Mää-mää-mässäillen..

Mässäilyt on taas mässätty! En oksentanut, enkä muutakaan tylsää! Söin hirmu määrän viinirypäleitä, oikeastaan koko sen tertun, jonka ostin. :) Söin ompunkin ja tietty leikkasin sormeeni järkyttävän palkeenkielen veitsellä. Oli nimittäin niin hinku päästä syömään. Avasin Pandan Juhlapöydän - täytyy kai lakata haukkumasta sitä niin kovin sanoin, on siinä NYT kaikkea ihan hyvääkin. Esim. punssifudge-konvehti maistui mun suuhun IHANASTI marsipaaniselta..! Vaikkei se kai sellainen marsipaanijuttu virallisesti ollut. Ihana maku. Ja muutenkin siinä oli kaikkea hyvää. Joskus maku-uudistukset kannattavat, joskus taas [Maraboun Aladdin ja Paradis] ne vain huonontaa!

Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..

New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)

Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.

Äetmuori pääni sisällä

Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']

Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.

Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.

Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.

Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.

Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.