.. on tuskanhiki! Nimittäin yksi seuraus TYÖTTÖMÄNÄ LORTTINA olosta on se, ettei ole varaa ostaa parempaa/uudempaa autoa. Mun kaarahan on vm. -88 tai -86 [en muista kumpi, jompi kumpi se nyt kumminkin ON] ja voi että se on kehno. Nyt talvisin varsinkin tuskanhikeä pukkaa aina liikkeelle kun pitää lähteä! Koska ei tiedä lähteekö romurauta liikkeelle vai ei! On jo [taas] käynyt sellaista, että auto ei starttaa.. :( Sitten pahimmassa tapauksessa mun täytyy tärisevin käsin näpytellä hammaslekurin/kampaajan/ym. numero ja sanoa että ikävä kyllä en pääsekään tulemaan, kun ei auto lähde!
Kyllä aina ihmisiä kehotetaan suosimaan julkista liikennettä mutta harva viitsii puhua siitä kuinka vaikeaa se oikeasti on täällä syvällä maaseudulla. Ei täällä voi vain mennä bussipysäkille ja ajatella, että no 10 minuutin päästä tulee takuulla bussi. :( Ei todellakaan VOI niin elää! Minä en ennen ollut elänyt maalla, joten kuvittelin muutaman ihmisen liioittelevan kun ne sanoi, että te tarvitsette kaksi autoa. Ajattelin, että varmasti EMME. Mutta niin vain kävi. Minä siis sain pitää tuon meidän ruosterassin ja mies hankki itselleen uudemman [ei sekään mikään uusi ole, 90-luvun puolivälin tietämän auto] ja se on OIKEIN, koska hän kuitenkin joutuu ajamaan kymmeniä kilsoja joka päivä, kun taas mun liikkumiset on sattumanvaraisia.
Kerran oikein aloin laskeskella kuinka usein yleisesti ottaen nostan kytkintä [tai YRITÄN ainakin, hehe]. Yleensä lähden autolla kotoa 2 x viikossa. Maanantaina ja lauantaina. Siinä se sitten on, muun ajan olen kotona. ;)
Silti joskus tuon ruosteraudan kanssa on tosi hankala olo, kun itse hermostun hirveästi jos joudun viime tingassa peruuttamaan menoja. :( Se ei ole kivaa.. vastapuoltakin semmoinen turhauttaa.
No ei kai tuo oikeasti ole mikään maailmaa kaatava puute, että auto on vähän oikkuileva. Onneksi on kuitenkin ruokaa pöydässä (ja ajoittain suklaatiakin hehehe) ja katto pään päällä ja vaatetta. Ja autokin suuren osan ajasta pelaa. Kesät on helpompia sen kanssa.
2 kokonaista vuorokautta - -
- - ii-haaa-naa, kaivattu hetki lähestyy! :) En ole ennättänyt/viitsinyt kauppaan.. :( Maanantaina olisi kai pitänyt käydä, se on vähän kuin perinne, maanantainen kauppareissu. Mutta en mennyt, kun auto oli taas sillä tuulella! Mies teki ostokset.. onneksi..
Ehkä pitää perjantaina ottaa uusi yritys! Joka tapauksessa pian on käytävä, koska herkkuilu vaatii kai hiukan varastojen kartuttamista...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti