Huoltaja

Olen siivonnut taas öiseen aikaan. Tympii kotiin tunkeva valtava määrä havunneulasia! Vaikka kuinka koettaisit, niin aina niitä tulee. Imurin kanssa saa heilua eteisessä melkein joka jumalan päivä.

Vielä huomenna jatkuu siivonkiurakka! Kyllä sen jaksaa, kun ajattelee että on enää 3 kokonaista vuorokautta mässäilyyn! :) Mies on muuten kanssa kotona ensi viikonlopun, vaikka hänen ystävänsä tarjosi hirvenmetsästysmatkaa! Mutta ei mies mene - onneksi. Saadaan olla vähän kahdestaan. Tuntuu joskus kuin olisi viime aikoina arki vähän latistunut. Ei ole oikein ollut mahdollisuutta/halua rakastellakaan. Ei ole ollut sellaista luontevaa hetkeä. Luin joskus sellaisesta Säännöt-kirjasta, ettei naisen KOSKAAN pitäisi tehdä seksialoitetta edes avioliitossa. Minusta se on tyhmää! Mies oikein yllyttää joskus mua, että tee aloite. Ja teenkin. Mutta joskus se on vaikeaa. Minä yritän aina tulkita miestä, että onko hän väsyneen oloinen. Hän itse sanoo, ettei koskaan ole liian väsynyt lakanaleikkeihin, mutta voihan se olla kohteliaisuuttakin vain. Itseä ei ainakaan seksi kiinnosta yhtään, jos olen väsynyt tai huolestunut jostain.

Joskus olen kokenut olevani vähän 'huoltaja' tässä meidän liitossa! Minä aina sanon: 'muista tänään lähteä töistä ajoissa, sulla on harrastus klo 17:30. Ja mies sitten kiittää ja sanoo ettei olisi itse sitä muistanut. Muutenkin mä 'koordinoin' aika paljon meidän elämää, koska mies ei sitä tee. Luin jostain, että nykyisin ihmisillä on ansiotyö, kotityöt (siivonki, ruoanlaitto) ja sitten vielä arjen organisointityö, joka vie aika paljon aikaa ja on tavallaan eri työ kuin kotityö. Varsinkin lapsiperheissä, joissa lapsilla on monia harrastuksia vie tuo organisointityö oikeasti aikaa ja vaatii ajattelua. Mulla tuo arjen organisointityö tarkoittaa sitä, että luotsaan tavallaan miestä läpi sen hänen arkensa. Teen eväät, jos hän lähtee vaellukselle. Itse hän ei niitä muistaisikaan. Huolehdin siitä, että on aina lounas valmiiksi pakattuna miehelle jääkaappiin. Ja muistutan sukulaisten syntymäpäivistä, hammaslääkäriajasta, yms. yms.

Toisaalta tuo huoltamistyö ottaa multa pois edes vähän syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole ansiotyötä. Koen että se on velvollisuuteni yrittää järjestää miehelle sujuva, helppo arki, kun kerran olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja sellaiseksi jään.

Ja on siinä ihan aitoakin antamisen halua, palveluhalua. Halua, että toisella olisi hyvä.

Mäs-mäs-mässymietteet..

Mietin sitä, että jos en tekisikään mansikkavalkosuklaajuustokakkua vaan baileyskakun! Vielä en yhtään osaa sanoa mihin päädyn! Baileys on joskus hitusen liika makea.. mutta toisaalta näin talviseen aikaan tosi-tosi makeatkin jutut maistuu! Kesällä sitten pitää saada raikkaampaa.