu jota oikeasti inhoan tässä syömissysteemissäni [mässyjen ja askeettisen elämän vaihtelussa siis] on se mihinkään johtamattomuus. Herkkuilet, podet jotain vatsavaivoja - ja parin viikon päästä taas. Se ei JOHDA mihinkään. Kaikki vain toistuu.

Ja taas voi sanoa, että näin varmaan juoppokin selvinä hetkinään ajattelee.

Mitä vanhemmaksi elän sen selvemmät yhtäläisyydet mun mielestä ovat esim. joillakin syömishäiriöillä ja päihderiippuvuuksilla! Olisi mielenkiintoista selvittää suvuittain näiden esiintymisiä. Omassa suvussani ainakin on päihdeongelmaisuutta [miesten osalta] ja syömishäiriöitä [Äetmuori ja hänen äitinsä].

Luin netistä että syömishäiriöisten perheissä ovat yleisiä vuorovaikutushäiriöt. Sitä ei mitenkään sen kummemmin selitelty tai yksilöity - olen yrittänyt itse ottaa selvää sanan merkityksestä. Kieltämättä kuulostaa tutulta.

Meillä perheessä on aina kommunikoitu 'kierosti', vai voisiko siis sanoa että ei ole kommunikoitu ollenkaan. Siukku sanoo jotain musta Äetmuorille ja vannottaa 'et sitten sano Suklikselle, että olen sanonut näin..' Ja sitten Muori pettää ensin Siukun luottamuksen kertomalla mitä Siukku on musta puhunut JA sitten vannottaa MUA: 'et sitten kerro Siukullesi, että minä kerroin.' Lopputulos: olen vihainen Äetmuorille [joutavien juttujen levittelystä] ja pettynyt Siukkuun ja ylipäätään tulee aina vain mahdottomammaksi ajatus luottaa kumpaankaan.

Kun tajusin kuinka vahingoittavaa JUORUILU oikeastaan on, niin silloin itse lopetin kaiken sellaiseksi vähimmässäkään määrin ymmärrettävän. Tarkoittaa sitä, että en kerta kaikkiaan puhu Muorin kanssa esim. Siukusta, koska luultavasti Muori vääntelisi sanojani ja toistaisi ne Siukulle - ja taas olisi yksi lisäsyy kaikkinaiseen epäluottamukseen.

Muori haluaa yli kaiken olla ihmisten USKOTTU. Hän jotenkin melkein kuin 'imee voimaa' ihmisten salaisuuksista ja aina väittää, että kaikki hänelle uskoutuvat. Hän ei kuitenkaan osaa olla luottamuksen arvoinen.. pahempi juttu!

Ymmärrän tavallaan aika hyvin nyt Isukkini menettelytapoja. Hän lähinnä hymähteli tai nyökkäili Muorin jutuille. Ihmettelin nuorempana että miksi hän ei sanonut mitään.. no tietenkään ei sanonut, koska ei halunnut sanomisiaan jäljestä päin vääristeltävän tai hoettavan ympäri maailmaa! No, Muoria se tosin ei haitannut ja hän usein myös keksi kaikenlaista, mitä Isukki muka joskus olisi sanonut.. Kerran kysyin suoraan Isukilta oliko hän sanonut asian X, koska se tuntui niin epäluonteenomaiselta hänelle.. Eikä tietystikään ollut puhunut mitään sellaista..

Olen itse päättänyt astua 1. askeleen kohti rehellisyyttä tässä meidän kieroutuneessa kolminpelissä [Siukku-Äetmuori-minä]. Jatkossa jos Muori jotain sanoo Siukun musta sanoneen - jotain kielteistä siis - niin ajattelin ottaa suoraan ja ystävällisesti yhteyttä Siukkuun ja selvittää asian hänen kanssaan. Uskon että se on mahdollista tehdä ilman riitaa. Tai kävi miten kävi, niin näin nyt olen päättänyt, koska minusta tämä nykymeno on lapsellista ja typerää.

Kouluajoilta muistan yhden tytön, joka pelaili kummallisia pelejä. Mä tunnistin ne - ehkä oman perhekokemukseni kautta - mutta kaikki eivät kylläkään. Hänen suosikkihuviaan oli ystävyyssuhteiden tuhoaminen. Kertoi aina A:lle ystävä B:n muka sanoneen jotain.. ja jotenkin hän aina sai ihmiset uskomaan juttujaan.. ja sitten A ja B riitautuivat. :( Kai se tyttö sai siitä jotain vallantunnetta - pystyi repimään ihmissuhteita hajalle. Kouluissakin kasvaa siellä täällä pikku psykopaatinalkuja..

Ummetus

Sellaista on nyt minulla. :( Harmittaa, mutta toisaalta voi olla että se menee ohi parissa päivässä.