Tänään kaupoilla näin pari surullista juttua. Miten vanhempi, isä tai äiti, voi vaan KATSOA, kun oma lapsi itkee? En tarkoita nyt raivokasta uhmaitkua tms. huomion kerjäämistä, vaan ihan sitä erilaista, surusta tai pahasta olosta johtuvaa. Ihmettelen kyllä kovasti! Voi vaan miettiä miltä lapsesta tuntuu kun oma äiti tai isä vaan katsoo kylmästi päältä, ei sanallakaan lohduta, ei kosketa..
Toinen juttu: en muista kummankaan isoäitini mulle koskaan tiuskineen ja puhuneen rumasti. Mutta olen nyt nähnyt semmoisen mummon, joka teki niin lapsenlapselleen. Oli kuin ei olisi halunnut olla lapsen kanssa, olisi tympääntynyt siihen. :( Erityisesti Mummosta [Isukin äidistä] muistan aina sen selkeän ilon minkä hän tunsi meidän lastenlasten seurassa, vaikka näimmekin tosi usein eli olisi ollut tilaisuuksia 'kyllästyä'! Kai tämä aika on sellainen, lapselle tämä ei ole hyvää aikaa. Saa kaiken maallisen tavaran mitä haluaa mutta ei rakkautta tai huomiota. :( Ja sitten on nämä 'uudet' isovanhemmat, hyvin hyvin kiireiset, omissaan kiinni. Saa toki olla, miksipä ei, mutta sitten ei kannata itkeä, jos vanhainkodissa ei lapsenlapset käy katsomassa itselleen käytännössä ventovierasta ihmistä! Rakkauden syntyminen vaatii aikaa, yhdessäoloa. Ei se ole biologiaa: koska olen sun isoäitisi/isäsi, niin siksi pitää rakastaa.. Ei pelkkä biologia takaa sidettä, joka perustuu aitoon rakkauteen!
Kaupoissa tosiaan on jo joulusuklaatit! Vaan en nähnyt Fazerin Piparkakkusuklaata, se on paha juttu! :( Fazun Joulusuklaata oli kyllä, mutta ei se ole sama! Piparkakkusuklaatia vedin viime joulunaikaan oikein kunnolla. Ihme että sellainen levymuodossa oleva suklaati onkin niin hyvää, monia konvehteja parempaa. Olisin ostanut Piparkakkusukulaatia, jos sitä vain olisi ollut.
Tiistain puolella, laskurissa numero 4!
4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :) Olen MELKO varma, että kinuskikakun teen! Tänään kauppassa ostin jo vähän jäätelöitä herkkuhetkeä varten! Ostin kokeilumielellä Pirkan sellaista pähkinä-kinuskijädeä. Samaa sarjaa kuin normaalisti suosimani kinuski-keksi-keikaus. Ja sitten Classicin kermatoffee-tikkuja ostin! Ja Muru-tryffelitikkuja! Niin ja paketin Daim-jädeä H-hetken varalle! :) Ja sitä sorbettia. Sorpetti katoaa aina mun suuhuni, oli talvi tai kesä!
Hassu juttu, kun elän nykyisin ihan kokonaan ilman leipää, niin joskus on niin kova LEIVÄN HIMO, että se on kauhistuttavaa! Silloin vaikka kaupassa maistiaisena otettu pikkuruinen leipäkuutio maistuu itkettävän hyvältä. Miksi me ihmiset ollaan sellaisia leipärouskuja? Tai ainakin minä olisin, jos olisin.
Huomenna pitää soittaa taas ä:lle, KRÄÄÄÄ-ÄÄH! [Sukliksen raivon + epätoivon karjaus!]
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti