Lauantaina meille tuli [lyhyesti] käymään eräs miehen työkaveri. Hän tuli vaan vilkaisemaan yksiä miehen harrastusjuttuja täällä kotona, mutta tietysti me Kohtasimme, hän ja minä. Oli jotenkin tosi vaikeaa olla .. mulla oli koko ajan tietysti LÄSKI OLO [lääkkeiden lopetuksen jälkeen se olo on ollut koko ajan] ja siksi katselin tätä ihmistä kummallisesti (?) kulmieni alta ja olin todella epävarma, vaikkakin hyväntahtoinen.
Inhoan tuota läskiä oloa, se tekee musta joskus ihmeen anteeksipyytelevän olemukseltani ja vaivaantuneen.. :( Tuntuu kuin selkärankakin olisi muuttunut läskiksi...
Tämän nyt meillä olleen miehen työkaverin kanssa olemme ehkä eniten tekemisissä. Siis jos nyt puhutaan miehen sosiaalisista kuvioista. Heillä on yhteiset harrastukset ja tavallaan on oikeastaan kummallista ettemme ole tämän ENEMPÄÄ tekemisissä toistemme kanssa. Asumme nimittäin saman tien varrella, ja vaikka matkaa meiltä heille onkin 20 km, niin se on silti matka, jota tulee ajettua koko ajan. He ajavat meistä ohi mennessään ja tullessaan mökilleen ja me [tai ainakin mies] ajaa heistä ohi joka aamu ja iltapäivä työmatkoillaan!
Minusta usein tuntuu, että emme siksi ole toistemme kanssa tekemisissä, koska tämän miehen vaimo ei välttämättä ole mun suurin fanini. Syytä on vaikea tietää, olen aina yrittänyt olla erityisen ystävällinen hänelle. Joskus huvikseni mietin miten me sijoitumme heidän sosiaaliseen koordinaatistoonsa.
Pääasia kuitenkin että mies on tyytyväinen ystävyyssuhteeseensa. Meillä mies ei oikeastaan ole sellainen super-uskoutuja ja läheisten suhteiden luoja. Tuntuu kuin hänellä ei olisi tarvetta pitää mitään uskottua ystävää.. :) Vaikka kyllä joillakin miehillä on tarvetta sellaiseen, ei se ole vain naisten juttu!
Kerran mies sanoi, että työpaikalla varmaan pitävät häntä 'tylsänä'. Nousin vastustamaan kiivaasti, mutta sitten tajusin, että luultavasti miestä VOI tuntemattomat pitää vähän tylsänä, vaikkei hän sellainen ole! Ujo hän on, eikä heti riennä vuodattamaan kaikkea elämästään jollekin satunnaiselle tuttavalleen. Mies on myös varmaan ainoa tuntemani ihminen, joka ei oikeasti pyri esittämään .. yhtään.. mitään. Hän on aito. Se on harvinaista. Useimmat meistä filmaavat vähän. Pyrkivät vaikuttamaan mielenkiintoisemmilta, älykkäämmiltä, hauskemmilta ja loistokkaammilta kuin ovatkaan.. Mutta ei mies.
Herkkuhimoissa
On ollut kauhean herkkuhimoisa päivä. :( En tiedä miksi nyt tuntuu siltä - toisaalta kuukautiskierto on taas kerran siinä vaiheessa, kun yleisesti ottaen makea himottaa. Minulla ainakin hormonaaliset asiat vaikuttavat vähän kaikkeen. Kuukautiskierron loppupuolella on usein naminhimoa. Ovulaation jälkeen siis.
Olen katsellut kaikkia ihania kakkuohjeita. Tämä siitä huolimatta, että olen jo päättänyt leipoa sitä Esterhazyä, josta kerroin viime postauksessa. Valion uutuusmaku maustetuissa rahkoissa - tiramisu - innostaa sekin miettimään kaikkea levotonta.
Tänään ostettiin miehelle järkyttävän suuri irtokarkkipussi Tarjoustalosta ja voi että, kyllä itseäkin himotti ne kaikki namut siinä laarissa! No, 'enää' 5 kokonaista vuorokautta herkkuiluihin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti