Mireille

Ostin Mireille-keksuja tänään, ja pääsiäismunia [mignon] jemmaan lähestyvää herkkuiluviikonloppua varten! Ostin sellaisia Mars-pääsiäismunia myös.. niissä ei ole yllätystä sisällä, vaan ne ovat kokonaan mars-suklaata. Ja ihmeellistä mutta totta, ne maistuvat paremmilta kuin mars-patukat. Olen siis hyvin jo alkamassa perinteistä hamstrausta! Saa nähdä mitä vielä hankin, ennen kuin on viikonloppu käsillä.

Näin kauppassa todella, todella lihavan teinipojan! Surullista, hän istui sellaisella kolmen istuttavalla penkillä yksin ja täytti sen melkein kokonaan. Tuo on yksi sellainen asia, joka on muuttunut mun nuoruudesta: sillon ei oikeasti ollut tuollaisia superlihavia lapsia ja nuoria. Nyt niitä näkyy jo enemmän ja enemmän.

Olinkin aika ovela ja tein ne Mireille+muna-ostokset käteisellä! Kun inhottaa se, jos mies saisi tietää.. vaikka tietäähän hän, että hamstraan.. mutta silti en halua aina tuoda sitä hänelle esille.

Katseltava Kallio

Katsoin taas Kallio-telkkusarjan tänään! Huomasin että minua häiritsee se, että siinä on henkilöitä ja vuoropuhelua! Haluaisin oikeastaan vain keskittyä niihin maisemiin. Harmittaa kun pitää samaan aikaan katsoa sekä ihmisiä, kuunnella niiden puhetta ja sitten ihailla maisemia! Mulle oikeastaan riittäisi sellainen ohjelma, jossa vain kuvattaisiin Kalliota eri puolilta! Ei tarvita mitään tarinaa tai mitään henkilöitä! :) Mutta ei sellaista tule telkkuun.

Mietin tämän jakson seksuaalikysymystä, eli siis miten seksi olisi hyvää.. vaatiiko se jotain käyntejä sex shopissa? Roolileikkejä, vaatteita, pornoelokuvia?

Mun täytyy sanoa, että itse olen AINA kokenut ajatuksenkin jostain "pukeutumisesta" todella naurettavaksi. Tämä siis OMALLA kohdallani, tietysti ymmärrän jos joku muu haluaa roolileikkiä.. itse en tahdo, koska en TARVITSE sitä. Sitä paitsi mulla on jostain syystä tosi hyvin kehittyneet naurunlahjat ja naurettavuuden taju ja tiedän että sellainen iskisi, jos pukeutuisin joksikin dominaksi tai hoitsuksi tai orjaksi. :)

Muutenkin olen kai omalla tavallani tosi estoton [ja sitten taas tietyllä tapaa hurjan estoinen] siinä mielessä, että itse pystyn helposti kuoriutumaan vaatteistani jonkun VIERAAN kanssa ja saamaan upeita orgasmeja. Mullehan on aina ollut haaste pitkäkestoisen ja syvällisen suhteen seksi. Koska itselläni seksihalut hassusti vähenevät tai laimenevat sitä mukaa mitä läheisemmäksi kumppani tulee henkisessä mielessä. Kai mulle seksi on sittenkin jotain kummaa fantasiaa [ilman rooliasuja!], joka menee herkästi pilalle kun se törmää arkeen ja todellisuuteen.

Tälläkin hetkellä olen seksuaalisesti aika neutri. Mulla ei ole tarvetta 'saada', mutta voin kyllä 'antaa'. ;) Ei se ole mulle ongelma, etten saa seksistä oikeastaan mitään fyysistä tyydytystä tällä hetkellä. Kieltäydyn tuntemasta siitä syyllisyyttä. Fyysisen tyydytyksen voin järjestää vaikka itsetyydytyksellä koska vain. Se ei ole mulle välttämättömyys ihmissuhteessa, en tarvitse jotain TOISTA järjestämään sitä mulle.

En tiedä osaisinko itse olla niin kärsivällinen kuin tuo Piitu oli sen miesystävänsä kanssa. Ainakin jos suhde olisi alkuvaiheessa, niin sellainen säätäminen saisi minut varmasti aika nopeasti nostamaan kytkintä. Ei voi mitään, sellainen minä vain olen. En etsi miehestä seksuaaliterapeuttia itselleni, mutta en myöskään itse ala sellaiseksi jollekin miehelle.

Kun itse olen neuroottisista neuroottisin, niin jollakin tavalla sitä on aika herkkä nenä haistamaan neuroosit.. eikä sellaista halua itselleen, omaan parisuhteeseen. Jostain kumman syystä mun vakavat suhteet on aina olleet tavattoman tasapainoisten miesten kanssa, ja hyvä niin. Kauhea ajatus jos olisin yksissä jonkun samanlaisen kanssa kuin mitä itse olen! Vuorotellen rampattaisiin lääkärissä uusimassa masennuslääkereseptit ja vertailtaisiin lääkityksiä ja niiden tehoja. ;) Ja käytäisiin tietty terapiassa, voi visva sentään.

Mies on tavattoman maanläheinen. Hän nukkuu kun on yö, ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat. Vanhempansakin ovat sellaisia. Miestä on oikeastaan vaikea luokitella optimistiksi tai pessimistiksi, koska hänellä ei varsinaisesti ole ODOTUKSIA asioiden suhteen. Niiden tullessa vastaan ne otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Kysyin tässä äsken että mistä mies unelmoi. Hän sanoi, että haluaisi aina vain olla minun kanssani ja asua tässä meidän talossa, elää tätä elämää. Ensin petyin ja halusin LISÄÄ - se on niii-iiin suklismaista! - ja aloin jo jankata, että kerro lisää, mitä vielä, eihän tuossa voi olla kaikki. Mutta sitten lopetinkin heti ja nielin sanat. Eihän sen parempaa haavetta tavallaan voi ollakaan. Eikö olisi huolestuttavampaa jos mies vaikka haaveilisi siitä että pääsee firmansa pääpomoksi ja kaikki alkaisivat pokkuroida ja hän saisi käyttää MahtiValtaa kaikkien yli! Mitä SELLAINEN kertoisi hänestä??