"Koiran nimi!"

Tuli vain mieleeni noista etu- ja sukunimiasioista vielä! Meidän Äetmuorilla oli vähän kumma tapa suhtautua nimiin jo silloin kun olin lapsi/teini. Hän nimittäin pilkkasi hyvin monien kavereideni nimiä. Esimerkiksi mulla oli yhdessä vaiheessa hyvä ystävä Carita, ja Äetmuorin mielestä Carita on ihan 'koiran nimi'. Niin hän aina sanoi, aina joku nimi oli ihan kuin koiralle tarkoitettu.. puudelin nimi, ei ihmisen.

'Koiran nimi'-tuomion saivat myös semmoiset nimet kuin Rita ja Tiiu. Muori toisaalta myös ihannoi joitain tosi erikoisia nimiä, esim. yhden hänen koulukaverinsa lapsesta [tytöstä] tuli Annami ja se oli Muorin mielestä jotenkin kauhean hienoa. Hänellä oli usein oikein tapana maistella suussaan tuota nimeä ja ihastella että kuinka kaveri oli keksinytkään sellaisen. Me [Siukku + mä] inhosimme ajatustakin tuosta Annami-nimestä. Annami ei ollut Muorin mielestä koiran nimi.

Kai tässä nimiasiassakin mua häiritsee sama asia kuin monessa muussakin Muoriin liittyvässä asiassa: se hänen ehdoton näkemyksensä siitä, että asiat ei koskaan ole MAKUASIOITA, vaan on vain joko oikea tai väärä tapa/nimi.. Ja HÄN tietää sen, mikä on oikea. Hänen makunsa on oikea, muiden on väärä. Hänelle on ihan mahdotonta tajuta, että jollakin toisella ihmisellä on oikeus ajatella jotain asua tai kampausta tai nimeä kauniina, vaikkei se HÄNEN mielestään olisi muuta kuin sairaan ruma. Tämä vimma haluta olla aina oikeassa ulottuu niin pieniin juttuihin kuin hammaslankaan ja hammastikkuihin. Sitä merkkiä ja sitä värkkiä pitää käyttää, mitä Muori käyttää, koska se nyt vain ON viisasta ja paras merkki maailmassa. Huoh.... :(

Sii-sii-siivoillen..

Olen alkanut siivongin taas! Mutta nyt siivoankin hitaammin kuin normaalisti. Mulla on vähän ylimääräistä tehtävää nimittäin, pitää pestä peilit ym. Ja jostain syystä mua on vähän OKSETTANUT viime aikoina, siis on ollut sellainen kuvottava tunne. En tajua miksi, kun kuitenkaan en ole mitään ahminut tms. Yhdessä vaiheessa viime yönä heräsin sellaiseen tunteeseen, kuin ykä tulisi justiinsa! Ei se onneksi tullut. Silti, ei vaan tee mieli rehkiä kauhean nopeasti tätä kämppää nyt puhtaaksi, vaan teen hitaammin. Päätäkin on vähän särkenyt.

9 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Olen vähän perannut keittiön kaappeja. En enää usko sortuvani siihen, että kotona pitäisi olla 10 erilaista keksipakettia. Tuntuu helpottavalta ajatella, että keksuja on vain 1 tai 2 laatua.. miksi niitä pitäisi olla kymmenkaupalla, avattuja paketteja? Jos on herkkuiluhetki, niin kyllä sitten maistuu keksi kuin keksi, ei siihen tarvita kymmentä eri laatua. Ihan sama juttu se on oikeastaan suklaidenkin kanssa. Jos tahtoo herkkuilun pitää, niin kyllä silloin maistuu suklaa kuin suklaa, ei aina tarvitse olla jotain ihan TIETTYÄ.. tai kauhean monta laatua.

Tuntuu oikeasti kuin TÄSSÄ suhteessa olisi joku positiivinen muutos tulossa mässytapoihin! Varmasti jatkossakin herkkuilen ja mässään, mutta toivon voivani karsia tuota hamsteriominaisuuttani pois. Koska se ahdistaa mua, siitä tulee paha hävettävä olo. Aion yrittää! :)