Jumissa

En lähtenyt minnekään torstaina, en Lidliin katsomaan kävelykenkiä, en minnekään. Taas tiedän sen: alkaa JUMITUS, olen neljän seinän sisällä ja tänne kai jään. On se kumma miten paljon oikeasti se aivolääkkeiden lopettaminen vaikuttaa käytökseen! Minusta tulee aina ihan erakko kun lopetan.

Mutta nyt eletään jo perjantaita. Tänään mun on pieni pakko nostaa peppu penkistä, koska yksi elokuva pitää palauttaa kirjastoon! Olen yleensä tosi tarkka aina näistä, että palautan ajoissa. Ei tee mieli maksaa sakkoa jostain ihan turhasta. Tuo elokuva onkin ollut jo meillä niin kauan, että olen joutunut uusimaan lainan netin kautta ja nyt sitten se on vietävä.

Kun tiedän joutuvani 'liikkeelle' niin se hiukan stressaa. Mietin nyt jo yöllä, että mun pitäisi olla nukkumassa. Inhoan liikkeellä oloa väsyneenä. Mutta sitten kun alan stressata nukkumisen pakosta, niin en ainakaan saa unta! :( Joskus melkein pelkään mennä sänkyyn, kun vaan pyörin väkkäränä siellä. Yleensä kasaan kaikkia paineita liikkeelle lähdöstä. Mietin autoa, kuinka romurauta mua sitten kuskaa - varsinkin talvella hermostuttaa kun mietin sen käynnistämistä. :( Se ei ole ihan helppo juttu. Ja mielessä käy sekin että toheloinko nyt liikenteessä jotain..

Tänään on pyykkikone hurissut ja surissut! Nyt Suklis hyrisee tyytyväisyyttään: pyykkikori on ihan tyhjä taas. Ei ole lakanoita, pyyhkeitä, ei vaatteita pestävänä. Saan jotain tyydytystä siitä, kun näin HALLITSEN elämää. En ehkä pysty työllistymään tai saa syömishäiriötä kuriin, mutta pyykkikorin ainakin saan tyhjäksi. Ja vaikken itseä kehukaan, niin joillekin tuo tuntuu olevan kova saavutus. Pystynpä siis johonkin minäkin!

Hi-hii, sitten reilut 22 tuntia vielä odotellaan .. ja alkaa herkkuilut! :) Jostain luin tai kuulin Alfred Hitchcockin olleen myös tällainen, tällainen kuin minä, siis jotenkin herkkupakkomielteinen. Tosin Hitchcockissa se näkyi aika selvästi, hän oli näkyvästi pyöreä mies. Sellaistakin kuulin että A.H. olisi inhonnut kananmunaa, siis sen koostumusta, tuntua, raa'an munan näköä.. ja ettei hän siksi oikein olisi voinut valmistaa kohokkaitakaan. :) Hassua. Mulla ei ole sellaisia 'outoja' ruokakammoja.. Mutta on muutama juttu, joista en pidä, tai joita suorastaan inhoan. Mutten näytä inhoa, vaan pystyn kyllä teeskentelemään kahvi- taikkas ruokapöydässä että hyvää oli. Ainakin niin kauan kunhan ei tarvitse santsata!
- raparperi kaikissa muodoissaan, piirakoissa, kiisseleissä, kakuissa, hyh
- puolukka kaikissa muodoissaan, survoksena, hillona, sellaisenaan, yöks
- sienet
- sisäelimet
Omenapiirakasta en yhteen aikaan pitänyt ollenkaan, mutta nyt olen 'huolestuttavasti' kai alkanut tottua siihen. ;) Sitten muistan joskus teininä vielä aurajuusto ja kaikki sinihomejuustot oli mulle kauhistus.. Kerran pizzeriassa kokki oli unohtanut sen ettei mun pizzaan tule sinihomejuustoa ja tein jotain niin poikkeuksellista kuin lähetin takaisin sen pizzan sinne keittiöön ja tahdoin uuden ilman sitä juustoa. Kun en VOINUT sinihomejuustelia syödä. Mutta nyt taas pidän sinihomejuustosta. ;) Aikuisen maku on erilainen kuin nuoren.

Mauista tuli mieleen, että pitäisi melkein jyrskätä pieni pala sitä Fazer Premium 70% suklaata, ennen kuin isken sitä 200 grammaa siihen kakkuuni! Jos se onkin ihan hirveää, niin olisi aika erehdys sitten...! Pilaisi kyllä päivän.