Kävin Valintatalossa, ei siellä enää ollut Mignon-suklaamunia! Voi itku! :( Mutta ei auta, täytyy vaan tätä elämää elää ilman mignoa sitten. Migno on kyllä suklaatisuosikkini.. korjasin puutetta ostamalla K-kauppasta vähän sellaisia Pirkan jäätelöpuikkoja! Valkosuklaajätskipuikon ja mantelijätskipuikon. En tiedä onko mantelia VAIN kuorrutteessa, vai onkos jäätelössä kanssa. Toivoisin, että olisi! Tulikin mieleen etten ole vielä laittanut kuitteja miehen työpöydälle. Mies aina seuraa rahanmenoa, kaikki kuitit katsoo läpi. Tietty sitten huomaa, että olen taas OSTELLUT. Muttei hän siitä suutu, usein se vaan huvittaa häntä jotenkin.
Hassua miten mies ei suostu myöntämään, että pystyn vaikka syömään hänet pöydän alle! Olen VARMA, että pystyn. Aina jos sanon pystyväni, niin hän kieltää sen. Kai se ottaa hänen miehenkunnialleen, jos nainen onkin suurempi syömäri. :) Mutta kun se on totta. Oikeastaan mies ei ole kaksinen karkkihirmu. Lisäksi olen sitä mieltä, ettei hänen namejaan 'lasketa', koska ne eivät kuitenkaan ole superkalorikkaita, superrasvaisia, kuten mun herkkuni. Ei VOI oikeasti verrata jotain Lauantaipussia suklaaseen! Ei lauantaipussista tai ärräpussista saa muuta kuin puolet niistä pisteistä mitä suklaasta saa. Kuten nähdä voi, minä mielessäni myönnän pisteitä eri syömisistä. Ei minusta voi oikein rinnastaa jotain viinikumimakeista sukulaatiin ja kinuskiin. Ne painivat ihan eri sarjoissa! Siksi en oikein noteeraa miehen syömisiä.
Hän on taas ollut ahdistunut, on paino 100 kg. Mikä siinä on, että 98 on OK, mutta 100 on sitten joku maaginen haamuraja. Siitä alkaa useinkin painopaniikki. Kai meillä kaikilla on omat hassut pakkomielteemme. Mulla etenkin. ;) Miehen työkaverit ovat monesti häntä pienempiä, rutkasti lyhyempiä yms. Se voi synnyttää hälle vaikutelman suuruudesta, vaikkei hän suuri olekaan vaan ihan normaali.
4 kokonaista vuorokautta enää! ;) Ja siivous on tietty päällä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti