Tajusin juuri, että jos tapaisin miehen nyt, niin en varmaan alkaisi mihinkään suhteeseen hänen kanssaan! :( Luultavasti jo ensimmäisillä treffeillä havainnoisin häntä ja huomaisin tiettyjä juttuja kuten esim. mökkihulluus ja luontohulluus.. Ja nuo hulluudet olisivat karsivia tekijöitä mulla suhteen aloittamisessa. :( Kamalaa sanoakin tämä! Ja vaikka mies on hyvännäköinen, niin en usko SENKÄÄN auttavan.. kiittäisin treffeistä ja sanoisin luultavasti vain, että olemme liian erilaisia ihmisiä tai jotain! :(
Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.
Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)
Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ei siinä, ettei voisi alkaa suhteeseen esteettisesti ei-miellyttävän tyypin kanssa, oo mitään pahaa. Onneksi nuo maut vaan menee tosi henkilökohtaisesti, olisi karmeeta, jos kaikki pitäisi ihan samasta, sittenhän niillä parilla olisi kauheasti vientiä ja muut vaan haaveilisivat lemmensutinoista :D
Tietty sellaisia yleisesti viehättäviä ihmisiä on jonkin verran. Tunnen pari miestä, joiden seurassa pitää aina välillä katsella vähän muualle, ettei ala tuntea liikaa vetovoimaa niitä kohtaan, ihan vain siksi, että on jotenkin noloa kuolata ystävänsä perään, noloa ja keskustelua kummasti jähmettävää.
Ne maut on joo tosiaan hyvin erilaisia, kuten Luppis kirjoittaakin. Itse en esimerkiksi ole kovinkaan ihastunut perinteisellä tavalla "miehekkäisiin" miehiin. He ovat vain liian miehiä mulle.
Ja kyllä vain, tunnistan ilmiön: on ihmisiä, joista ei osaa viehättyä. Tosin olen kyllä joutunut huomaamaan, että saatan oppia sen vuosien kulussa. Oppia viehättymään jostakusta seksuaalisesti. Mutta silloin on tietysti jo liian myöhäistä ryhtyä mihinkään sen konkreettisempaan. :/
Heh, jos oikein tarkasti kaivelen päätäni, luulen, että jos nyt tapaisin kenet tahansa seukkauskumppaneistani, en alkaisi suhteeseen keidenkään heistä kanssa. :D Mutta se on vain sitä eroa nytin ja silloinin välillä, luulen. Ja sitä, että elän parisuhteessa. Silloin kun ei seukkaa, on paljon vähemmän kranttu, makaa vain saatavilla olevien tyyppien kanssa ja sitten kiintyy niihin. Yksinkertaista. Tai ehkä on jotenkin ihanteellisemmin toimivia ihmisiä, mutta siitä en oikein tajua mitään. :D
Parisuhteessa joutuu kyllä jatkuvasti jumppaamaan mielikuviaan sitä kohti, että saa pidettyä toisen kiinnostavana ja kiihottavana.
Lupiini, huh, kiitos kommentista! Heti nimittäin tuli joku kumma syyllisyystunne, kun sanoi tuon, ettei voisi alkaa suhteeseen epämiellyttävän näköisen kanssa.. "Pinnallinen possu!" kirkui joku ääni aivossa. :( Mutta eihän sille mitään VOI, jos ei sytytä..
Veloena: osut naulankantaan, kyllä taitaa olla niin, että jokaiselle on joku. ;) Itse esim. en oikein voi syttyä laihoista/hyvin hoikista miehistä. En tiedä miksi musta tuntuu, että ne menee RIKKI jos halaan tms. Oikeasti! Olen nimittäin aika vahva näin pieneksi naiseksi, tai ainakin minusta joskus tuntuu siltä [voi siis olla, etten OIKEASTI ole ollenkaan voimakas, kunhan kuvittelen, suuruudenhulluutta]. Ihan sama juttu lyhyiden miesten kanssa - ei innosta. Minulle sopii sellainen perinteinen .. eli miel. isokokoinen ja lihaksikas/tukeva mies. Semmoinen on omanikin. Oikeastaan aika hullua kun ajattelee, että ITSE en ole mikään suuri.
Minulla on muuten ihan sama tuossa, eli PERIAATTEESSA saattaa ajan kanssa oppia viehättymään jostain ihmisestä.. mutta mulla se on sitten jotain kokonaisviehätystä, eli silloin sitä pitää sen ihmisen persoonasta todella paljon.. ja kroppa ei tunnu niin olennaiselta. Mutta en varmaan luottaisi siihen alkaessa suhteen jonkun kanssa.. kyllä siinä pitää olla joku "alkuveto", vietti, siinä alussa jo.
On se tosiaan aikamoista taiteilua, joskus ponnisteluakin, että pitkässä parisuhteessa jaksaa viehättyä.. aina uudestaan! Itse pelkään kaikkein eniten sellaista pikkusieluista katkeruutta. Että alkaa oikein kuoria kermoja toisesta, näkee vain pikku vikoja ja marmattaa niistä, vaikka kokonaisuus toimii yhä! Pitää joskus oikein muistuttaa itseään, miten onnekas sitä on. Kai sitä osaa joskus olla hemmoteltu p-kiainen, vaatii yli-inhimillisiä asioita.
Lähetä kommentti