Juo Pepsiä, mutta älä syö keksiä

Runoilen illan iloksi! :) Niin, ja Pepsillä tietysti tarkoitan PepsiMaxia. Kukapa sitä sokrulimsaa enää joisikaan.

Oikeastaan ihmisarvo pitää ostaa nälkiintymällä. Tai vaihtoehtoisesti treenaamalla itsensä piukan lihaksikkaaksi. Olen joskus törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joissa huomaan ihmisten aika avoimesti naureskelevan hyvin lihaville ihmisille. Silloin tajuan sen entistä paremmin, että joku lihavuudessa [näkyvässä mässäyksessä siis] ärsyttää ihmisiä. Oikeastaan siitä pitäisi tehdä gallup! Kysymykset voisivat olla:
1. Mitä ajattelet lihavista (yli 100 kg) ihmisistä?
2. Saako lihavaa sinun mielestäsi rankaista siitä, että hän niin avoimesti nauttii ruoasta?
3. Oletko koskaan kiusannut ketään ihmistä hänen lihavuutensa vuoksi?
4. Mitä tunnetiloja tunnet kohdatessasi lihavan?

Lihavuutta on tutkittu paljon, mutta näkökulma siihen tuntuu olevan aina se sama: eli lihavuus on ongelma, jonka poistamisen mahdollisuuksia pohditaan. Tutkitaanko sitä ollenkaan, kuinka ympäröivä maailma suhtautuu ylipainoisiin? Vai eikö se ole olennaista.

Jotenkin - vaikka itse olen normaalipainoinen eli NORSKI - samaistun lihaviin. Kai se on sitä, koska me jaamme mässäyksen ilot. Minä vaan teen sen salaisesti, eli minulla on SYSTEEMI, jonka ansiosta en liho. [Tarkoittaa erittäin askeettista elämää mässyn väliaikoina.] Minä olen lihava ihminen normaalin valepuvussa.

Jotenkin minusta tuntuu kuin yhteiskunnan [ihmisten] asenteet lihavuutta kohtaan olisi koventuneet rajusti siitä, kun mikä tilanne oli minun lapsuudessani. Olenkohan oikeassa..? Se on aika hullua, koska lihavuus taas on lisääntynyt huimasti mun lapsuuspäivistä. Silloin ei koululuokalla ollut ehkä kuin 1 lapsenpyöreä, mutta nykyisin luokkakuvissa saattaa melkein kolmannes vekaroista olla pullukoita.

Onkohan tuomitsevuus lihavuutta kohtaan sitä samaa kovettumista - arvojen kovettumista siis - jonka huomaa esim. työttömyyden kohdalla? Työttömyys on lihavuuden tavoin kasvanut isoihin mittoihin verrattuna mun lapsuuteen, mutta samaan aikaan asenne työttömiä kohtaan on myös koventunut. Skitsofreenista! Ei ole enää paljon jäljellä siitä vasemmistolaisväritteisestä sympatiasta. Hurjan moni ihminen ajattelee, että työtön on vain omasta syystään ilman työtä, eli on siis laiska. Kuitenkin se ongelma on paljon monisyisempi. Kuka esim. voi sanoa - paitsi joku kokenut - kuinka vaikeaa on aina hakea paikkoja, aina vain laittaa hakemuksia, joihin ei saa edes vastauksia. Tai sitten saa sen EIn. Nykyisin oletetaan ihmisen olevan kuin joku koiran puruluu: pitäisi olla niiiii-iin sitkeää ja niii-iin reipasta, mistään ei saisi lannistua. Jos lannistut, niin sekin on oma syysi ja siitä seuraavat ilmiöt [työttömyys] ovat syytäsi. Ihan kuin ihmiset eivät saisi olla sellaisia kuin he ovat, joku on toista herkempi ja joku toista rohkeampi. Oikeastaan nykypäivän arvostamat hyveetkin ovat aika 'kovia' hyveitä, sellaisia joita ei ehkä aiemmin olisi paljon kiitetty. Oikein kehuskellaan sellaisia, jotka 'käyttää kyynärpäitään'. Ja kaikilla pitäisi olla ne samat hyveet.

Imuri hurisee

Imuroin tänään. Se on se rutiinihomma, siivouksien välinen imurointi siis. :) Ulotun sängyn allekin hyvin tekemään puhdasta jälkeä. Tuntuu hyvältä osata edes jotain, pystyä edes johonkin. Siis muuhunkin kuin mässäilyyn. :)

En laske päiviä herkkuiluun. En ihan totta.