Viimeksi Kallio-telkkusarjassa Piitu kohtasi alkoholistipariskunnan! He olivat hänen naapureitaan ja alkkisnainen oli suuttunut, kun Piitu käytti pesutupaa hiukan yliaikaa. Alkkisnainen varasti sitten Piitun alushousut ja ihme kyllä, Piitunen hankki ne takaisin! [Mä en välttämättä viitsisi enää alkaa perätä jotain pikkareita, jotka on toisen naisen jalassa jo olleet..]
Tuon jakson tarkoitus oli valottaa Kallion rosoista puolta, inhimillisen elämän kirjoa. Se oli hyvä, vaikka en jaksa uskoa että 38-vuotias nainen olisi enää mikään noviisi juoppojen kohtaajana.
Mähän vietin osan nuoruudestani kaupungin vuokratalossa ja vaikka en ennakkoluuloja tahdokaan tukea, niin meno oli monta kertaa sen mukaista. Se talo on usein ollut uutisissa, siellä vanhassa kotikaupungissa, siellä aina tapahtuu. Tapahtui ainakin yksi hengenriisto [en tiedä oliko murha vai tappo] silloin kun mä asuin siellä ja saa sanoa että säännöllisin väliajoin melkein siellä joku hengestään pääsee.
Mutta itse en oikeastaan koskaan 'PELÄNNYT' siellä. Nimittäin on yksi aika hyvä sääntö jota noudattaen onnistuu suodattamaan noin 99% kaikista ongelmista. Tässä se tulee: pidä huoli omista asioistasi. Se tarkoittaa sitä, että jos jotkut juo, narkkaa tms. niin ei pidä mennä taivastelemaan niille sitä, että miten te noin/menisitte töihin/olette vähän idiootteja. Elä ja anna toisten elää, se on se politiikka. Jos on riitaisia ihmisiä, niin ei pidä etsiä katsekontaktia heihin. Pitää kävellä ohi ripeästi, mutta ei niin että vaikuttaisi pelokkaalta pakenijalta. Pääsääntöisesti mun kokemuksen mukaan nuo hengenriistot ym. sattui näiden ihmisten OMISSA piireissä, en voi sanoa kertaakaan kohdanneeni mitään aggressiota kun olin slummiruusuna. ;) Itse asiassa monet juopot on aika haikeita, surullisia tai sitten sellaisia maailmoja syleilevän hyväntahtoisia. Näin siis mun kokemuksen mukaan. Mä olin siellä asuessani teini ja joskus joku saattoi tulla juttelemaan saman ikäisestä tyttärestään ym. Mun mielestä se oli OK.
Ihmisillä yleensä on paljon ennakkoluuloja alkoholisteja kohtaan. Kerron yhdestä miehestä, A:sta, joka asui yläkerrassa siinä meidän talossa. Hän oli ollut ihan kunnollinen yrittäjä [oma yritys, pari palkattua henkilöä itsensä lisäksi], mutta sitten hän oli menettänyt molemmat poikansa, ainoat lapset. Toinen kuoli johonkin sairauteen ja toinen teki itsemurhan. Sitten tämä miehen vaimo jätti hänet, yritys meni konkurssiin. Ja se oli sitten viimeinen niitti. Eli tämä mies alkoi juoda.. ja KUKA oikeastaan voi hänet siitäkin tuomita?? Ainakin kerran mun asuinaikana siellä A. yritti itsemurhaa ja oli vissiin yrittänyt lastensa menettämisen jälkeenkin.
Eikö vaan meillä kaikilla ole joku RAJA.. jonka jälkeen jatkaminen normaalisti on oikeasti mahdotonta? Monelle riittäisi yhden lapsen menetys! Jokainen voi miettiä miltä tuntuu menettää oma lapsi. Mutta 2! Ja vaimo! Ja yritys! No, en minä ainakaan A:ta voi tuomita siitä että hän joi. Emme me mitään ystäviä olleet, mutta tämä juttu oli yleisesti tiedossa siinä kaupungissa, kun pieni paikka se oli.
Kerran A. oli saanut jonkun.. no, onko se juoppohulluutta vai mitä? .. kohtauksen ja oli alkanut hakata KIRVEELLÄ tyhjillään olevan naapuriasunnon ovea! Mutta ei raivossa.. Hän oli vain ollut kuulevinaan lapsen itkua sieltä sisältä. :( Ja siksi oli yrittänyt kirveellä sisään auttamaan sitä lasta. :( Mistä senkin tietää - saattoi kuulla lapsen itkua kun oma tilanteensa oli ollut mitä on..
Siinä talossa asui myös paljon romaneja. Pihalla pyöri varastetun tavaran kauppa jostain pakusta käsin. ;) No, ja ne romanit.. ne eivät oikeastaan olleet 'syrjäytyneitä' siinä mielessä kuin me valtaväestöläiset asiaa katsotaan, vaikka aniharva jatkoi koulua peruskoulun jälkeen. Niillä oli niin omat kuvionsa. Siellä ei oikeastaan sellaista tyttöäkään katsottu pahalla, joka jätti koulun. Niillä oli ne omat tapansa saada arvostusta, siinä omassa yhteisössä. Se ei oikeastaan ollut riippuvaista tutkinnoista tai työpaikoista. Aika moni meni yksiin miehen kanssa melko nuorena ja sai lapsia.
Oikeastaan melkein missä vain voi asua, jos ei työnnä nokkaansa muiden asioihin ja moralisoi. Se on se opetus, jonka opin tuolla. Ja sekin on hyvä muistaa, että ihmisillä on yleensä omat syynsä toimia kuten ne tekevät. Harva ihminen haaveilee 15-vuotiaana, että wow, aikuisena haluan olla rappioalkoholisti. Sitä joskus inhoan nykyisessä kovan oikeistolaisessa politiikassa, että sieltä rivien välistä VIHJAILLAAN, että 'jotkut ihmiset' [Ne Toiset] ovat sellaisia, jotka haluavat vaan pummailla, tuhota terveytensä ja ryypätä/narkata. Mutta kun miettii tuollaisia ihmisiä kuin tuo A.. kenellä on kanttia mennä sanomaan sormi ojossa, että no niin nyt korkki kiinni, menet työvoimatoimistoon, siellä suorastaan tappelevat saadakseen alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen työllistymään! On oikeasti olemassa työttömyyttä, jolle on todella vaikea mahtaa mitään ainakaan sillä perinteisellä 'mene laiskuri töihin'-lähestymistavalla.
Olen sitäkin miettinyt, että pitkäaikaistyöttömän [syystä tai toisesta p-aikaistyöttömän] pitäisi saada totutella työelämään niin, että ensin työtä olisi vaikka vain 4 h päivässä tai muutaman päivän ajan viikossa. Koska se muuten on hyvin raskasta mahdollisesti erakoituneelle ihmiselle, kun joutuu yhtäkkiä kauheaan hyörinään. Ei ihme jos siinä moni alkaa hakea pullosta taas rohkaisua.
Väli(housu)kysymys
Tavallaan tuo Kallio-sarja mua innoitti muistelemaan.. mutta myös eilinen eduskunnan välikysymyskeskustelu, jonka muuten katsoin alusta loppuun. Jotenkin musta vain tuntuu kuin nuo kansanedustajat oikeasti tulisi niin ahtaasta maailmasta [hyvin toimeen tulevien maailmasta, 'kermaperseiden' maailmasta], että kun he puhuvatkin 'vähäosaisista' niin se on kuin he puhuisivat marsilaisista. Tajuavatkohan he kuinka pelottavan HELPPOA on syrjäytyä? Kuinka se oikeasti voi käydä, vaikka ei olisi itsestään sitä ikinä uskonut?
Mun mielestä välikysymyksillä ei ole enää nykyisin mitään väliä. Ne ovat täysin inflaation kärsineitä. Harmittaa kun se vain tarkoittaa keskustelukerhon kokoontumista.. :( Esim. eilinen kysymys oli hyvä, kysymys tuloerojen kasvusta Suomessa. Mutta se ei MERKINNYT mitään! Tuntuu kauhealta kun aina vain tilanne kiristyy ja köyhät köyhtyvät, mutta sille ei tehdä mitään! Vasemmistoliittolaiset sentään vähän yrittävät, mutta kyllä nekin keinot ovat vähän vesitettyjä.
No se on sellaista, kai saa vaikka koko Suomen kansa joutua leipäjonoon, jos se on tietyistä poliitikoista kiinni..
9 kokonaista vuorokautta - -
- herkkuiluun! :) Jos nyt jaksan ja innostun herkkuilusta. Viime aikoina on siinä suhteessa ollut vähän INNOTONTA, se on melkein pelottavaa. Hih, no kuitenkin: viime mässäilystä jäi ½ rasiaa Wienernougatteja ja ½ rasiaa Geishakonvehtia. Se on mukavaa! Ja sitä Pianola-sorbettiakin jäi, sitä Lidlistä ostettua. Se oli kyllä yllättävän hyvää, vaikkei ollutkaan sellaista tuhdin hedelmäistä kuin Mövenpickin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Osittain olen samaa mieltä kanssasi, mutta toisaalta, ei sitä ennenkään paapomalla olla hirveästi tuloksia saatu aikaiseksi. Todellisiakin ongelmia toki on, mutta on myös iso kasa lusmuja, jotka ryyppäävät ja ovat työttämiä vain sen takia että se on helppoa. Ja on myös paljon ihmisiä jotka tekevät päätöksen ja töitä sen eteen, etteivät joudu sappiolle. Huolehtivat itsestään joka tapauksessa. Niinhän sinäkin teet, vaikka työttömänä olet eivätkä kotiolosi ole ehkä ihanteellisimmat. Joillain on oikeita ongelmia mutta iso kasa saisi vain ryhdistäytyä.
Hieno kirjoitus! Kalliossa asuessa oon huomannut saman (vaikka tää onkin nykyään melko rauhaisa kaupunginosa, tai juuri nämä meikäläisen kulmat olleet sitä aina), että ei kukaan tule elämäntapaansa toisen naamaan hieromaan. Nistejä ja spugeja on, mutta ei niistä juur haittaa ole. Eikä Kallio edes ole poikkeus, laitapuolen jengiä pyörii metroasemien liepeillä (tämän takia länsimetroa vastustettiin... INHOAN btw Espoota, siinä "kaupungissa" kiteytyy kaikki ällöttävä: kokoomuslainen ahdasmielisyys, yksityisautoilun palvonta ja tylsämielinen markettitodellisuus).
Mä en muuten lainkaan tiedä, mitä ihmettä tarkoittaa "paapominen"?
Itse en ole koskaan joutunut käymään esim sossussa, mutta ne tuttavat jotka sen instanssin kanssa ovat asioineet, ovat kertoneet, kuinka vaikeaksi ja nöyryyttäväksi toimeentulotuen hakeminen on tehty. Jos olet esimerkiksi sairastunut masennukseen, on avun hakeminen todella haastavaa, kun se on sitä "terveellekin" ihmiselle. Enkä tiedä sitäkään, miten määritellään oikeat ja väärät ongelmat? Onko alkoholistin ongelma itse hankittu ja siten pelkkää laiskuutta ja lusmuutta ja kaikki varmasti ratkeaisi, jos alkoholisti vain ryhdistäytyisi? Esimerkiksi tässä Sukliksen kuvaamassa tapauksessa, jossa mies menetti molemmat lapsensa ja murtui? Melko julma logiikka.
Mietin pitkään ennen vastaamista kommentteihin, kun näissä asioissa on saatava joskus pohtia - pistää asioita päässään järjestykseen..
Mä en sano olevani mikään auktoriteetti sosiaaliasioissa, oikeastaan itse näkemäni on ainoa "tieto" johon pohjaan. Se mikä mua tavallaan pelotti omana slummailuaikana oli se uskomaton sattumanvaraisuus, joka saattoi yhtäkkiä singota ihmisen niin kutsuttuun "b-kastiin". Esimerkiksi nyt tuo A. Eihän se ollut hänen vikansa, että lapset kuolivat.
Ja sitten tajuan sellaistakin, ettei oikeasti [etenkään enää] ole mitään Meitä ja Heitä, eli nk. 'kunnon ihmisiä' ja pummailevia retkuja kokonaisena luokkana. Me ollaan he ja he ovat me. Tarkoitan tässä nyt juuri sitä, että etenkin nyt kun työelämä kovenee, ihmiset menettävät työnsä ja saattavat joutua hyvin äkkiä 'Meistä' 'Heihin'.
Minäkään en kannata 'paapomista' siinä mielessä, ettei minusta sosiaaliturvan tarvitse olla yhtä suuri kuin lääkärin palkka. Mutta sen pitäisi olla riittävän suuri ettei ihmiset joutuisi tässä hyvinvoinnin keskellä kärsimään absoluuttisesta köyhyydestä, ja jollain tavoin sillä pitäisi myös voida taistella suhteellista köyhyyttä vastaan.
Voi olla yksittäistapauksia, jotka saattavat haluta elää vain systeemin kustannuksella, mutta uskoisin sen olevan aika harvinaista. Ihmisessä on syväänrakennettuna halu pärjätä, menestyä, huolehtia itsestään. Työtön ja tuloton joutuu kohtaamaan niin paljon halveksuntaa ja ennakkoluuloja, että siihen ryhmään kuuluminen taitaa monelle olla se viimeinen vaihtoehto. Tässä suhteessa siis olen ihan samaa mieltä Lupiinin kanssa. Ja itse tiedän mitä on asioida t-voimatoimistossa, kun CV on tyhjää täynnä, ne asenteet.
Hahaa, Lupiini: minäkin muuten inhoan Espoota, vaikken ole käynyt siellä kuin kerran! :) En tiedä mikä siinä ahdisti. Mun serkku asuu siellä kyllä ja kai viihtyy ihan hyvin. Mutta hän on sellainen ihminen, joka on tuollaisessa kaupungissa kuin kala vedessä. Kuulin vähän aikaa sitten autoradiosta hassun jutun, joka oli ilmeisesti ihan tosi: Kauniaisen asukkaat [ökyrikkaat] haluaisivat periä VERON/maksun niiltä espoolaisilta, jotka ajaa Kauniaisten läpi esim. työmatkat! Jos on Esbo hullu paikka niin Kauniainen on vielä pahempi!
Lähetä kommentti