Sääntöjä

En puhunut puhelimessa Äetmuorin kanssa, vaikka piti. Soitan siis aina kerran viikossa velvollisuuspuhelun, ma-pe -välisenä aikana [en soita viikonloppuna, koska en tahdo pilata weekendiäni sillä]. Tänään yritin soittaa kerran, mutta hän ei vastannut. Sitten mun pitikin lähteä jo liikkeelle, enkä enää ehtinyt olla kotona ennen iltayhdeksää, joten siinäpä se sitten jäi.

Nyt mietin että pitäisikö poiketa tavoista [Säännöstä!] ja soittaa lauantaina. Vai pitäisikö ihan tylysti jättää maanantaihin.

Joskus herään huomaamaan sen, kuinka monia Sääntöjä mulla on elämässäni, siis sellaisia itse kehittelemiäni, jotka kuitenkin rajoittavat ajoittain elämää aika kovin. Sääntöjä on esim. sellaisia kuin tuo viikottainen pakkopullapuhelu Muorille, MÄSSYn ja niukan kalorielämän välinen tarkka vaihtelu [herkkuilu 2 x kuussa], ja sitten tietyt siivoukseen liittyvät jutut. Nyt olen kehitellyt sellaisen Säännön, että otan sen uuden vasta ostetun uuden imurin käyttöön vasta ensi viikon siivongissa. Sitä ennen teen "väli-imuroinnit' vanhalla ämyrillä! Kun olen nyt noin päättänyt, niin en VOI toimia toisin! En VOI noin vain 'päättää', että alanpas käyttää sitä imuria vaikka huomenna. En vaan VOI. :( Tällaisia nämä mun 'Säännöt' on, joskus ne ovat ihan mukavia, mutta joskus aika pakkomielteisiä ja ärsyttäviä.

Mies ei aina tajua tuota pakkopuhelua Muorille, hän sanoo että soita sitten kun susta itsestä tuntuu siltä ja ettei hänkään soita vanhemmilleen viikottain. Mutta mä vaan en VOI toimia noin, Muori jotenkin vaatii meidän suhteelta toista kuin miehen vanhemmat mieheltä. Appiwanhemmilla on elämässään niin paljon kaikkea sisältöä ja Muorilla taas EI ole. :( Joten kai mun on yritettävä edes vähän omalta osaltani tuoda siihen muutakin sisältöä kuin se oluen juonti, tupakan vetäminen ja maahanmuuttajien haukkuminen. :(

Minussa pahaa mieltä pakkopuhelu aiheuttaa siksikin, kun en voi olla YHTÄÄN rehellinen. Koko ajan saa varoa, ettei Muori kiihdy tai ala riitaisaksi. Joskus halveksin oikein itseä, kun saatan vain laimeasti toppuutella jotain Muorin jyrkimpiä mielipiteitä, vaikka ne oikeasti ovat mun mielestä ihan KAMALIA. :( Tarkoitan nyt esim. noita maahanmuuttajia, otan sen esimerkiksi koska siitä viime aikoina on taas ollut puhetta tuon Sellon ampumisjutun yhteydessä. Muori on sitä mieltä, että pysykööt maahanmuuttajat vain omissa kotimaissaan, eikä täällä tarvita pakolaisia eikä oikeastaan muitakaan ulkomaalaisia. Vaikka mun omatunto käskee sanoa, että olen aivan eri mieltä ja että kaikki ihmiset on yhtä hyviä tai pahoja eikä suomalaiset ole yhtään muita parempia, niin en sano. :( Sanon vain, että 'kai niitä nyt tänne töihin ainakin tarvitaan..' ja sitten mutisen vaan jotain laimeaa, että rikastuuhan meidän kulttuuri kuitenkin.. blaa blaa.. Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, niin seisoisin kyllä vähän jämäkämmin sen takana, että kaikki ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia. Mietin olenko itse oikeastaan yhtään sen parempi kuin ne ihmiset, jotka 30-luvulla Saksassa eivät puhuneet natseja vastaan. :( Kurja ajatus.

Kaikesta sitä saa syyllisyyttä kantaa.

6 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Olen miettinyt leivontaa, olisikohan taas vaihteeksi New York cheesecaken vuoro? Pidin siitä tosi paljon kun viimeksi tein, se MeNaisten resepti on helppo ja oikeasti siitä tulee herkullista vähällä vaivalla! Ja vaikka siinä varmaankin on miljoona kilokaloria, niin on se TAVALLAAN myös terveellinen: tuorejuusto on kai maitopohjainen juttu, eli kalsiumia.. ja sitten siinä on kananmunaa, jota normaalisti en paljonkaan saa. Ravitsevaa!

Sukulaatia en ole vielä ainakaan ostellut. Meillä on se appivanhempien antama iso Pandan Juhlapöytä vielä kokonaan avaamatta, joten siitä ainakin osan suklaatinautintoani tulen saamaan. Daim-rakeita tekisi mieli! Niitä kai pitää sitten ostaa. Wienernougatteja mulla on jäljellä se puolikas rasiallista. Ja Fazerin Piparkakkusuklaata! :) Täytyisi kai käydä Lidlissä katsomassa onko siellä vielä joulun suklaarasioita myynnissä!