Hei me leivotaan!

Mässäykset on sitten taas mässätty! Ja olihan hyvää.. kun kaikkea tein, punttasin pullaa ja tein sen sukulaatikaakunkin. Mitenkään kauhean huonoksi olo ei mennyt kertaakaan koko viikonlopun aikana. Huomaan, että silloin menee, jos suunnittelen vaikka mässyjen HARVENTAMISTA. Silloin sitten paniikissa vedän kauhean määrän kaikkea, kun ajattelen että jos en sitten moneen viikkoon saakaan. Oikeastaan tämä nykyinen systeemi on varmaan aika hyvä, kahden viikon välein herkuttelut. Ei pääse 'paine' kasvamaan..

No niin, siis leivoin suklaakakkua, josta sitten tulikin aika erilainen kuin mitä mua inspiroinut ohje oli. Näin se syntyi:

Supersuklainen kakku

Pohja:
100 grammaa dominokeksejä (täytteineen, siis)
40 grammaa sulaa voita

Täyte:
200 grammaa Fazerin Premium 70% suklaata
1 purkki Valion Tiramisu-rahkaa
1 purkki Flora Vispiä
1 ½ - 2 dl hienoa sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 liivatelehteä
vajaa ½ desilitraa konjakkia
50 grammaa Fazerin tummaa suklaapatukkaa rouhittuna

Tarjoiluun: kermavaahtoa

1. Murskaa dominokeksit esim. pakastuspussin - itse laitan aina 2 pussia päällekäin - sisällä käyttäen kaulinta tai mitä tahansa muusinuijaa. Sulata voi ja sekoita keksimuru ja voi. Ota 20 cm halkaisijan irtopohjavuoka ja leikkaa sen pohjalle sopivankokoinen pyörylä leivinpaperista. Painele keksi-voi -seos leivinpaperipyörylän päälle, älä vuoan reunoille. Painele kevyesti, älä 'junttaa' kauheasti keksejä ja voita, tai tulee kova pohja. Rouhi 50 grammaa suklaata esim. veitsellä. Laita jääkaappiin odottamaan vuoka ja rouhittu suklaa.

[Tässä välissä sanon, että mun mielestä olisin voinut laittaa dominoa reilumminkin tuohon pohjaan, ehkä 150 g ja lisätä himpun verran sitten sitä rasvan määrää. Domino ei nimittäin murustunut ihan samalla lailla kuin esim. kaurakeksi - se täyte siinä vähän sotkee juttuja - ja tuntui että sitä pohja-ainetta tuli aika niukasti. Rasvaa ei myöskään olisi tarvittu ihan noin paljon, kun kerran dominossa on se valkoinen täyte, joka tavallaan 'sitoo' pohjaa myös. Eli seuraavalla kerralla 150 g dominoa ja joku 50-60 g voita.]

2. Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä. Vatkaa Flora Vispi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää Vispin joukkoon tiramisurahka ja sokerit. Sen jälkeen lisää jäähtynyt, sula suklaa. Nämä siis sekoitetaan kaikki sähkövatkaimella.. Ja lorauta vähän konjakkia joukkoon, testaa maku! Suklaarouheen voi myös lisätä tässä kohtaa.

[Huomaa että sokerin määrä on tosiaankin kovin tulkinnanvarainen juttu! Joku tykkää makeammasta, joku ei.. sitä kannattaa siis maistella! Itse laitoin sokrua reilusti, koska käyttämässäni sukulaatissa oli jo hiukan sellaista runsaskaakaoisen suklaan kitkeryyttä. Taisi sitä vanisokeriakin lupsahtaa vähän enemmän kuin ohje salli. ;) Aina itse maistelen sen, että missä kohtaa on jutut kohdallaan.. ]

3. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. viideksi minuutiksi. Sitten ota n. 3-5 rkl konjakkia - tai vettä - ja kiehauta se ja ota kattila pois liedeltä. Sekoita liivatelehdet kuuman nesteen joukkoon. Anna jäähtyä vähän aikaa ja sekoita liivateseos ohuena nauhana täytteeseen. Tämänkin voi MUN mielestä tehdä sähkövatkaimella - itse teen aina - mutta ei tietenkään pidä oikein urakalla vatkata, vaan ihan vain sen verran, että ainekset sekoittuu.

[Ja nyt muuten sanon, että tuossa oli liikaa liivatelehtiä! Ei se makua haitannut, eikä koostumustakaan varsinaisesti, olipahan vain turhaa tuhlausta pistää kolme! En ole varma olisiko niitä tarvittu OLLENKAAN. No, ehkä 2.. Tumma suklaa käyttäytyy kai vähän eri tavalla kuin valkoinen, valkoinen vaatii enemmän liivatetta, niin olen jostain lukenut. Tosiaan tuosta kakusta tuli aika jämäkkä. Olisi riittänyt vähempi.. Neuvon muita mahdollisia leipureita tosiaan vähentämään sen liivatteen minimiin.]

4. Kaada täyte pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa esim. foliolla peitettynä vähintään 4 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään. Maut tasaantuvat kunnolla mielestäni vasta pitemmän hyydytysajan jälkeen! Pyöräytä veitsellä tms. vuoan ja kakun välistä ja poista irtoreuna. Vatkaa 2 dl kuohukermaa vaahdoksi ja mausta sokerilla + vaniljasokerilla. Tarjoa kakku kermavaahdon kanssa. Nautiskele!

Näin siis syntyi herkkukakku. ;) Se oli oikeasti HYVÄÄ.. Mutta tavallaan se ei välttämättä olisi vaatinut edes tuota suklaarouhetta sinne massan joukkoon. Mä nyt tein tällaisen ohjeen, jossa oli paljon omia 'parannusajatuksiani', että jos joku innostuu vaikka kokeilemaan..

Muuten tuo Fazer Premium 70% oli todella hyvää..! Sitä voisi ihan syödäkin, siis herkuttelusuklaanakin. Korkea kaakaoprossa pelotti suotta. ;) Mutta sitä ihmettelen miksi leivonta- ja jälkiruokasuklaa on tehty niin vaikeasti paloiteltavaksi! Paksuja, paljon voimaa vaativia palasia.. En tykkää! Leivontasuklaan haluaisi helposti paloiksi, että sen sitten saisi kätevästi sulaksi. Tätä sukulaatia varmaan käytän toistekin leivonnassa.

Valion Tiramisurahka oli mulle vähän pettymys. Se sopi tähän leivontaan, muttei se mun mielestä ollut juuri kahvin makuista kummempaa. Eli siis en tiedä missä se tiramisu siinä oikein oli. ;)

Jotkut vihaavat Flora Vispiä yli kaiken.. Mä en kuulu siihen koulukuntaan. Kyllä se mun mielestä hyydykekakuissa ajaa ihan saman asian kuin kerma. Eikä maistu mitenkään pahalta.

Tuo kakku on kyllä nk. aikuiseen makuun.. Lapset ei välttämättä välitä konjakin mausta, eikä kovin tummasta suklaastakaan. Vähän hirvittää kun ajattelen sitä mua inspiroinutta Valion ohjetta, jos joku OIKEASTI mättää viskiä melkein desin tuollaiseen kaakkuun. Mulle se vajaa ½ desiä konjakkia oli ihan enemmän kuin tarpeeksi. Ja kyllä tuo sen kermavaahdon seuraukseen vaati, siinä oli makunautinto täydellinen.

Läskipelko

Olen nyt viime aikoina alkanut pukeutua ihan HULLUSTI. :( Olen ostellut todella, t o d e l l a isoja vaatteita kirppiksiltä ja verhoan kropan niihin. Näen itsekin, että ne ovat ihan liian isoja, SÄKKEJÄ. Mutta teen noin, koska mulla on niin lihava olo. Pelkään olevani lihava, kavahdan sitä ajatusta ja siksi on vartalo saatava piiloon. Miehen mielestä olen ihan hullu, mutta en oikein osaa nyt muutakaan tehdä. Tekisi tavallaan mieli aloittaa aivolääkkeet uudestaan, jos niiden myötä joku järki palaisi, mutta en vaan sitä(kään) saa nyt aikaiseksi. Siispä: jättivaatteita.