Kontrollifriikki

Hukkasin korvikseni. Oikeastaan sellaiset mulla yli 10 vuotta olleet, kaikkein rakkaimmat korvikset. :( Harmistus oli suuri, mutta nyt, kaiken ajatellun, luetun ja kirjoitetun jälkeen ajattelin YRITTÄÄ suhtautua toisin tuohon menetykseen. Ensimmäistä kertaa aion yrittää olla haukkumatta itseäni! Kun on hävinnyt, on hävinnyt, se oli vahinko enkä todellakaan tehnyt sitä tahallani. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulle kävi mielessä, että jos menisikin ostamaan uudet ja kaksi kertaa niin nätit! :) Eli ei jäisi kotiin itkemään ja syyllistymään, vaan.. no, olisi.. KILTTI itselleen? Raju ja radikaali ajatus, eiköstä juu?

Ja kun ajattelee, että näin olisi voinut tehdä nuorenakin! Että olisi voinut antaa anteeksi itselleen asiat, jotka olivat V A H I N K O J A .. eivätkä tahallisia pahoja tekoja!! Mutta meillä kotona valitettavasti 'se oli vahinko, anteeksi kauheasti' ei ollut mikään puolustus eikä selitys. Samalla tavalla sätittiin aina, oli tapahtumien taustalla sitten mitä vaan.

Voiko vanha koira oppia uusia temppuja, voiko itselleen oppia olemaan hyvä? Ei sitä tiedä, mutta aion yrittää ainakin!

Ripulissa

Minulla olikin muuten lauantaina ripuli! Siitä johtuen tein jotain tosi, tosi poikkeuksellista tänään! Söin nimittäin SIPSEJÄ, vaikkei ole mässäys päällä. Jotenkin vain tuntui, että oli pakko saada jotain suolaista. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka purra liemikuutiota, mutta ne sipsipussinloput nyt sitten menivät. Tuntui heti paremmalta. Koko lauantain olin oikeastaan syömättä.. en uskaltanut syödä, kun .. tosiaan oli aina vähän väliä käytävä VESKISSÄ ja sitten jopa suihkussa 'siivoutumassa'! Voi elämä! En tiedä mistä se ripuli tuli, mutta ikävä oli! Onneksi ei enää tänään jatkunut, vaikka vähän pelkäsin!

11 kokonaista päivää - -

- - herkkuiluihin! :)

Suklis katsoo leffan

Katsoin tässä sellaisen elokuvan kuin 2012. Se kertoo .. maailmanlopusta! Tulee aurinkomyrskyjä ja jotkut neutriinot alkaakin kuumentaa maan kuorta kuin joku mikroaaltouuni. :( Ja sitten maailma loppuu, tulee jättitsunameja ja vedenpaisumuksia ja maanjäristyksiä! Hirmu!

Ensin ajattelin että no tämä on taas yksi tällainen katastrofielokuva. Mutta tämä oli kyllä erilainen, pelottavampi kuin moni muu! Kai siksi, koska tässä yhdistyi sellaisia 'laiva tuhoutuu tsunamissa/maanjäristys' teemoja! Eli ei ollut vain yhtä hirvityselementtiä, vaan MONTA! :( Tuli paikoitellen mieleen sellaisia elokuvia kuin Deep Impact, Titanic, Day after tomorrow. Ja sitten.. mikä se oli, Vulcano? Elokuva, jossa joku iso amerikkalaiskaupunki onkin tulivuoren alla. Tällaisia vertailukohtia tuli mun mieleen!

Siksikin kai tuo leffa vähän pelotti, kun nyt kuitenkin ON se tilanne noiden islantilaisten tulivuorten kanssa! :( Ja koska tiedän, että noihin aikoihin [suunnilleen], siis 2012, tulee aurinkomyrsky. Se tulee siis oikeasti, vaikkei se tietenkään mitään maailmanloppua tee, mutta.. no, jotenkin vain se pelotti mua tuota leffaa katsoessa.

Tietysti leffassa oli myös sellaista vähän kyllästyttävääkin tarinaa, sankarillinen [!] perheenisä voittaa takaisin lastensa ja exänsä rakkauden.. ja sitten tarinan kannalta olennainen, pakollinen kiero poliitikko Herra Iso-Paska ja niin edespäin. Efektit olivat kuitenkin.. huh, no vaikuttavia!

Mutta nyt taidan lopettaa bloggauksen tältä illalta. :( Jotenkin tuntuu kuin vatsassa sittenkin.. kurnailisi jotain.. ettei VAIN nyt tulisi yöripuli???? Toivokaa, ettei tule!