Ihanavaikea läheisyys

Joidenkin ihmisten lähellä on helppoa olla, on helppoa halata ja melkein päät yhdessä katsella juttuja. Sitten toiset ovat sellaisia, ettei vain VOI lähestyä heitä, heissä on jotain sellaista.. en osaa sitä kuvailla.. Sen huomaa ihan vaikka bussissakin. On ihmisiä, jotka jotenkin vaikuttavat lämpimiltä, heidän vieruskaverinaan uskaltaa istua vieden luontevasti sen oman tilansa penkistä. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka saa ainakin minut vetäytymään kauimmaiseen nurkkaan ja välttämään huolellisesti kaikkia "turhia" hipaisujakin.

Olin tuossa bussimatkalla yksi päivä ja silloin huomasin tämän taas. Viereeni tuli istumaan sellainen jumalaton korsto, viisikymppinen [!] äijä tahraisissa mustissa farkuissa ja jossain olen-kovis -nahkatakissa! Kaveri haisi ihan samalle kuin tallin satulahuone, siis sellainen oikein NAHKAINEN tuoksu.. Nahkan tuoksussahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en pidä siitä IHMISESSÄ. Viiksivallulla oli oikein korvakuulokkeet, mikä lie mp3-soitin, ja kaamea hevin pauhu sieltä sinkosi Sukliksenkin "iloksi"!

Niin se ihminen sai mussa ainakin aikaan jonkun välittömän torjuntareaktion! Miesten suhteen tietty muutenkin olen varovainen, en ehkä lähesty miehiä yhtä helposti - en halua antaa mitään vääriä ideoita ja aika surullisen moni juuri SAA niitä vääriä ideoita, jos alkaa naisena lähestyä miehiä.. :) Oikeastaan se on kurjaa!

Minä pidän miehistä, jotka ovat joko isoja nallemaisia [ei tuollaisia laihanpuikeloita kuin tuo massiivikokoinen nahkatakki] tai sitten muuten vain 'hassun' näköisiä. Kerran näin kuvan yhdestä nettimiehestä, jolla oli ihan pyöreä kalju pää, ja jotenkin hellyttävä ilme. Ja aika pyöreä kroppa myös. Olin myyty. Jos en olisi jo naimisissa, niin varmaan olisin saattanut alkaa yrittää jotain tutustumista, koska sain siitä hänen olemuksestaan niin hyvät vibat.

Tuo bussin Mister Nahkatakki tosiaan sai mut pakenemaan istuimeni äärimmäiseen nurkkaan. Sitten sekin pitää osata tehdä niin, ettei välttelyllään LOUKKAA toista - pitää olla aika tarkka siinä, että siinä äärimmäisessä nurkassa istuminen näyttää rennolta ja muuten vaan valitulta asennolta. Itse olen tosi tarkka siitä, etten loukkaisi muita - ei varmaan kenestäkään ole kiva tajuta, että oma läheisyys on ällöttävä.

Tuosta tulee mieleen yksi juttu opiskeluajoilta. Olimme ystäväni kanssa kurssilla, jossa oli mukana VALTAVAN pahanhajuinen keski-ikäinen mies. Luentosali ei ollut mitenkään pieni, mutta tuon miehen löyhkä oikein leijaili edestakaisin rivejä. :( Viereensä ei todellakaan ollut tunkua! Ystäväni kanssa joskus teellä hihittelimme tuota tyyppiä, mutta nyt olen alkanut ajatella sen tilanteen traagisuutta. Kaikesta päätellen tuo mies oli yksinäinen, eli siis ei aviossa, puheet antoivat ymmärtää siihen suuntaan. Opiskelusta hän ei ainakaan ystäviä saanut, koska myös miehet selvästi välttelivät 'näätää'.

Vaikea sanoa MIKÄ se varsinainen ongelma oli. Dödön puute oli aivan selvästi yksi ja peseytymättömyys toinen. En oikein osaa sanoa onko hienotunteisuus aina sellainen aarre.. tarkoitan nyt sitä, että kuinka moni vaan hengittää suun kautta kohdatessaan tuollaisia, mutta ei opasta puolella sanallakaan, ei puolella sanallakaan sano, että tuo haju pitää sut yksinäisenä. Pidin minäkin pelkurina suuni kiinni, mutta nyt en tiedä tekisinkö enää niin. Yrittäisin ehkä joskus kutsua tyypin teelle kahvilaan ja parin kerran jälkeen EHKÄ opastaa..?? Minusta oikeasti tuntuu, etteivät jotkut pesemättömät heput itse tajua sitä, kuinka vastenmielisiltä he haisevat. Heistä se on pikku juttu jättää suihku väliin vaikka kolmeksi viikoksi. Mutta ympäristö on toista mieltä.

Mietin vieläkin sitä bussin Hevikarjua. Vaikka olen niin hetero kuin olla voi, niin jostain syystä miesten kanssa on vaikeampi istua luontevasti lähekkäin - siis vieraiden miesten. Jotain jännittyneisyyttä mussa on, useinkin. Pelkoa siitä, että joku luontevuus tai rentous voitaisiin tulkita väärin, tulkita valmiudeksi -- no, johonkin. Naisiin LUOTAN jotenkin enemmän, tiedän etteivät he ainakaan missään nimessä KÄHMI ja jos jotain kosketusta on, niin se on pehmeää ja luonnollista. Se ei TÄHTÄÄ mihinkään.. [tähtäämisellä tarkoitan tässä tavoitetta saada toinen selälleen sänkyyn ja housut pois.]

5 kokonaista vuorokautta.. ;)

Pian herkkuillaan taas! En ole vielä hamstraillut mitään nameja ja se on hyvä. Mutta saatan aloittaa jo huomenna. Tekisi mieli maistaa sitä näkemääni Dumle-suklaanappirullaa. Hassu juttu tuo Dumle: niistä perinteisistä, käärepaperillisistä dumleista en pidä YHTÄÄN, se toffee siinä on sitkeää - tuntuu kuin jäisi kaikki hampaiden paikat kiinni siihen. Mutta muissa muodoissaan Dumle-tuoteperhe on ollut ihan hyvääkin napostettavaa. Sopivaa, valuvaa, ihanaa toffeeta!