Lastenkotilapsi

Minä en olekaan päivittänyt - olen ollut jostain syystä poikkeuksellisen alamaissa, melkein oikein kunnolla masentunut! Suklis Surusilmä, Suklis Surun Tytär kyntää Alakulon merta kuin mikäkin ikäloppu purtilo Itämerta..

Nyt joku miettisi tietysti MIKSI. Vaikea on sanoa selkeää yksittäistä syytä pahalle ololle, joskus näitä vain tulee.. Tuntuu silloin niin toivottomalta kaikki. Osittain kai tämä rahatilannekin tympii. Kun ei sitä ole ja joskus on kauhean vaikeaa olla niin riippuvainen puolisosta. :( Vaikeaa henkisesti siis.

Muutenkaan en ole ollut oikein tyytyväinen itseeni. Tahtoisin olla toisenlainen, vahva ja kaunis ja pärjäävä. Masennus tulee, kun ei voi tahtomisella muuttua. On vain oltava oma itsensä.

Sitten on nyt lokakuussa tullut paljon masentavia uutisia. Ei suoranaisesti meidän sukuun, mutta esim. erään ystäväni appiukko tapettiin. :( Hän oli alkoholisti ja pahoin velkaantunut. Lankoni paras ystävä teki itsemurhan ja samoin eräs miehen metsästysseurakaveri! Että sellainen lokakuu!

Mutta ei se mitään, nyt se on ohi. ;) Koittaa MÄSSY taas, siihen on enää n. 22 tuntia..! Olen ostellut jopa sitä varten juttuja, joten NIIN masentunut en ole ollut.. :) Ja sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on..

.. Sukusalaisuus

K-Mummi - Äetmuorin äiti siis - vietti lapsuudessaan ainakin vuoden lastenkodissa! Ja tässä on se iso paukku: en tiennyt, en koko sinä aikana kun K-Mummi eli!! Ja itse asiassa ÄETMUORIKAAN ei tiennyt! Hän kuuli sen serkultaan. K-Mummin äitihän erosi miehestään. Se oli silloin 1900-luvun alkuaikoina harvinaista ja heillä, äidillä ja 3:lla lapsella, oli sitten kovat ajat taloudellisesti. Niin K-Mummin äiti ratkaisi tilanteen .... seilaamalla yksin Amerikkaan! 'Tienaamaan', näin oli meininki. Ja perhe hajosi tai hajotettiin. Kaksi lapsista, ihan pieni vauva, eli isotätini M, pääsi sukulaisperheeseen. Niin myös n. 10-vuotias poika, isoenoni H. Mutta keskimmäinen lapsi, eli K-Mummi, joutui lastenkotiin. :( Siellä hän sai elellä kunnes äitinsä palasi Amerikasta ja säästettyä rahaa mukanaan. Niillä hän sitten perusti kampaamon, joka toi elannon hänelle ja lapsille.

Kummia salailijoita ovat kaikki Äetmuorin puolen sukulaiset, tai siis tämä meidän sukuhaaramme! K-Mummi ei koskaan puhunut lapsuudestaan ja Äetmuori on aina joutunut turvautumaan serkkuihinsa ja tätiin + enoon, jos on halunnut jotain tietää. K-Mummi ei edes kyselyihin mitenkään vastannut. Osaan kuvitella, että lastenkotiin joutuminen on varmaan ollut jollekin n. 5-vuotiaalle [sen ikäinen K-Mummi silloin oli] järkyttävä kokemus.

En oikein tiedä ihailisinko vai paheksuisinko K-Mummin äidin! Tavallaan se on sankarillista lähteä noin, se on itsenäistä - tuona aikana varsinkin - ja urheaa. Mutta sitten taas tuo, että noin jättää lapsensa.. :( H-isoeno sanoi ainakin ajan 'sukulaisissa' olleen aika karmeaa. Isotäti ei muista siitä mitään, koska hän taas oli vauva.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella ihmisistä, jotka ei tahdo kertoa lapsuudestaan tai jotka sen salaa jälkeläisiltään. Tietysti heillä on siihen OIKEUS, mutta minä en usko että asioista vaikeneminen on aina se paras tapa toimia! Salatessa ei oikein anna muille edes avaimia itsensä ymmärtämiseen.

Ja tässä asiassa olen minä valitettavasti Äetmuorin tytär ja K-Mummin tyttärentytär. :( Itsekin salailen, ja PALJON, salaan mässyongelmat [syömishäiriön] ja monta muutakin asiaa. Kummasti tietyt toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle!