Ostan, mutten osta

Olen aikas ylpeä itsestäni. ;) Ainakin vähän. En ostanut nimittäin nyt sellaisia AIVAN turhia herkkuja, kuten joskus on käynyt. Kävin kauppassa, mutta ostin ruoka-aineita perjantaille ja sitten oikeastaan ainoa mässäykseen liittyvä ostos oli pakastepiiras ja pakastelihapasteijat! Minusta se on aika hyvin. Yleensä olen ihan hulluna ostelemassa kaikkea.. :(

Minut on saanut kuriin vilkaisu keittiön kaappiin! Voi että! Joskus hävettää kun miettii, että maailmassa niin moni näkee nälkää ja mä sitten jemmailen kaikkia nameja ja herkuttelen niillä kuin joku ruhtinas. Joskus tuntuu kuin en tajuaisi, OIKEASTI tajuaisi, vatsani vetävyyttä. Ja sitten sekin, ettei aikuisen makumaailma ole sama kuin teinin. Kyllä sitä makeanhimoisena nuorena tuli joskus vedettyä vaikka kokonainen suklaarasia, mutta nyt en enää pysty siihen.

Joka tapauksessa on hienoa pystyä edes hiukan hillitsemään itseään! Kyllä se on voitto, vaikka pieni olisikin.

Omar-pussin ostin, mutta omarit olikin ihan loppu ja niillä tykkään herkutella. Eli se ei ollut turha osto. ;)

Hih, enää 22 ½ tuntia herkkuiluun! Nyt sitten paastotaan tämä perjantai.

Hassua kuinka joskus olen ihan vainohullu kauppoissa. Kun viimeksi ostin jätskiä ja suklaatia [varastoon!] kauppasta, niin minusta tuntui kuin eräs asiakas olisi katsonut kieroon mua ja ostoksiani. Sellainen mies, jonka ostoskorissa oli banaaneja ja viinirypäleitä. Mutta voihan se olla että kuvittelen. Lääkkeitten lopettamisen jälkeen en muuta mietikään, kuin että koko maailma kyylää ja vahtii Suklista + pitää Suklista läskinä. Mistä mä oikeastaan varmuudella senkään voin tietää mikä sitä rypälemiestä jurppi. Ehkä se ei edes katsonut ostoksiani, vaan mietti omiaan.