Kjell-Kjell

Mies on dieetillä taas. Hän kauhistui, kun vaaka näytti 105 ja ½ kiloa. Kai se on sitten hänestä liikaa. Nyt hän on jättänyt jälkiruoat kokonaan väliin. Miehellä jälkkäri on aina ollut jäätelö.. niitä meillä on pakastimessa, niitä yksittäispakattuja.. Nyt hän on jättänyt ne siinä toivossa, että paino laskee.

Minä, Suklis, kirjoittelin kauppalappua jossa on sitten mässyssä tarvittavat leivonta-ainekset ja muu. Mies saa torstaina töistä tullessaan käydä kauppan kautta. Nyt olen taas siinä 'vaiheessa', että jotenkin tympii.. listan laatiminen siis. Kun herkkuilu lähestyy, niin motivaatio jostain ihmeen syystä aina putoaa. Joskus tuntuu kuin tykkäisin asioiden suunnittelusta enemmän kuin niiden tekemisestä. :(

Suklis lukee

Mullahan on se ihmeellinen rakkaus Helsinkiin, vaikken ole koskaan siellä asunut ja käynytkin ihan vain pari kertaa elämäni aikana! Mutta niin vain kiehtoo mua Helsinki, erityisesti Kallio ja Punavuori. Siis sellaiset perinteiset työväenalueet!

Näin kirjastossa Kjell Westön romaanin.. nimeltään Älä käy yöhön yksin. Lainasin sen ja olen nyt sen lukenut. Pidin paljon! Tietysti siinä oli paljon vierasta mulle, esim. kaikki musiikkikuviot. Ja sitten joku yläluokkainen suomenruotsalaisuus on mulle aika vierasta, ja siinä kirjassa oli sellaisiakin henkilöhahmoja. Mutta noin muuten se oli kiva. Kertoi Helsingistä, helsinkiläisistä. Siksi sen oikeastaan lainasinkin. ;)

Hiukan kyllä häiritsi siinä sellainen epäuskottavuus. Että joku henkilö teeskentelee kuolleensa ja onkin elossa, piilee jossain.. Tuli vähän sellainen olo, että tämä on jo liiaksi fantasiaa. Tavallisessa elämässä on ihmettä kyllin, ei oikeastaan tarvita mitään pöyristyttäviä juonenkäänteitä! Kirja olisi ollut tosi hyvä ihan ilmankin sitä loppua, jossa löytyy se piileskelevä valekuollut.

Oli kuitenkin kiva taivaltaa hetki Helsingin katuja ja samaistua suurten ikäluokkien nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Joskus olen muuten lukenut K.W.:n kolumneja jostain ilmaisjakelulehdestä. Oliko se Pirkka vai Me vai mikä - joku kaupan lehti kuitenkin kai. Hänellä on usein hyviä pointteja.

Suklis leipoo

Pistin tänä iltana jääkaappiin viilenemään sellaisen tekeleen! Joskus aikaa sitten luin Seitsemän sortin leivonnaiset-kirjaa ja siellä oli Isoäidin piparileipien resepti. Se jäi kummittelemaan päähäni ja nyt tänä iltana punttasin taikinan valmiiksi jääkaappiin. Ohjeessa käskettiin sen seistä kylmässä 3 vrk, mutta itse en aio olla niin pitkän linjan leipuri. ;) Kun sen nyt ke-iltana tein ja pe-iltana leivon, niin ei se taida olla kylmässä kuin 2 vrk, mutta saa luvan riittää!

Minä pienensin reseptin KOLMANNEKSEEN! Se oli nimittäin ihan tolkuton se alkuperäinen, siitä tulee 100 kappaletta näitä piparileipiä! Sata! Nyt niitä pitäisi tulla n. 30. Sekin on paljon, mutta ajattelin pakastaa osan.

Melkein tuli tenkkapoo, kun kesken leivonnan huomasin, että vaalea siirappi on ihan lopussa! Täytyi oikein pyytää mies apuun, että sain kaiken kaaputettua mukaan ja tuli juuri tarvittava määrä sitä siiraa.. ei yhtään ylimääräistä jäänyt. Mies leikkasi ne pahviset siirappitörpöt [niin, mulla oli 2 avattua, olen possu!] matalammiksi ja sitten olikin helppo lusikalla vedellä sieltä sisällöt. Tavallaan oli hölmöä, etten itse tullut sitä ajatelleeksi.

Kerran pienensin porkkanakakun reseptin ja voi jee, oli viittä vaille ettei se mennyt pieleen koko leivonta. Mä olin koulussa surkea matematiikassa, mutta luulisi nyt vielä mun osaavan jakaa neljällä. ;) Joka tapauksessa olin laskenut jauhoin määrän ihan liian suureksi. Viime tingassa sitten huomasin, ettei tämä voi pitää kutiaan. ONNEKSI huomasin ajoissa - muuten olisi jauhoja tullut 2 x niin paljon kuin mitä piti! Täytyy nyt toivoa, että tuo mun piparileipäresepti oli oikein pienennetty. Mies sanoi, että jatkossa hän voisi 'tarkistaa' mun reseptin pienennykset, jos vaan tahdon. Kai sitä täytyy siihen siirtyä. Mies on kumminkin ihan opiskellut matematiikkaa [hehe, en laske omia lukion lyhyen opintojani matematiikan opiskeluksi] ja osaa takuulla jakolaskun..

Jos tuo ohje on mistään kotoisin, niin sitten laitan sen tänne blogiin! Mutta vielä en, täytyy nimittäin kokeilla mitä siitä tulee!