keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Juoruilusta ja kierosta kommunikaatiosta

Mässäilystä on vasta pari päivää ja jo nyt odotan uutta. :) Ihmettelen tätä, ihmettelen oman toipumiseni nopeutta. Yhdessä vaiheessa viime herkkuilua ajattelin, että ei ikinä enää. No, niin varmaan ajattelee jokainen juoppokin krapulassaan.. Mutta se menee ohi. Vatsa toipuu, mieli unohtaa.

Yksi juttu jota oikeasti inhoan tässä syömissysteemissäni [mässyjen ja askeettisen elämän vaihtelussa siis] on se mihinkään johtamattomuus. Herkkuilet, podet jotain vatsavaivoja - ja parin viikon päästä taas. Se ei JOHDA mihinkään. Kaikki vain toistuu.

Ja taas voi sanoa, että näin varmaan juoppokin selvinä hetkinään ajattelee.

Mitä vanhemmaksi elän sen selvemmät yhtäläisyydet mun mielestä ovat esim. joillakin syömishäiriöillä ja päihderiippuvuuksilla! Olisi mielenkiintoista selvittää suvuittain näiden esiintymisiä. Omassa suvussani ainakin on päihdeongelmaisuutta [miesten osalta] ja syömishäiriöitä [Äetmuori ja hänen äitinsä].

Luin netistä että syömishäiriöisten perheissä ovat yleisiä vuorovaikutushäiriöt. Sitä ei mitenkään sen kummemmin selitelty tai yksilöity - olen yrittänyt itse ottaa selvää sanan merkityksestä. Kieltämättä kuulostaa tutulta.

Meillä perheessä on aina kommunikoitu 'kierosti', vai voisiko siis sanoa että ei ole kommunikoitu ollenkaan. Siukku sanoo jotain musta Äetmuorille ja vannottaa 'et sitten sano Suklikselle, että olen sanonut näin..' Ja sitten Muori pettää ensin Siukun luottamuksen kertomalla mitä Siukku on musta puhunut JA sitten vannottaa MUA: 'et sitten kerro Siukullesi, että minä kerroin.' Lopputulos: olen vihainen Äetmuorille [joutavien juttujen levittelystä] ja pettynyt Siukkuun ja ylipäätään tulee aina vain mahdottomammaksi ajatus luottaa kumpaankaan.

Kun tajusin kuinka vahingoittavaa JUORUILU oikeastaan on, niin silloin itse lopetin kaiken sellaiseksi vähimmässäkään määrin ymmärrettävän. Tarkoittaa sitä, että en kerta kaikkiaan puhu Muorin kanssa esim. Siukusta, koska luultavasti Muori vääntelisi sanojani ja toistaisi ne Siukulle - ja taas olisi yksi lisäsyy kaikkinaiseen epäluottamukseen.

Muori haluaa yli kaiken olla ihmisten USKOTTU. Hän jotenkin melkein kuin 'imee voimaa' ihmisten salaisuuksista ja aina väittää, että kaikki hänelle uskoutuvat. Hän ei kuitenkaan osaa olla luottamuksen arvoinen.. pahempi juttu!

Ymmärrän tavallaan aika hyvin nyt Isukkini menettelytapoja. Hän lähinnä hymähteli tai nyökkäili Muorin jutuille. Ihmettelin nuorempana että miksi hän ei sanonut mitään.. no tietenkään ei sanonut, koska ei halunnut sanomisiaan jäljestä päin vääristeltävän tai hoettavan ympäri maailmaa! No, Muoria se tosin ei haitannut ja hän usein myös keksi kaikenlaista, mitä Isukki muka joskus olisi sanonut.. Kerran kysyin suoraan Isukilta oliko hän sanonut asian X, koska se tuntui niin epäluonteenomaiselta hänelle.. Eikä tietystikään ollut puhunut mitään sellaista..

Olen itse päättänyt astua 1. askeleen kohti rehellisyyttä tässä meidän kieroutuneessa kolminpelissä [Siukku-Äetmuori-minä]. Jatkossa jos Muori jotain sanoo Siukun musta sanoneen - jotain kielteistä siis - niin ajattelin ottaa suoraan ja ystävällisesti yhteyttä Siukkuun ja selvittää asian hänen kanssaan. Uskon että se on mahdollista tehdä ilman riitaa. Tai kävi miten kävi, niin näin nyt olen päättänyt, koska minusta tämä nykymeno on lapsellista ja typerää.

Kouluajoilta muistan yhden tytön, joka pelaili kummallisia pelejä. Mä tunnistin ne - ehkä oman perhekokemukseni kautta - mutta kaikki eivät kylläkään. Hänen suosikkihuviaan oli ystävyyssuhteiden tuhoaminen. Kertoi aina A:lle ystävä B:n muka sanoneen jotain.. ja jotenkin hän aina sai ihmiset uskomaan juttujaan.. ja sitten A ja B riitautuivat. :( Kai se tyttö sai siitä jotain vallantunnetta - pystyi repimään ihmissuhteita hajalle. Kouluissakin kasvaa siellä täällä pikku psykopaatinalkuja..

Ummetus

Sellaista on nyt minulla. :( Harmittaa, mutta toisaalta voi olla että se menee ohi parissa päivässä.

5 kommenttia:

Neitoinen kirjoitti...

Minusta syöminen (tai jollakulla toisella juominen tai jokin muu riippuvuus) ei oikein riitä elämän sisällöksi.

Sinusta on paljon enempään, kun vaan alat haastaa itseäsi ja kuulostelemaan miten haluat elämäsi viettää!

Tämä ainutkertainen elämä on tasan niin arvokas kuin miksi sen itse luo.

lupiini kirjoitti...

Syömishäiriöstä ei muuten toivu sillä, että "alkaa haastaa itseään". Jos homma sujuisi niin helposti, tuskinpa tässä maailmassa terapeutteja tarvittaisiinkaan. Ihmisten ongelmat eivät yleensä ratkea latteilla onelinereilla, etenkään riippuvuuksien kaltaiset syvälle minään juurtuneet ongelmat.

Parantua kyllä voi, mutta paraneminenkin on tie, jolta tulee eksyttyä aina silloin tällöin, tai astuttua harhaan. Itse peukutan kympillä Patrik Borgin kirjoja ja sellaista kirjaa kuin Painajainen puntarilla, jossa puhutaan syömishäiriöden taustalla vallitsevasta "ihanuusvajeesta" joka juontaa juurensa lapsuudesta.

suklaahirviö kirjoitti...

Kiitos kommenteista, Suklis on kuulolla.. :)

Neitonen: olet oikeassa ettei häiriö riitä todellakaan elämän sisällöksi.. mutta kuten Lupiini sanoi, on siitä pois oppiminen/uuden tien löytäminen hyvin vaikeaa. :( Mulla on ollut syömishäiriö jo esimurrosikäisestä asti. Joskus menee paremmin ja joskus huonommin..

Tästä bloggaamisesta on sinänsä ollut paljon apua, koska se on auttanut mua 'salapoliisintyössäni': sen miettimisessä että millaisten asioiden ympärille tämä häiriöni kietoutuu. Ja mitkä ovat toistuvia teemoja mun elämässä, sellaista taustamusiikkia tälle syömishommelille.

suklaahirviö kirjoitti...

Lupiinille vielä.. Mä muuten olen menossa kirjastoon lauantaina ja aion katsoa tuon Patrik Borgin "Painajainen puntarilla"!! Mulla oli jo kerran aiemmin Borgin nimi muistilapulla kun menin kirjastoon, mutta tietty unohdin sen lapun kotiin.. :( Eli kiitos vinkistä vielä kerran!!

Emma Elo kirjoitti...

Vallantunne on ihmiselle luonteenomainen tarve, joskin ihmisellä myös on samanlainen tarve olla vapaa, tämä aiheuttaa suurimassa osassa ihmisiä negatiivisia "valtasuhteita" juuri perheyhteisöissä. Siksi valta EI ole psykoottista, vaan neuroottista. Vallanhimoisuuskaan ei tehnyt siitä pienestä ikävästä tytöstä psykopaattia, eikä myöskään äidistäsi. Molempien käytöshän on moraalisesti väärin, ja siihen tulisi puuttua perheiden kesken, mutta kuten sanoit; kyseenalaistaminen alkaa vasta myöhemmin. Hankala on ihmismieli? Meillä ei onneksi ole oma perhe tuollainen, mutta isänpuoli suvusta on muuten kyllä samalla tavalla "kiero" kuten tekstissä mainitset :)Jännää muuten, meilläkin käytetään termiä "siukku"!