perjantai 29. tammikuuta 2010

Muutan elämäni!

Tai sanotaanko että muutan sitä HIUKAN, en koko elämää siis muuta.. en pystyisikään varmaan.. -Mullahan on vaikeus puhua vieraille ja joskus tutuillekin. Edellisessä postauksessa sanoin, että se on ainakin osittain Muorin aiheuttamaa, kun hän aina toruu mua asioista jotka sanon [jotka eivät oikeastaan ole yhtään sen kummempia kuin jonkun muun sanomat]. Niin, nyt ajattelin että mun pitää yrittää päästä eroon tästä puhearkuudesta!

Kirjastosta lainaan aika paljon elokuvia ja kun olen siellä, niin usein näen yhden sellaisen 5-6kymppisen aika lihavan ja yksinäisen oloisen miehen. Hän joskus puhuu ikään kuin yksikseen, tai en ole varma hymiseekö hän lukemansa kirjan tekstiä, vai onko se vain jotain myhähtelyä. En ole KOSKAAN nähnyt tätä setää kirjastossa jonkun kanssa.. :( Joten kai hän on yksinäinen. No, ajattelin että jos [kun] seuraavan kerran näen hänet, niin SANON jotain! En mitään kummoista, ehkä vaan totean, että sinua näkee täällä usein ja hymyt päälle. Tuolla lailla ehkä annan yksinäiselle tilaisuuden jutella [jos hän siis on yksinäinen] ja sitten itse taas saan siitä rohkeutta, uskallusta puhua ja ottaa kontaktia! Mun ja sedän erilaisuus tekee varmaan aika mahdottomaksi sen ajatuksen, että 'vonkaisin seksiä' - uskomaton ajatus - ja muutenkin aika usein silloin kirjastossa olen miehen kanssa yhdessä.

Tuo on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättisuuri aralle Suklikselle! :( Jos se onnistuu [eli jos kohde ei sylje mun päälle tai jotain muuta lennokasta] niin alan tehdä tuollaista USEAMMIN! Eli puhun ihmisille.. sanan silloin, toisen tällöin.. Se kasvattaa itsevarmuutta.

Joku varmaan jo luuli otsikosta, että aion muuttaa syömiskäyttäytymistä. Hehe, sopiihan sitä luulla.. :) Se ei kumminkaan pidä paikkaansa! Olen Suklaahirviö always forever. -Tai sitten joku tosi tosi optimisti kuvitteli tietysti että olen saanut TÖITÄ! Todennäköisempää taitaa olla lottovoitto..

En kerro tästä suunnitelmasta muille ihmisille, tunnustan sen näin täällä blogissa vain!

8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun - -

- - ja mieli askaroi leivonnaisissa! Kinuskikakkua on ollut usein mässyissä, mutta se on vain niin hyvää, että sitä tulee tehtyä usein - pitäisiköhän seuraavassakin? Miksi ei, kun en siihen tunnu kyllästyvän ja se on hyvää ja sen tekeminen on hauskaa. Ei kai mulla sentään ole mitään velvollisuutta leipoa jotain semmoista, josta en niin välitä.

En ole saanut aikaan Lidl-käyntiä, vaikka siitä olen rummuttanut vaikka kuinka kauan. :( Kun Lidl [lähin siis] on Pikkukaupungissa ja sinne on se 20 km, ja ajosäät ei ole viime aikoina olleet mitenkään ihanteelliset. Lauantaina lähden liikkeelle joten silloin voi olla, että saan aikaiseksi sen Lidl-käynnin. Siellä on muutamiakin juttuja, joita haluaisin kokeilla.. Linessalla on vissiin jotain kevytrahkakakkuja - pakasteita siis - ja ne näyttivät hyviltä. Linessa on Lidlin oma merkki, kai.

Mies sanoi jo nyt, ettei hän varmaan lauantaina halua mihinkään, joten saan mennä itsekseni ja siksi se Lidl-juttukin onnistunee. ;) Mies ei tykkää notkua Lidlissä, en tajua miksi. Kyllä sieltä mun mielestä voi tehdä paljon kaikkia löytöjä. Jossain vaiheessa siellä oli rintsikoita ym. todella halvalla. Harmittaa kun en ehtinyt..!

4 kommenttia:

Ta-Miit kirjoitti...

Tuosta muorisi katteettomasta torumisesta tuli spontaanisti mieleen uusiotermi gaslighting.

Sillä tarkoitetaan tietoista taktiikkaa väittää kivenkovaa toisen ihmisen muka tehneen väärin, ylireagoineen tai käyttäytyneen huonosti, vaikka väite ei pitäisi laisinkaan paikkaansa. Toisin sanoen se on ovelaa henkistä väkivaltaa.

Sosiopaateilla on tapana käyttää tätä manipulointitaktiikkaa toisen ihmisen itsevarmuuden ja itsetunnon tuhoamiseen. Toki tämän tempun haltsaavat monet normaalienkin kirjoissa olevat.

Muistan gaslightingia käytetyn itseeni monestikin ja tiedän, että herkän ihmisen on vaikea ottaa vastaan pokerinaamalla esitettyjä syytöksiä alkamatta todella pohtia, onko itsessä sittenkin jotain vikaa. Vaikka vika olisi täysin varmasti gaslightaajassa.

Gaslightaaja tietää tämän ja käyttää sitä hyväkseen ollakseen oikeassa sellaisissakin asioissa joissa on väärässä tai joissa on tehnyt itse väärin.

Ta-Miit kirjoitti...

http://en.wikipedia.org/wiki/Gaslighting

suklaahirviö kirjoitti...

Tätä juuri tarkoitin, kun sanoin että olen oppinut JO NYT bloggaamisen kautta tosi paljon!!

KIITOS Ta-Miit, tuosta gaslightingista kertomisesta! En ole nimittäin koskaan KUULLUTKAAN tuota ilmausta ja nyt se vaikuttaa tosi tosi tutulta toiminnalta!! Uskomatonta, että sellaista on sitten muuallakin, ja että sillä toiminnalla on syy - tai tarkoitus siis.. :(

Niin pitkään mietin, että mä vain OLEN niin typerä, sanomani (vähät) jutut on tyhmiä.. ja siksi olen ollut hiljaa. Ja aina mietin, että vaikutanko tyhmältä tai oudolta kun sanon jotain! Mutta tosiaan, kyllä 'ongelma' voi olla siinä sanojassa/torujassakin.. kaikenlaisia epäterveitä tekniikoita..:( Henkistä väkivaltaa, kuten sanoit. :(

Ta-Miit kirjoitti...

Nimenomaan, toisia jatkuvasti toruvalla ihmisellä voi itsellään olla yllättävän paljonkin vialla, mutta hän saa käännettyä huomiota pois itsestään toisten kuvitteellisia vikoja ruotimalla.

Rakentava kritiikki on jokaiselle ihmiselle joskus tarpeellista ja sen voi esittää ystävällisesti, mutta gaslighting ei ole laisinkaan rakentavaa, vaan ilkeää, murentavaa, ärtymystä, hämmennystä ja masennusta aiheuttavaa henkistä väkivaltaa. Sen harjoittaja tosin väittää viimeiseen asti, että on oikeassa ja tarkoittaa muka hyvää, vaikka ei todella tarkoitakaan.

Olen yllättynyt siitä, miten paljon hyötyä on oppia tunnistamaan psykologisia ilmiöitä ja tietää, millaisia kieroja henkisen väkivallan keinoja jotkut ihmiset osaavatkaan käyttää.

Se on vähän, kuin opettelisi itsepuolustustaitoja, tässä tapauksessa vain henkisiä.

Tietoa hakemalla opin aikoinaan itsekin puolustautumaan erästä todella kammottavaa narsistista ihmistä vastaan ja voitin lopulta itselleni oikeuden olla rauhassa vainoamiselta. Helppoa se ei ollut, mutta ehdottomasti sen arvoista.

Tsemppiä puolustautumaan oppimisessa, Suklis!